Arvostelu: Kirjasarjaan perustuva Scary Stories To Tell In The Dark -kauhuelokuva ei vesitä alkuperäisteosten tunnelmaa
Nuoremmille katsojille suunnattu Scary Stories To Tell In The Dark ei aliarvioi kohderyhmäänsä.
Ensi-ilta: 9.8.2019
Alkuperäisnimi: Scary Stories To Tell In The Dark
Ohjaus: André Øvredal
Käsikirjoitus: Dan Hageman, Kevin Hageman & Guillermo del Toro
Pääosissa: Zoe Colletti, Michael Garza, Austin Abrams, Gabriel Rush & Austin Zajur
Pituus: 108 minuuttia
Ikäraja: K16
Lapsille ja teineille suunnattu Scary Stories to Tell in the Dark –kauhukirjasarja on ainakin yhdysvaltalaisille 1980-luvun kakaroille jonkin sortin sukupolvikokemus. Alvin Schwartzin kirjoittamat ja Stephen Gammellin folkloresta ja urbaanilegendoista ammentavat novellit olivat monille ensimmäisiä kunnon kauhukertomuksia, ilmeisesti vähän samaan tapaan kuin Noidan käsikirja meille nyt noin nelikymppisille suomalaisille.
Troll Hunter -hassuttelusta ja ihan passelista The Autopsy of Jane Doe -kauhutrilleristä tuttu norjalainen André Øvredal on nyt ohjannut kirjasarjaan pohjautuvan saman nimisen elokuvan, joka on valitettavan keskinkertainen tekele. Ohjaajana voisi toimia aivan kuka tahansa peruspuurtaja, sillä juuri mitään omaperäistä tästä tekeleestä on hankala löytää.
Scary Stories to Tell in the Darkia mainostetaan Guillermo Del Toron nimellä, sillä hän toimii yhtenä leffan tuottajista ja seisoopa miehen nimi myös käsikirjoittajalitaniassa. Tämä on kuitenkin taas yksi lukemattomista kauhupätkistä, joka vain hyödyntää fantasiamestarin nimeä promootiossaan, sillä Del Toron kädenjälki ei näy elokuvassa oikeastaan lainkaan. Hänen ohjaamanaan Scary Stories to Tell in the Dark olisi voinut olla paljon kiinnostavampi tapaus.
Elokuva nappaa kasan kirjasarjan novelleista tuttuja monstereita ja iskee ne samaan tarinaan, melko perinteiseen kummituskertomukseen.
1960-luvun loppuun sijoittuvassa elokuvassa on mukana on pikkukaupunki, autioitunut kirottu kartano ja siellä aikoinaan tapahtuneet kauheudet. 1800-luvun lopussa Bellowsin perheen Sarah-tyttö koki talossa kamalan kohtalon, kirjoitettuaan muistikirjaansa kasan kauhukertomuksia.
Kirja päätyy tietysti taloa tutkivien teinien käsiin. Opukseen alkaa ilmestyä itsestään uusia kauhutarinoita, jotka kertovat itse päähenkilöistä ja alkavat käydä toteen.
Omituisista hirviöistä useampi ansaitsee kehut, varsinkin muutama vanhan ajan erikoistehostein toteutettu. Myös osa CGI-kamaluuksista näyttää hienolta, vaikka niiden taso heitteleekin vähän turhan paljon. Monsterit onnistuvat ahdistamaan aikuiskatsojaakin muutaman kerran.
Tästä päästään yhteen leffan ongelmista, eli siihen kenelle ja minkä ikäisille teos on tarkoitettu.
Scary Stories to Tell in the Dark -kirjat ovat lasten ja nuorten kamaa, elokuva taas on suunnattu lähinnä teini-ikäisille katsojille. Verta leffassa ei nähdä, mutta muita kamaluuksia riittää. Tekijät saavat pisteet siitä, etteivät aliarvioi junioreita, vaan elokuva on ilmeisesti yhtä hurjaa kamaa kuin kirjat. Jenkeissä leffan ikäraja onkin PG-13, joka vastaa suunnilleen Suomen K12-merkintää. Täällä sille on kuitenkin vähän omituisesti lätkäisty K16-merkintä, josta saa vaikutelman että Scary Stories to Tell in the Dark olisi varttuneemmille katsojille tarkoitettu kauhuelokuva.
On se tietysti sitäkin, mutta vain niille joilla on tarpeeksi nostalginen suhde alkuperäisteoksiin.
Lapsi- ja teininäyttelijöistä Zoe Colletti, Michael Garza ja Gabriel Rush hoitavat hommansa hyvin. Varsinkin Colletti on erinomainen, leffan levätessä lähinnä hänen harteillaan. Porukasta Austin Abrams on puolestaan niin rasittava kiekuja ja onneton näyttelijä, että hänen hahmonsa toivoisi pääsevän hengestään saman tien. Valitettavasti näin ei tapahdu.
Scary Stories to Tell in the Dark toiminee lähinnä kirjojen faneille. Aikuiskatsoja, joka ei ole lukenut opuksia tuskin saa tästä oikein mitään irti. Parasta koko pätkässä on muutama hienosti tehty hirviö sekä jump scare -säikyttelyjen vähäinen määrä.
SCARY STORIES TO TELL IN THE DARK
”Scary Stories to Tell in the Dark on keskinkertainen pelottelu, joka innostaa tutustumaan alkuperäisteoksiin”
