Eternal Sonata -ennakko (PS3, 360)

Lokakuu 1849, Pariisi. Aikansa suurimpiin säveltäjäneroihin kuulunut Frédéric François Chopin makaa kuolinvuoteellaan. Samalla hänen ympärillään kuhisee pieni joukko lääkäreitä ja läheisiä. Vaikka Chopinin tomumaja on sängyn vankina, miehen mieli liitää aivan toisaalla, huikeassa fantasiamaailmassa, jossa hän ystäviensä kanssa voittaa vaikeuksia ja pelastaa maailmaa.

Näin hämärästä asetelmasta alkaa Eternal Sonata, joka pokkaa palkinnon ainakin vuoden erikoisimmasta peli-ideasta. Muutakin palkitsemisen arvoista tuntuisi löytyvän, sillä peli on tajuttoman nätti, hyvin kirjoitettu ja riemukas paketti.

Eternal Sonata käänsi päitä ja tuotti palstamillimetrejä jo ensimmäisten kuviensa perusteella, sillä peli näyttää parhaimmillaan kuin anime-piirretyltä. Hemaisevan kauniit ja upean värikkäät taustat yhdistyvät esimerkillisesti toteutettuihin celshade-hahmoihin tuottaen – aihepiiriin sopivasti – unenomaisen ja fantastisen tunnelman.

Jo ensimmäiset testit paljastivat, että pelillä on muutakin annettavaa kuin silmäkarkkia, sillä pinnan alta paljastuu muun muassa mainio taistelusysteemi, joka on kuin yhdistelmä kevyttä taktikointia ja Tales-sarjan reaaliaikaista naputtelua. Jokaisella hahmolla on omalla vuorollaan viisi sekuntia aikaa liikkua ja taistella.

Taistelusta löytyy paljon mainioita jippoja. Tavalliset lyönnit lataavat ryhmän yhteistä Kaiku-mittaria, joka puolestaan nostaa erikoishyökkäysten tehoa. Hahmoa ympäröivä valotila taas säätelee, ovatko erikoishyökkäykset valo- vai varjotaikoja. Karkeasti jaettuna valokyvyt hyödyntävät tai parantavat omaa ryhmää, varjotaidot taas vahingoittavat vihollisia. Valon ja varjon leikki taas nousee aivan huikeisiin sfääreihin kun peli heittää mukaan varjoja luovia, taivaalla liikkuvia pilviä, valoa ympärilleen luovia vihollisia tai antaa pelaajan tehdä varjotaikoja suurten vihollisten varjosta.

Taistelusysteemi on puhdasta riemua, mikä on hyvä, sillä taisteluissa tulee vietettyä runsaasti aikaa. Sen laatu ei tosin ole yllätys, onhan sama tiimi tehnyt aiemmin mainiot Baten Kaitos -roolipelit.

I like Chopin

Hauskan ja kiinnostavan taistelusysteemin ohella peli tarjoaa kiehtovan tarinan ja tunnelman, joka lainaa vaikutteita Chopinin omasta elämästä. Aluksi episodien välissä olevat pätkä, joissa kuvien ja kerronnan avulla käydään läpi Chopinin vaiheita, tuntuvat oudoilta. Pian selviää, että ne toimivat suorana inspiraationa kyseiselle luvulle.

Masentava ja sairauden täyttämä sadesyksy Espanjassa on muuttunut seikkailuksi sateisessa metsässä – Chopinin Sadepisarapreludin saattelemana – ja Varsovan epäonnistunut kansannousu toimii pelin keskeisenä juonenkäänteenä. Outo musiikkiteema ja Chopinin sävellyksistä ammennettu inspiraatio kruunautuvat puolalaisen pianistin esittämillä alkuperäisteoksilla ja Motoi Sakuraban huikeilla sävellyksillä. Samalla peli saa myös tunnelman, jollaista roolipeleistä ei juuri löydä. Tri-Crescendon taustat huomioiden tällainen omistautuminen musiikille on vain luonnollista, onhan kyseessä kuitenkin hardcore-muusikoiden perustama äänistudio.

Kokonaisuutena Eternal Sonata teki minuun suuren vaikutuksen noin 12 tuntia käsittäneen testijakson aikana. Tarina piti mukanaan alkumetreistä saakka ja ilahduttavasti kaikki mukaan tarttuvat hahmot ovat sympaattisia ja kiinnostavia, toisin kuin vaikka Blue Dragonissa. Muutenkin tuntuu jo nyt, että Microsoft pisti roponsa likoon väärän hevosen puolesta 360:n roolipelikisassa. Pelattavaa riittää vielä parikymmentä tuntia, mutta jos tahti ei petä ja orkesteri jaksaa loppuun saakka, tässä voi olla se Xbox 360:n todellinen huippuroolipeli. Palaamme asiaan.

Tekijä: Tri-Crescendo
Julkaisija: Namco
Testattu: Xbox 360
Tulossa: Xbox 360, 19.10.2007; PlayStation 3 2008
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://eternalsonata.namcobandaigames.com/

Lue lisää eDomesta

Eternal Sonata myös PlayStation 3:lle

Yksinoikeudet sen kuin vähenevät – tällä kertaa toiseen suuntaan

Sonyn ja Microsoftin antia Xbox Livessä ja PlayStation Storessa

Blue Dragon –ennakko (360)