Screenin rakentaminen, kattotelineen asennus & screenin asennus
Yksi yleisimmin käytettävistä DIY-screenimateriaaleista on MDF-levy, mutta haittapuolena sillä on paino. Asennusystävällisempi ratkaisu on esimerkiksi Kapa-levy, joka on kartonkipintainen kevytvaahtolevy. Kapa-levyä on saatavilla useina eri malleina, joista yksi varma valinta on alumiinivahvikkeilla varustettu Kapa Plast. Levyjä on lisäksi saatavilla erikokoisina (ainakin 70 x 100 cm ja 120 x 300 cm) ja paksuisina (3, 5 ja 10 mm).
Itse sain hankittua kaksi levyä Kaarinassa sijaitsevasta LightPress Oy -yrityksestä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Kapa Mount -levytyyppi, vaan viiden millimetrin paksuinen Kapa Fix, jossa ei ole alumiinivahvistuksia ja toisella puolella on tarrapinta.
Kapa-levyjen hinnat vaihtelevat paljon koon ja ostopaikan mukaan, mutta yleisnuorana voi pitää levyn hinnan liikkuvan 50-70 euron tietämillä. Kyseessä on kohtuullisen edukas levyvaihtoehto ja sen ehdoton etu on keveys, sillä omalla reilulla 80-tuumaisella levylläni on painoa käsivaraisesti arvioituna alle kaksi kilogrammaa.
Levyn työstäminen aloitettiin laskemalla levyn koko 16:9-kuvasuhteella mukaan lukien listojen vaatima tila ja vetämällä kuulakärkikynällä leikkausta helpottavat merkkiviivat. Esimerkiksi omalla 185 senttimetriä leveällä screenillä näkyvän kuva-alan korkeus on 104 senttimetriä ja mittoihin on lisätty listojen vaatima tila.
Seuraavaksi levy leikattiin viivojen kohdalta käyttäen apuna mittaa, jolla varmistettiin ja tuettiin suora leikkausjälki. Koska kyseessä on pahvista ja kevytvaahdosta valmistettu levy, sen leikkaaminen on helppoa kotikonstein esimerkiksi terävällä mattoveitsellä. Leikkauksen yhteydessä kannattaa kuitenkin varoa levyn pintaa, sillä se on hyvin kosketusherkkä ja pienikin kolhaisu aiheuttaa vaurion. Lisäksi varsinkin leikkausvaiheessa on syytä varoa, ettei tue itseään levyä vasten, jolloin lopputuloksena on takuuvarma painauma.
Leikkauksen jälkeen lattialle levitettiin suojamuovia, joka kiinnitettiin paikoilleen muutamalla maalarinteipin palasella.
Maalausvaiheessa joutuu tekemään kompromissiratkaisun, sillä olemassa ei ole absoluuttisen oikeaa maalivaihtoehtoa. Vaihtoehtoina on esimerkiksi kalliimmat varta vasten screenejä varten suunnitellut erikoismaalit, kuten VT Superpaint, Vogels Mighty Brighty ja Goo Systemsin erilaiset tuotteet. Halvempi vaihtoehto on ”tyytyä” Tikkurilan Harmony-tuoteperheen akrylaattilateksimaaliin, joista yleisimmän käytettyjä sävyjä ovat X073 ja H499. Näistä ainoastaan ensimmäisenä mainitussa on muutama pykälä punaista ja puolestaan jälkimmäisessä ensimmäistä enemmän mustaa. Sävytystä voi muuttaa oman halun perusteella ja esimerkiksi G499 on H499:ää vaaleampi ja J499 tummempi.
Omaksi valinnaksi muodostui pitkällisen pähkäilyn tuloksena kompromissiratkaisuna Harmony H499, jota 0,9 litran purkki paikallisessa rautakaupassa maksoi 19,90 euroa. Kyseisellä määrällä Harmonya maalaa kookkaammankin Kapa-levyn, sillä itse sain maalattua kyseisellä maalimäärällä kaksi yli 80-tuumaista Kapa-levyä.
Maalaamisessa käytettiin 18 senttimetriä leveää telaa ja maalaamiseen kannattaa varata vähintään kyseisen kokoinen tela, sillä esimerkiksi 10 senttimetrisellä telalla jälkeä on huomattavan paljon vaikeampi saada tasaiseksi. Maalausvälineet irtosivat rautakaupasta alle kymmenellä eurolla.
Maalaus suoritettiin pystyvedoin yhteen suuntaan tarpeellisella, muttei liiallisella maalimäärällä. Joillakin henkilöillä Kapa-levy on liiallisen maalimäärän seurauksena käyristynyt ja helppo tapa käyttää liikaa maalia on käyttää ruiskua. Telalla tervettä järkeä käyttäen jäljestä saa varmasti riittävän hyvän, vaikkei maalauskokemusta juuri aiemmin olisikaan.
Maalatessa on kiinnitettävä huomiota, ettei pyri heti ensimmäisellä kerroksella täydelliseen jälkeen ja paremman jäljen saa tehtyä useammalla maltillisemmalla kerroksella. Itse maalasin levyt ainoastaan kahteen kertaan. Hyvän lopputuloksen saa varmistettua rauhallisilla telavedoilla ja kahden rinnakkaisen maalausrivin jälkeen tasoittamalla jäljen näiden välistä. Maalausjälkeen on myös helppo tehdä korjauksia siinä vaiheessa, kun maali on vielä märkää.
Kattotelineen asennus
Kattotelineen asentaminen tapahtuu videotykin alapuolelta löytyvien ruuvikantojen avulla, joista kuvassa näkyvistä kannoista käytin kolmea ulointa. Projekti käynnistettiin etsimällä videotykin massakeskipiste ja tämä toteutettiin suurpiirteisesti etu- ja keskisormella sekä nimettömällä. Videotykistä etsittiin ensiksi horisontaalisen suunnan keskipiste ja sen jälkeen vertikaalinen keskipiste pitämällä videotykkiä kolmen sormen varassa. Videotykkiä painotettiin molemman käden keskisormen varassa ja etusormella ja nimettömällä tuettiin, ettei videotykki päässyt tippumaan.
Videotykin kanssa käytettiin Elektronin myymää Mpron yleismallista kattotelinettä, johon voi kiinnittää maksimissaan 20 kilogramman painoisen videotykin. Videotykin etäisyyttä katosta voi säätää 2,5 senttimetrin portain minimietäisyyden ollessa 55 ja maksimietäisyyden 83 senttimetriä. Hintaa tuotteella on hintaa 59 euroa ja sen mukana toimitetaan ohjelappu, kasa erilaisia ruuveja, kuusiokoloavain sekä erilaisia korotuspaloja.
Seuraavaksi pohjan päälle asetettiin kiinnitystä varten reikälevy ja putki sijoitettiin massakeskipisteen kohdalle. Tämän jälkeen esille kaivettiin kiinnityslevy, jotka sovitettiin reikiin siten, että toisessa päässä olevat reiät sopivat videotykin pohjassa oleviin ruuvikantoihin. Kuvassa näkyvä nivelkohta on suunniteltu fiksusti ja videotykkiä pystyy sen avulla tarvittaessa kallistamaan neljään suuntaan.
Mukana toimitetaan massiivisen kokoisia ruuveja, mutta pienimmät ruuvit olivat M4-kokoisia ja Optoma HD700X:n ruuvikannat ovat M3-kokoiset. Rautakaupassa asioinnin jälkeen urakkaa kyettiin jatkamaan ja kiinnityslevyjen alle asennettiin kahdet erilaiset korotuspalat. M3-ruuveja ei kuitenkaan saatu ruuvattua aivan pohjaan asti, mistä syystä kiinnityslevyjen yläpuolelle sijoitettiin muutama prikka.
Kattoon ruuvattavaan telineeseen ylempi putki kiinnitetään kolmella ruuvilla ja telineessä olevien urien myötä putken voi asentaa tarvittaessa vinoon. Ratkaisu on oivallinen, jos kattoteline on tarkoitus asentaa vinoon kattoon, jolloin teline itsessään voi olla kiinnitettynä kattoon, mutta putken saa asennettua suoraan alaspäin.
Telineen kiinnittäminen kattoon aloitettiin merkkaamalla kattoon merkinnät porattavia reikiä varten. Reiät porattiin porakoneella ja käytössä oli betonin poraamiseen hyvin soveltuva terä, johon merkittiin maalarinteipillä porattavan reiän syvyys.
Porattuihin reikiin työnnettiin muoviset holkit eli tutummin proput ja teline ruuvattiin kiinni prikkojen avulla viidestä kohtaa. Kattoteline vaikutti hieman yliampuvan kokoiselta ja varsinkin nyt asennettua kahden kilogramman painoista videotykkiä varten kiinnitykseen olisi riittänyt pienempi kattoteline.
Kattotelineen asennus viimeisteltiin viemällä putkien sisällä HDMI- ja virtakaapelit ja asettamalla videotykki halutulle korkeudelle.
Screenin asennus
Videotykin ollessa pultattuna kattotelineeseen, projektia lähdettiin viemään eteenpäin screenin asennuksella. Videotykin kuva tarkennettiin seinälle, zoomattiin oikeaan kokoon ja ja sijoitettiin haluttuun kohtaan. Näin pystyttiin varmistumaan jo ennen asennusta, että videotykki kykenee heijastamaan kuvan tarpeeksi alas ja ettei screeniä tarvitsisi asentaa seinälle useamman kuin yhden kerran.
Screenin kiinnittämiseen on monia erilaisia ratkaisuja ja Kapa Fix -levytyypillä kiinnittäminen saattaa onnistua suoraan levyn liimapinnallakin. Toinen vaihtoehto on liimata screeniin esimerkiksi puukehykset ja tehdä niihin koukut. Päädyin kuitenkin hieman erilaiseen ratkaisuun ja valitsin peileissä käytettävät alumiinilistat. Listoissa olevien reikien avulla screenin pystyy kiinnittämään helposti seinään, eikä operaatioon tarvita erillisiä kiinnitysmekanismeja.
Kävin kysymässä listoitusta kahdesta kehystysliikkeestä, joista ensimmäisessä pelkistettyjä listoja tarjottiin asennuksella 115 euron hintaan ja toisessa kehystyksestä olisi köyhtynyt 180 eurolla. Törkyhintaisten kehystysliikkeiden jälkeen suuntasin lasitusliikkeeseen, jossa alumiinilistoja tarjottiin valmiiksi leikattuna 30 eurolla. Päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun ja maalasin listat spraylla mattamustaksi.
Screenin varsinainen kiinnittäminen aloitettiin alalistasta, joka ruuvattiin seinään kiinni kolmella ruuvilla. Sen jälkeen screeni ujutettiin listan sisään ja screenin yläosaan kiinnitettiin toinen lista sen paikan merkkausta varten.
Screenin poistamisen jälkeen ylälista ruuvattiin paikoilleen kahdella ruuvilla. Tässä tulee esille peililistojen etuna olevat pitkänmalliset ruuvinreiät, joiden myötä listan voi asentaa tarvittua ylemmäs, pujottaa screenin paikoilleen ja painaa listan alas, minkä jälkeen screeni pysyy takuuvarmasti seinässä. Asennus viimeisteltiin sivulistoilla, jotka kiinnitettiin kaksipuolisella teipillä.
Koska HDMI- ja virtakaapeli jouduttiin vetämään huoneen toiselle puolelle, esteettisistä syistä on miellyttävää käyttää kaapelikourua, johon johdot saa piiloon. Kolme kappaletta 2,5 metrin mittaista ja 27 x 15 millimetrin (leveys x korkeus) kokoista kaapelikourua maksoi 21 euroa.
