2010 paras pelikäsikirjoitus: Mass Effect 2

10.01.2011 15:07 | Jukka O. Kauppinen

Pyysimme lukijoitamme äänestämään joulun ja uudenvuoden välissä kymmenessä eri äänestyssarjassa muun muassa vuoden 2010 aliarvostetuinta peliä, parasta pelihahmoa, parasta käsikirjoitusta ja yllättävintä peliä. Ja tulokset näyttävät… Tältä.

Tulokset on laskettu lukijoiden antamien äänten yhteenlaskun perusteella. Valintojen höysteeksi on valittu yksi tai useampi lukijoiden perustelu. Lisäksi olemme listanneet joitakin erityisen hyvin perusteltuja ehdokkaita, vaikka ne eivät olisikaan yltäneet äänimäärällisesti listakärkeen.

Sisennetyt kappaleet ovat lainauksia Domen aihetta käsittelevästä jutusta, ranskalaisella viivalla merkityt puolestaan lukijoiden perusteluja äänilleen.

2010 paras pelikäsikirjoitus:

  1. Mass Effect 2                                           
  2. Alan Wake                                               
  3. Red Dead Redemption   

 

Mass Effect 2                                          

Lue juttu:Mass Effect 2 (PC, Xbox 360)

Ensimmäisen osan sankarin, komentaja Shepardin Normandy-aluksen ja sen uljaan miehistön tehtäväksi on jäänyt harvojen jäljellä olevien Geth-siirtokuntien putsaaminen. Kesken erään harmittomalta vaikuttavan tehtävän Normandy joutuu tuntemattoman vihollisaluksen hyökkäyksen kohteeksi. Miehistöään pelastaessaan Shepard menettää henkensä. Varsinainen peli alkaa kaksi vuotta myöhemmin, kun Shepard herää henkiin ensimmäisestä osasta tutun Cerberus-järjestön tukikohdassa.

– Bioware edelleen hallitsee mielestäni pelien tarinat, ME2 läpipeluun jälkeen kolmas osa tulee olemaan entistäkin mielenkiintoisempi tarinan suhteen. ME2 yksinkertaisesti jätti hyvän fiiliksen! -Ninjo

– Mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava, ei pitkästyttänyt hetkeäkään. Kelpaisi vaikka elokuvaksi. -Iiro H.

– Plotin twistit sai jälleen selkärangan kihelmöimään ja dialogi itketti, hymyilytti ja nauratti. -Sampsa P.

– Pelaaja pystyy luomaan tunnesiteen virtuaalisiin hahmoihin ja tapahtumiin.-Olli U.

– Oikeastaan ainoa peli, jossa edes oli kunnollinen juoni. Jatko-osa myös jatkaa ykkösen perintöä hyvästä käsikirjoituksesta. Lauri J.

– Jos Bioware on jotain osannut tehdä todella hyvin, niin pelikäsikirjoituksia. Mass Effect 2 suorastaan loistaa tällä saralla, antaen pelaajan itse päättää mitä sanoo ja tekee. Nokkelat sanailut ja eeppiset juonen käänteet ovat sitä luokkaa, että peli pistää jopa ”huippuelokuvat” omaan nurkkaansa häpeämään. -Tuomas T.

– Vaikka SC2:ssakin oli mahtava käsikirjoitus, ei BioWaren käsikirjoitustiimin ansiokasta eläytymistä tarinaan voi päihittää kukaan. Mielestäni ME2 suorastaan paransi, (jos mahdollista) entisistä peleistään juonen ja tarinan osalta. Ja nimenomaan tarina ja käsikirjoitus ovat BioWaren vahvuus jolla heidän pelinsä erottuvat muista. -Karel K.

Alan Wake

Lue juttu: Alan Wake (Xbox 360)

Alan Wake ei välttämättä ole se vuoden suurin koko kansan pelisuosikki, mutta jos nimet Silent Hill, Twin Peaks ja Remedy saavat päänahkasi kihelmöimään, Alan Wake on takuuvarmaa viihdettä.       

– Todella hienosti tehty käsikorjoitus, juonenkäänteet ja miljöö osuvat kohdalleen ja näistä syntyy todellisen tuntuinen trilleri, Kiitokset Sami Järvi. -Niki

Red Dead Redemption 

Lue juttu:Red Dead Redemption (PS3, Xbox 360)

Red Dead Redemption yllätti minut hieman pusikosta. Alkuperäinen peli ei jättänyt minulle juuri mitään muistoja itsestään ja luultavasti puolet niistä harvoistakin ovat oikeasti jostain toisesta länkkäriräiskinnästä. GTA IV:stä pidin kovasti, mutta sen länkkäriversio… eh.

Niinhän siinä taas kävi, että olin väärässä suurella V:llä. Pelattuani Red Dead Redemptionia huuli pyöreänä ja vertauskuvallinen tatti ojossa en voi muuta kuin nostaa käteni pystyyn ja tunnustaa, että kyseessä on kenties Rockstarin paras peli ikinä. Mutta millä eväillä?

– Loistavasti käsikirjoitettu juoni ja pelimaailma. Henkilöt olivat oikeasti todella mielenkiintoisia ja oli aina ikävää, kun joidenkin kohdalta tehtävät loppuivat. -Niko P.

– Loistava käsikirjoitus jossa oli pari ongelmaa, liikaa tehtäviä pelissä jolloin jotkut tehtävät meni siihen, että mene paikkaan A, tapa kaikki ja tule takaisin paikkaan B. Aika paljon jengi valitti etteivät alkuun tykännen pelin päähenkilöstä, mutta kas kummaa, sitten kun pelataan peli loppuun niin haukutaan pelin loppu. Ettei sillä olisi vain mitään tekemistä että päähenkilöön kiintyy pelin aikana ja varsinkin pelin lopussa.. -Andy

 

Muita joko runsaasti ääniä saaneita tai hyvin perusteltuja ehdokkaita:

 

Alpha Protocol

Lue juttu: Alpha Protocol (PC, PS3, Xbox 360)

Pelkkänä räiskintäpelinä arvioituna Alpha Protocol ei olekaan kummoinen. Toisaalta sen vahvuudet löytyvät aivan muualta. Lukuisat hankalat valintatilanteet, erinomainen keskustelujärjestelmä ja kiehtova tarina vetävät mukaansa ja pitävät otteessaan jännittävään loppuun saakka.

– Valinnat ja teot pelissä aiheuttavat ennen näkemättömän määrän variaatioita ja yllätyksiä loppupeliä kohden. Mass Effect 1-2 on kevyttä kauraa Alpha Protocolin rinnalla. Harmillista että pelilehdistö tappoi pelin ymmärtämättömyyttään. -Supacool.

God of War 3                                                               

Lue juttu:God of War III (PS3) 

Kratos on kulkenut jo pitkän ja verisen matkan, jonka varrella on tullut tehdyksi yhtä sun toista, mikä ei välttämättä kestä päivänvaloa. Tiimi ilmoitti jo ennakkoon, että tähän päättyy Kratoksen tarina, tavalla tai toisella. Se on myös pelin henki. Vanhat töpit, vihamiehet ja huippuhetket palaavat takaisin kummittelemaan ja useampikin pitkään kasautunut tili tasataan, puolin jos toisinkin.

– Käsikirjoitus sitoo yhteen hyvin 1. ja 2. osan juonet ja vastaa kysymyksiin mitä jäi kakkosen läpipelaamisen jälkeen.. Bonuksena lopussa annetaan kuva, että tässä ei vielä välttämättä ollut kaikki. -Harri L.

– Upea käsikirjoitus, tarina imaisi alusta asti mukaansa eikä hellittänyt otettaan missään vaiheessa. -NeO sn3Ak3r

– Todella eeppinen päätös trilogialle ja Kratoksen tarina sai vihdoin ansaitsemansa päätöksen. Juoni rullasi jouhevasti, eikä jäänyt junnaamaan kertaakaan paikoilleen. Tarina oli kuin suoraan jostain vanhasta mytologisesta merkkieeppoksesta. Juoneen sisältyi niin paljon vaihtelua kuten vihaa, petosta, selkäänpuukotusta ja juonittelua. Voisin jopa sanoa, että kyseessä on kreikkalaiset salkkarit maustettuna Kratoksen raivolla. – Petri

 Final Fantaxy XIII

Lue juttu:Final Fantasy XIII (PS3, Xbox 360) 

Useimmissa JRPG:issä kaupungit ovat jo vuosia olleet täysiä turhakkeita, joissa pelaajat joutuvat käyttämään parin pikkuasian hoitamiseen järkyttävästi aikaa, kun asekauppa ja pullokauppa ovat viiden ruudunvaihdon päässä toisistaan, eikä reitti Saatanallisen Pahuuden Luolastoon aukea, ennen kuin olet puhunut viiden jyväjemmarin kanssa.

Final Fantasy XIII hylkää tämän kaiken. Pelaajan tavoitteet tehdään selviksi runsaissa ja todella upeissa välianimaatoissa ja sen jälkeen vain toteutetaan. Ei harhapolkuja, ei turhauttavia umpikujia, eikä pelaamista hidastavia ja pääasiasta pois vetäviä monttuja.

– Juoni tässä pelissä on todella koskettava; se tuo hyvin filosofisesti esille ihmisen kaksi toisiaan vastustavaa puolta, hyvän ja pahan. Peli haluaa tuoda esille, miltä tuntuu jos jokin paha käskyvalta hallitsee ihmisen sisintä ja sitä pitäisi vastustaa. Peli symboloi hyvin omalla uniikin omaisella tavallaan sodan mielettömyyttä, toisin sanoen se on kantaa ottava. Ovathan Final Fantasy -pelit palkittuja hyvistä juonistaan. -Hanna-Mari N.

 Heavy Rain                                            

Lue juttu:Heavy Rain (PS3) 

Kun syksyn sateet tulevat, Philadelphian asukkailla on muitakin syitä masentumiseen kuin nouseva kosteusprosentti. Kaupunkia riivaa nimittäin Origami-tappajana tunnettu massamurhaaja, joka iskee aina rankkasateiden alkaessa. Hän vaanii nuoria poikia, jotka katoavat kotiensa läheltä ilman jälkeäkään ja löytyvät noin viikon kuluttua kuolleina origami-eläin rintansa päällä. Kenelläkään ei ole aavistustakaan siitä, kuka on rikosaallon takana tai miksi.

Origami-tappajan aloittaessa uusinta sykliään tarina koskettaa henkilökohtaisella tasolla neljää sankariamme, kutakin heistä erilaisista syistä. Pelin sankareista kaksi kokee Origami-tappajan tekojen vaikutukset henkilökohtaisesti, kaksi heistä taas tutkii niitä. Näin peli onnistuu tarjoilemaan neljä erilaista perspektiiviä tapahtumiin ja kunkin myötä vielä omanlaisiaan skenaarioita. Yksityisetsivä ja FBI-agentti jäljittävät kuumeisesti murhaajaa, samoin kuin tapahtuman lähellä olevat siviilitkin, kukin keinoillaan.

– Harvoin saa peli pidettyä tuollasta jännitystä ja tunnelmaa yllä. Varsinkin kun pelin pelattavuus ei sinäänsä ole mitenkään stimuloivaa. Tarina jäi viikoiksi pyörimään mieleen, niin ainakin jotain ollaan tehty oikein käsikirjoituksen osalta. -Sami G.

 Singularity

Lue juttu: Singularity (PC, PS3,Xbox 360)

Singularity ei ole se peli jonka veisin vihille, mutta annoin sille mielelläni kyytiä viikonlopun – eikä harmittanut yhtään. Olisikin sääli, jos se jää pelitanssien seinäruusuksi.

– Aikamatkailujuoni, jonka päätteeksi ei hyvää loppua ollutkaan. Oli vain huono, huonompi ja huonoin. -Joni K.

– Tämä peli oli melkoinen yllättäjä. En tiennyt siitä mitään, mutta hetken kokeiltuani olin pelin loistavan tarinankerronnan pauloissa.. Yllättäviä käänteitä, todella mielenkiintoinen pääjuoni ja vielä erilaiset läpipeluumahdollisuudet (hyvin pienet, mutta sitäkin mielenkiintoisemmat) tekevät tästä pelistä melkeinpä parhaan vuoden 2010 pelikokemuksen itselleni. -Arametheus

 

Erityismaininta annettakoon Oopin ylistys Hydro Thunder Hurricane -pelin käsikirjoitukselle. Selvää Oscar-kamaa!

Lue juttu: Hydro Thunder Hurricane (Xbox 360)

Vauhdinhimoa on hyvä ruokkia pelien parissa. Erilaisia rallipelejä löytyy niin simulaationälkäisille kuin puhtaille arcadekuskeillekin. Jopa siinä määrin, että saman kaavan toisto käy äkkiä vanhaksi. Entäpä, jos pyörät hylättäisiin kokonaan ja tilalle tarjottaisiinkin aaltojen pärskettä?

– Se, että peli on rehellinen arcadeveneily, joka innostaa pelaajaakin soutelemaan järvelle on hieno juttu. Mutta harva veneilijä tuskin kiinnitti huomiota pelikäsikirjoitukseen, joka on paras. Se on hienovarainen ja hento, hyvin vaatimatonkin vielä eikä tuo itseään väkisin esille. Pysyttelee arasti taustalla, jotta pelaaja pääsee nauttimaan vain itse upeasta pelattavuudesta ja kauniista maisemista. Niinkuin nainen vaietkoon seurakunnassa, niin pelikäsikirjoituskin vaietkoon, kun pelataan rehellistä arcadekaahailua. Jo idea siitä, että pelissä ei ole pelikäsikirjoitusta on niin nerokas, että se on samalla paras pelikäsikirjoitus. Yhtä nerokas kuin että Bruce Willis on kummitus.

Muropaketin uusimmat