Ferrari Challenge: Trofeo Pirelli (PS2, PS3, Wii)

09.09.2008 17:58 Mikko Rekola

Maranellon orit laukkaavat täydellä teholla, kun Dreamcastin F355 Challenge saa Eutechnyxin kehittämän epäsuoran jatko-osan. Peli lupaa vahvoja elämyksiä ja lopputuloksesta muodostuu omaperäinen ja massasta poikkeava autopeli, joka kolaroi lopulta omaan mahdottomuuteensa.

Ferrarista on vuosikymmenten saatossa muodostunut autoilun ystäville käsite. Sen brändi taistelee omassa kategoriassaan, sillä jokainen tunnistaa aidon orin hetkessä. Käsitteeksi muodostunut merkki on pelille suunnaton voimavara, sillä kukapa ei haluaisi tykittää Monzan neulasilmään punaisella paholaisella. Toisaalta Ferrarin lisenssillä valmistetuista tuotteista odotetaan enemmän kuin kilpailijoilta.

Vastuulliseen tehtävään avuksi on valittu Ayrton Sennan siskonpoika Bruno Senna. Nuori brasilialainen tunnetaan kilpapiireissä sekatyöläisenä, joka on kilpaillut useissa eri rata-autoluokissa. Nuorempi Senna on kehittäjien mukaan auttanut ajomallin kehittelyssä ja kokonaisuuden viimeistelyssä. Apu on ollut tarpeeseen, sillä Eutechnyxin aiemmat pelit ovat olleet katastrofaalisen huonoja.

Yhden automerkin vetovoimaan pohjaava peli ei kuitenkaan eroa kilpailijoistaan sisällön osalta. Miehistä otetaan mittaa 16 kilparadalla, jotka sijoittuvat eri puolille maailmaa. Menopelien kannalta mielenkiintoisimmat kilpa-areenat ovat Mugello, Misano ja Monza. Radat on kuitenkin mallinnettu vasemmalla kädellä, sillä esimerkiksi Misanosta ei löydy suurennuslasillakaan asfalttipinnoitteen kuuluisia epätasaisuuksia.

Enzo ja ne muut

Nelipyöräisiä petoja on mahdutettu mukaan yli 50 kappaletta. Kaikki pinnat ja syvennykset on mallinnettu kovalla työllä, joten tulos näyttää upealta. Miljoonakärryjä löytyy useammilta vuosikymmeniltä, joskin kokonaisuus painottuu uusimpiin menopeleihin. Pelin ytimenä toimii F430 Challenge, jossa ajetaan yhdellä automallilla 14 kilpailun sarja. Menestymällä saa avattua keräilykorttien ohessa uusia ratoja ja autoja.

Pelattavaa riittää tunneiksi, mutta kokonaisuuden pullonkaulaksi muuttuu Sennan vastuulla ollut ajomallinnus. Lopputulos on sivistyneesti sanottuna mielenkiintoinen. Suorilla voi paahtaa ilman huolen häivää arcademaisissa tunnelmissa. Kaikki muuttuu hetkessä ensimmäisen mutkan lähestyessä. Kehittäjät ovat halunneet tuoda realismia mutkiin, joten jarrutus on aloitettava jo suoran puolessa välissä saadakseen auton kääntymään.

Omituinen ajotuntuma vaatii totuttelua, sillä vastaavaa ei ole ennen koettu. Kokonaisuus paranee aavistuksen kytkemällä ylimääräiset ajoavut pois päältä. Ongelma silti on ja pysyy, sillä eivät oikeat Ferrarit vaadi puolen kilometrin jarrutusmatkoja. Erikoinen jarrukäytös saattaa myös pelin pääsponsorina toimivan rengasvalmistaja Pirellin outoon valoon. Johtuvatko omituisuudet huonoista renkaista?

Pelituntien kertyessä matkamittariin muodostuu kilpailukokemus positiivisemmaksi. Tekoälyn kuljettajat ovat passiivisia, mutta onnistuvat uran edetessä aiheuttamaan jatkuvaa päänvaivaa. Kontaktitilanteet jäävät kuitenkin torsoiksi onnettoman vauriomallinnuksen vuoksi. Kovastakin mällistä jää vain jälki ja kaikki osapuolet ajavat työnnellen toisiaan romurallikisojen tavoin. Lopputulos ei missään nimessä ole sopiva maailman hienoimmille urheiluautoille.

Kuninkaaksi Schumin paikalle?

Kehittäjät ovat painottaneet audiovisuaaliset voimavarat menopeleihin. Autot näyttävät hyvältä ja kuulostavat uskottavilta. Ongelmiksi muodostuvat radat ympäristöineen. Värimaailma on jokaisella kilparadalla omituisen kellertävä muistuttaen ruskasta. Radan reunoilla sijaitsevat objektit ovat itsessään siistejä, mutta ne vaikuttavat kuolleilta elävän yleisön puuttuessa.

Myös audiopuoli tuntuu viimeistelemättömältä, sillä valitut kappaleet eivät sovi aihepiiriin. Valikoissa musiikki vielä menettelee, mutta kisojen ajaksi musiikin sammuttaa mielellään. Taustakappaleiden poistamisen jälkeen voi keskittyä rauhassa laukkaavan orin ääniin ja vaihdella vaihteet korvakuulolta.

Kuva Wii-versiosta

Kokonaisuudessaan Ferrari Challenge poikkeaa merkittävästi ajopelien harmaasta massasta. Kokeilu kannattaa ennen ostopäätöstä pettymyksen välttämiseksi. Peli ei missään tapauksessa ole huono, mutta se sisältää paljon keskeneräisiä osa-alueita kuten karvalakkimallin verkkomoninpelin ja tehottoman jarrutusmekaniikan. Lopputulosta voi suositella varauksetta ainoastaan automerkin ylimmille ystäville ja kokeilunhaluisille virtuaaliautoilijoille.

Tekijä: Eutechnyx
Julkaisija: System 3
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: Nintendo DS, PlayStation Portable, PlayStation 3, Wii
Pelaajia: 1, moninpeli 2-16
Pelin kotisivu: http://www.fc.system3.com/en/