Uusin Silent Hill tuntuu tyhjältä kuorelta – lue arvostelu
Juho Anttila tarttui taas vaihteeksi vesuriin ja kurkisti mitä ihmettä Silent Hillin kaupungissa tällä kertaa tapahtuu. Kamalia, tietysti.
Silent Hill -sarjan yhtenä peruspilarina on pidetty ajatusta siitä, ettei sankari ole mikään tappokone, vaan jokainen kohtaaminen alitajunnasta kumpuavien hirviöiden kanssa ahdistaa ja pelottaa. Sarjan ikonisten osien esittelemät viholliset kummittelevat mielessämme vieläkin, sen sijaan Downpourin persoonattomat tusinavastustajat unohtuvat saman tien.
Taistelujärjestelmä on tälläkin kertaa kömpelö, mutta siihen on silti pakko turvautua aivan liian usein. Aseet hajoavat käsiin, viholliset käyvät päälle vääjäämättömästi, mutta paniikin ja kauhun sijaan iskee turhautuminen. Tappeleminen ei ole edes vaikeimmalla vaikeustasolla järin pelottavaa, ainoastaan turhauttavaa.
Valtaosa merkityksellisestä toiminnasta sijoittuu sisätiloihin, joissa riittää näennäisesti tutkittavaa, vaikka reitti paljastuukin pian tiukkaan rajatuksi putkeksi. Ulkotiloissa vapautta tarjotaan hieman enemmän. Tätä vapautta ei valitettavasti hyödynnetä kunnolla. Useimmat ovet on lukittu, mielenkiintoista löydettävää pihdataan ja vapaa liikkuminen taantuu tylsien kujien tamppaamiseksi. Välillä kimppuun hyökkää hirviö, mikä ei juuri tylsyyttä vähennä, yllä mainituista syistä.
Sivutehtävien voisi kuvitella sopivan tämän kaltaiseen peliin huonosti. Nyt niitä on kuitenkin lykätty mukaan kymmenkunta ja yllättäen ne eivät ole aivan toivottomia. Ongelmaksi muodostuu se, että sivutehtävien selvittäminen vaatisi usein tylsän kaupungin jokaisen nurkan koluamista, mikä ei jaksa innostaa sitten millään.
Lue koko arvostelu: Silent Hill: Downpour (PS3, Xbox 360)
