Echochrome (PSP, PS3)

12.09.2008 16:32 Petteri Kaakinen

Puzzle-pelit voidaan jakaa muutamiin erilaisiin alagenreihin. On kaikenlaisia Tetris-johdannaisia, joissa pitää tavalla tai toisella yrittää järjestellä ruutuun ilmestyvät palaset oikeisiin paikkoihin. Lemmings johti samalla tavalla tietä puzzle-peleille, joissa pitää ohjastaa ryhmä jonkin sortin olentoja kentän loppuun annettujen työkalujen avulla.

Vaikka Echochrome ei luo samalla tavalla täysin uudenlaista genreä, sen pelimekaniikka on silti jotain täysin uudenlaista. Samalla se on peli, jota jokaisen itseään kunnioittavan puzzle-pelien fanin kannattaisi kokeilla.

En nähnyt sitä!

Mikä tekee Echochromesta niin erikoisen? Se näyttää pinnallisin puolin yksinkertaiselta. Värimaailma sisältää ainoastaan valkoista, mustaa ja näiden sekoituksesta syntyvää harmaata. Tavoitteetkaan eivät ole mitään uutta puzzle-peleille, mutta pelaamistapa on sitäkin erikoisempi. Stop on ainoa komento, jonka pelaaja voi antaa kentissä itsekseen kulkevalle mannekiinille. Millään muulla tavalla hahmon kulkuun ei voi vaikuttaa suoraan.

Mannekiinin ohjaamisen sijaan kontrollia on sitäkin enemmän kamerakulmaan. Kameraa saa liikutella vapaasti. Kamerakulman heiluttelu on olennainen osa pelaamista, sillä kentät ovat sitä mitä pelaaja näkee. Kun peittää raon kahden suoran väliltä, rakoa ei ole olemassa. Echochrome on siis käytännössä perspektiivillä leikkimistä. Asiat ovat niin kuin pelaaja kentän piirteet hahmottavat. Mannekiini tippuu aukosta alustalle, joka on tietystä kuvakulmasta sen alla, vaikkei se jostain toisesta kulmasta siltä näyttäisikään.

Kameran säätely toimii hyvin, joskin kamerakulman hienosäätely ei aina toimi aivan halutulla tarkkuudella. Jos pelaaja on tarpeeksi nokkela, niin tiettyihin tilanteisiin voi myös keksiä eräänlaisia huijaustapoja.

Monenlaista mietittävää yhdenlaisissa ympäristöissä

Echochrome on jaettu kolmeen eri yksinpelimuotoon. Valittavissa on Solo, Pair ja Others. Solo-pelimuodossa mannekiini on ohjastettava kentistä löytyvien paikallaan pysyvien kaikujen luo. Pair-pelitilassa kentällä liikkuu neljä mannekiinia: kaksi valkoista ja kaksi mustaa. Aluksi samanväriset on saatava törmäyskurssille, minkä jälkeen yhteen törmänneet ja harmaaksi muuttuneet hahmot on vielä johdettava yhteen.

Othersissa on myös useampia hahmoja kentissä yhtä aikaa, mutta sillä erotuksella Pair-pelimuotoon, etteivät pelaajan luotsaama valkoinen mannekiini ja mustat paholaiset saa kohdata toisiaan. Jokaiselle eri pelimuodolle ei ole tehty eri kenttiä, joten kentän ratkaiseminen yhdessä helpottaa myös toisia, kun tietää miten kentissä pääsee liikkumaan eteenpäin.

Solon tempo on huomattavasti rauhallisempi, siinä missä Othersissa täytyy tehdä nopeitakin päätöksiä mustien mannekiinien väistämiseksi. Paikallaan seisominen ei suinkaan ole aina se paras ratkaisu.

Pelaamisen ei tarvitse rajoittua valmiisiin kenttiin, sillä mukana on myös hyvä kenttäeditori. Aluksi sen käyttö saattaa tuntua kömpelöltä, koska senkin käytössä otetaan huomioon perspektiivi. Palasten asettelu helpottuu, kunhan pääsee alkukankeuksien yli. Sen jälkeen onkin enää kyse pelaajan luovuudesta. Kaikki eivät varmastikaan saa aikaiseksi nerokkaita luomuksia, mutta taitavimmat visionaarit voivat luoda jopa pelinkehittäjien omia tasoja parempia ja kinkkisempiä pulmia.

Japanilaista nerokkuutta

Echochrome on nykypäivänäkin omalaatuinen puzzle-peli, jonkalaista ei ole tehty muodossa tai toisessa miljoonaa kertaa aikaisemmin. Ei ole lainkaan yllättävää, että sen kehittäjä on japanilainen. Pienet kömpelyydet ja mahdollisuus pienimuotoiseen huijaamiseen kielivät hienoisesta hiomattomuudesta, mutta Echochrome on silti virkistävä tuulahdus Tetris- ja Lemmings-kopioiden valtaamassa puzzle-pelien genressä.

Tekijä: SCE JAPAN Studio
Julkaisija: SCEE
Testattu: PSP
Saatavilla: PlayStation 3, PSP
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Echochrome