UUSIMMAT

Tulipahan pelattua | Curse of the Dead Gods on herkkua rogueliten ystäville, muiden ei kannata vaivautua

14.03.2021 09:45 | Tuukka Hämäläinen

Curse of the Dead Godsissa seikkaillaan kirotuissa temppeleissä ja uhrataan muinaisille jumalille. Synkkä toimintapeli on selvästi roguelite-pelien kermaa, mutta kaikille sitä ei voi suositella.


Julkaisupäivä: 23.2.2021
Studio: Passtech Games
Julkaisija: Focus Home Interactive
Saatavilla: PC, Xbox One, Nintendo Switch & PlayStation 4 (testattu PS5)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 2 tuntia


Pimeä temppeli, painajaismaisia vihollisia, ukkosen jyrinää, veriuhreja, reliikkejä ja tappavia aseita…

Eihän tällä reseptillä voi täysin metsään mennä, ja Curse of the Dead Gods tarjoileekin juuri sitä mitä lupaa. Passtech Gamesin toimintapeli heittää pelaajan parrakkaan ja urahtelevan tutkimusmatkailijan saappaissa valloittamaan muinaisia temppeleitä, joiden varjoissa piilee vaarallisia ansoja, epäkuolleita olentoja ja kirouksia.

Heti alkuun varoituksen sana: Curse of the Dead Gods on roguelite-peli henkeen ja vereen. Kuoleman jälkeen pelaaja viskataan siis peligenren tuttuun tyyliin takaisin aloituspisteeseen, josta temppelivalloitus alkaa alusta. Avatut erikoiskyvyt säilyvät, mutta yksittäisen pelisession bonukset ja aseet menetetään joka kerta.

Jos siis et yleensä pidä rogulite-peleistä ja koet ne liian itseääntoistaviksi, pidät tuskin tästäkään. Mutta samaan hengenvetoon on sanottava, että Curse of the Dead Gods lienee paras kokeilemani tämän pelityylin edustaja.

Heti kättelyssä käy ilmi, että temppeliseikkailu on poikkeuksellisen runsas. Erikoskykyjä, asealttareita ja muuta avattavaa on tarjolla runsaasti, eli paljon variaatiota löytyy, kunhan jaksaa grindata ominaisuudet auki.

Itse peli koostuu kolmesta temppelistä, joista jokainen tulee läpäistä kolmella eri tasolla, jotta saa auki lopullisen boss-tason. Kunkin temppelin lopussa on myös pienempi boss-taistelu, jotka ovat aluksi murhaavia. Perustasojen lisäksi tarjolla on pelitapahtumien tarjoamia lisähaasteita. Pelattavaa siis löytyy, ja verkkolähteet kertovat pelin läpäisyn vievän jopa lähemmäs 30 tuntia.

Itse pelaaminen on yläviistosta kuvakulmasta ohjattua toimintaa, joka muistuttaa hack and slash -hutkintaa. Tutkimusmatkailija voi käyttää erilaisia aseita miekoista ampuma-aseisiin, sekä väistää ja torjua iskuja. Stamina-mittari tuo toimintaan rajoituksia, eikä peliä voi pelata hakkaamalla päättömästi kaikkia painikkeita.

Peruspeli toimii ihan sulavasti (ainakin Pleikkarilla), mutta torjunta on omaan makuuni turhan jähmeää ja hidasta verrattuna väistelyyn. Joskus myös runsas määrä vihollisia tai ammuksia tekee pelitilanteesta vähän sekavan, mutta se lienee tarkoituskin.

Pari ominaisuutta tuo pelaamiseen lisää taktikointia ja haastetta. Ensinnäkin temppelit koostuvat pienistä huoneista, jotka muodostavat polkuja matkalla boss-taisteluun. Kun ovelta valitsee uuden reitin, täytyy suunnitella haluaako suunnata vaikka rahaa, parantamista tai aseita tarjoaville reiteille.

Toiseksikin tutkimusmatkailija saa matkan varrella niskaansa kirouksia, jotka tuovat pelaamiseen uusia haasteita ja joskus myös bonuksia. Tietyt viholliset ja ovien avaaminen lisäävät pelihahmon korruptiota, jonka mukaan uusia kirouksia langetetaan huoneiden välillä. Viidennen tason kirous on sitten jo elämäpalkin jatkuva hupeneminen, joten tätä kannattaa todellakin välttää.

Curse of the Dead Gods on runsaudessaan ehdottomasti kelpo roguelite-paketti niille, jotka pelityylistä nauttivat. Sen sijaan kasuaalimpaa toimintaa, paljon vaihtelua tai edes jonkinmoista tarinaa kaipaavien pelaajien kannattaa kiertää nämä temppelit kaukaa.

Pelin suurin ongelma onkin, että se voi helposti käydä liian haastavaksi pelaajan taidoille tai ihan vaan kyllästyttää. Vaikeusaste on melko korkea heti aluksi ja pelikentät lähes samasta puusta veistettyjä. Henkilökohtaisesti en mitenkään valtavasti innostunut Curse of the Dead Godsista, vaikka sillä onkin meriittinsä.

CURSE OF THE DEAD GODS

”Hektistä toimintaa ja mättöä, mutta vain roguelite-pelien ystäville.”