Game of Thrones (PC, PS3, Xbox 360)

27.06.2012 19:00 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Cyanide
Julkaisija: Focus Interactive
Testattu: PC, i7/2600K, 8 Gt muistia, Radeon HD 6850 1 Gt, Windows 7 64-bit
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: 2,2 GHz tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia, 256 Mt näytönohjain, 7 Gt kovalevytilaa, Windows 7/Vista SP 2/XP SP3
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.gameofthrones-rpg.com
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Hyvät kirjasarjat ovat loistava pohja peleille. Tutut, yleensä hyvin mietityt maailmat ja hahmot tarjoavat tekijöille hyvän pohjan, jonka varaan itse pelimoottori ja tarina voidaan rakentaa. Samalla yksi kohderyhmäkin on valmiina: sarjan fanit.

Tällaisista kirjasarjoista pinnalla on tällä hetkellä George R.R Martinin luoma Tulen ja jään laulu (A Song of Fire and Ice), jonka ensimmäinen osa A Game of Thrones on saanut valtamediassa julkisuutta HBO:n luoman erinomaisen TV-sarjan ansiosta. Sääli että pelipuolella noste ei ole ollut ihan yhtä hyvä.

Ex-ubisoftilaisten perustama ranskalaisfirma Cyanide onnistui sopimaan yhteistyöstä Martinin kanssa, ja yhteistyön tarkoituksena oli poikia sekä reaaliaikainen strategia että roolipeli. Reaaliaikanaksuttelu Genesis oli niin täyttä kuraa, ettei sitä edes jaksettu arvostella Domessa. Niinpä odotukset roolipelin suhteen eivät olleet kovin hääppöiset.

Lukuun ottamatta muutamaa TV-sarjastakin tuttua cameo-esiintymistä A Game of Thrones -roolipeli on rakennettu uuden pohjan päälle. Tarinan ytimessä on kaksi henkilöä: pohjoisen Night’s Watch -vartion veteraani Mors Westford ja entinen aatelinen, nykyinen pappi Alester Sarwyck. Kappaleisiin jaettu tarina yhdistää henkilöiden menneisyyden ja tulevaisuuden, sekä tarjoilee rutkasti kiinnostavia ja alkuperäiselle materiaalille uskollisia juonenkäänteitä.

A Game of Thrones eroaakin Genesiksestä sillä, että sen tekijöiden jäljestä huokuu rakkaus kirjasarjaa kohtaan. Tarinankerronnassa luotetaan tuttuun, myös Witchereissä käytettyyn oletukseen siitä, että hyvää ja pahaa tai mustaa ja valkoista ei ole olemassa, vaan yksinkertaisesti erilaisia harmaan sävyjä. Kun ei ole hyviä, joiden pitäisi voittaa tai pahoja, joiden pitäisi hävitä, pystytään perinteisiä tarinankerronnallisia lainalaisuuksia rikkomaan tehokkaasti.

Saatanan tunarit

Sanoivat rakastuneet mitä tahansa, ikävä kyllä pelkästään rakkaus ei koskaan riitä. Cyaniden pelisuunnittelullinen ammattitaidottomuus uhkaa koitua tikariksi A Game of Thronesin selässä. Vaikka tarina onkin rakennettu mielenkiintoiseksi, on se myöhempiä jaksoja lukuun ottamatta ehdottoman lineaarinen paketti joka toisinaan yrittää antaa pelaajalle kuvan siitä, että tämän valinnoilla olisi enemmän merkitystä kuin niillä itse asiassa onkaan. Vaihtoehtoisia loppuja kyllä on, mutta pääosin niihin johtavat valinnat tehdään vasta loppumetreillä.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu itse maailma. Jos luulitte että Dragon Age 2:n maisemat olivat autioita ja tylsiä, niin vilkaiskaapa A Game of Thronesin kaupunkeja. Mukamas eläväisestä suurkaupungista löytyy muutama juttelukykyinen ihminen ja maisemien ulkoasu on laatikkomainen ja pelkistetty.

Kaiken lisäksi varsinainen tyyli on hyvin kaukana kirjojen tai sarjan tyylistä. Tissien, irtoraajojen ja veren sijasta virtuaali-Westerosin naiset ovat verhottuja ja frigidejä, ja mukamas raa’at lopetusliikkeetkin on toteutettu munattomasti ilman asiaankuuluvaa gorea. Taistelujärjestelmä on jonkinasteinen kevytversio Dragon Age Originsissa nähdystä, jossa reaaliaikaisuus rikotaan käskyjen annon ajaksi.

Hyvän tarinan ja selkeän lähdemateriaalin rakastamisen vuoksi A Game of Thrones jää pelikokemuksena plussan puolelle, mutta hyvä peli se ei missään tapauksessa. Periaatteessa uusien hahmojen ansiosta lähdemateriaalin ei tarvitse olla tuttu, mutta tällöin pelin selkeästi puutteellista ja ankeaa toteutusta on todennäköisesti on vielä vaikeampi antaa anteeksi.

Jonkinlaisessa hyvän ja surkean välimaastossa A Game of Thrones pysyy hengissä, mutta toivon sydämeni pohjasta että Martinin tuotoksista nähtäisiin vielä joskus muutenkin kuin tarinansa puolesta toimiva peli.

Toinen mielipide

Kai se on pakko uskoa, ettei Cyanide urheasta yrityksestä huolimatta pysty toteuttamaan aidosti hyvää peliä. Blood Bowl eri versioinen joutaisi tuomituksi alimpaan bugi- ja suunnitteluvirhehelvettiin, ellei taustalla löytyvä lautapeli olisi niin loistava. Yhtä lailla myös Game of Thrones pysyy pinnalla lähes yksinomaan lähdemateriaalinsa avulla.

Eniten ihmetystä herättää taistelujärjestelmä. Jos lähdetään lainaamaan Biowarea, lainattaisiin sitten kunnolla. Nyt ratkaisu, jossa taistelua saa hidastettua, mutta ei pysäytettyä käskynjaon ajaksi tuntuu lähinnä väkinäiseltä. Ihan kuin tehtäisiin erilaista erilaisuuden vuoksi, ei siksi, että oltaisiin saatu oikeasti hyvä idea.

Järjestelmän suurin ongelma on se, että erityisesti konsolilla pelatessa toimintoja valittaessa tulee hoppu. Kontrollit kun eivät toimi niin hyvin, että käskyt soljuisivat kohdilleen vaivattomasti. Taktiseksi tarkoitetusta pelaamisesta tulee turhaa säheltämistä ilman, että ratkaisulla saavutetaan oikein minkäänlaista lisäarvoa. Vaikeustaso toki nousee, mutta väkinäisesti.

Taistelun ollessa oleellinen osa kokemusta muuttuu pelaaminen painolastiksi, joka on pakko lusia, jotta pääsee seuraamaan tarinan etenemistä. Suuri sääli, sillä kuten Terokin mainitsee, Game of Thrones -pelin juoni on uskollinen esikuvalleen niin sisältönsä kuin myös laatunsakin puolesta.

Game of Thrones onkin peli, joka on itse itsensä pahin vihollinen. Silloin, kun tarinaa viedään eteenpäin, kokemus kiehtoo. Sen sijaan aina, kun pysähdytään taistelemaan, liike loppuu. Peli kelpaa juuri ja juuri fanipalveluksi, mutta Teron toiveeseen on silti helppo yhtyä: toivottavasti edes joskus nähdään vielä aidosti hyvä Game of Thrones -pelisovitus. Pahoin pelkään, että sellaisen toteuttajan nimi ei tule olemaan Cyanide.

Juho Anttila

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet