Arvostelu Frostpunk 2 on jäätävä jatko-osa vuoden 2018 huippupelille
Kuva: © 11 Bit Studios
Frostpunk 2 vie kehutun kaupunginrakennuspelin asteen isommaksi, mutta ei unohda moraalisia juuriaan ja ihmiselon kurjuutta.
Julkaisupäivä: 20.9.2024
Kehittäjä: 11 Bit Studios
Julkaisija: 11 Bit Studios
Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 5, Xbox Series
Pelaajia: 1
Ikäraja: K18
Peliä pelattu arviota varten: 25 tuntia
Puolalainen 11 Bit Studios on rahoittanut itsensä viimeisen kymmenen vuoden ajan ihmisten kurjuudella. Sarajevon piirityksestä inspiraation saanut vuoden 2014 erinomainen selviytymispeli This War of Mine siirsi pelaajat sodan sivustakärsijöiden, siviilien, rooliin, kun nämä yrittivät selviytyä piiritetyssä kaupungissa etsien ruokaa, lämmikettä ja päivä päivältä katoavaa inhimillisyyttä.
Neljä vuotta myöhemmin julkaistu Frostpunk käsitteli samoja teemoja asteen etäämmältä ja eri genrestä käsin. Selviytymisgenren raadollisuuden kaupunginrakentelun pilkuntarkkaan managerointiin yhdistäneessä pelissä pelaaja hallinnoi ihmiskunnan rippeitä vaihtoehtoisessa 1800-luvun historiassa, jossa ihmiset kärvistelivät maailmanlaajuisen jääkauden hyytävissä hyppysissä. Vaikka pelaajan hallittavat lisääntyivät pelien välissä muutamasta hahmosta kokonaisen pienkylän asukkaiksi, varsinaiset resurssit pysyivät samoina: ruoka, lämmike ja polttouunissa palava inhimillisyys.
Odotettu jatko-osa Frostpunk 2 jatkaa edeltäneiden jalanjäljissä nostaen fokuksen taas asteen korkeammalle. Kylän sijaan turvattavana on tällä kertaa kaupunki, ja yksittäisten asukkaiden sijaan yhteisöt sekä kokonaiset siirtokunnat. Inhimillisyys pilkottaa sen sijaan enää kuuraan maan uumenista.
Kuva: © 11 Bit Studios
Ihmiskunnan viimeinen pesäke kylmyydessä
Frostpunk 2 on edeltäjänsä lailla kaupunginrakennuspeli, joka poikkeaa genren perinteisistä tuttavuuksista huomattavasti selviytymisvetoisemmalla toiminnalla. Käytännössä tämä näkyy siten, että peli on aktiivisesti pelaajan etenemistä vastaan antamalla tälle vain rajatun määrän elintärkeitä resursseja sekä haastavan ympäristön. Jos ikuinen pakkanen ei kangista kansalaisia, sen tekevät vähäinen ruoka tai toistensa kurkuissa olevat yhteisöt.
Merkittävin muutos aiempaan on tosiaan lintuperspektiivin nostaminen pykälää ylemmäksi. Alkuperäisessä Frostpunkissa rakennettiin yksittäisiä taloja, mutta jatko-osassa keskitytään kokonaisiin kaupunginosiin, joihin voi myöhemmin rakentaa erilaisia bonuksia antavia rakennuksia. Harmillisesti muutos tietää samalla yksittäisten ihmiskohtaloiden korvaamista kasvottomammalla massalla, joskin pelissä kuullaan sentään tuttuun tapaan henkilökohtaisia mielipiteitä pelaajan johtamistaidoista ja päätöksistä.
Kuva: © 11 Bit Studios
Ydinmekaniikka pyöriikin tällä kertaa yhteisöjen varassa, jotka muodostuvat osin orgaanisesti pelin edetessä. Pelaajan päätöksiä mitataan kolmella eri keskenään vastakkaisella mittarilla, kuten esimerkiksi tasa-arvolla ja ansiopohjaisuudella. Kullakin yhteisöllä on omat mieltymykset, joiden mukaan nämä ovat joko pelaajan puolella tai tätä vastaan. Ristiriitaisten tarpeiden tasapainottelu nousee pitkälti määräävään asemaan, tosin luonnollisesti tämän rinnalla tulisi huolehtia myös riittävistä resursseista ruuan, lämmön, ylläpidon ja tarpeiden osalta.
Hallittavaa siis riittää.
Useista seurattavista tekijöistä huolimatta Frostpunk 2 ei tunnu silti yltävän haastavuudessaan tai monipuolisuudessaan alkuperäisen rinnalle. Varomaton toiminta pilaa edelleen hyvin alkaneen pelin nopeasti, mutta lähtökohtaisesti vaikeustaso on aiempaa maltillisempi. Erityisesti yhteisöt jäävät pelattavuuden osalta melko unohdettavaan asemaan, sillä näiden lepyttäminen hoituu lopulta liian vaivattomasti.
Toki tämä kaikki edellyttää pelin useiden eri järjestelmien sisäistämistä, mikä ottanee kultakin oman aikansa ja on rehellisyyden nimissä varsin tuhti paketti sisäistettäväksi. Genren veteraanit saattavat silti kokea pienen pettymyksen, sillä uudelleenpeluuta ajatellen edes vaikeammat tasot eivät lopulta kiristä ruuvia riittävästi, että Frostpunk 2:n selviytymisaspekti pääsisi kunnolla loistamaan tai toisi kaupungin hallinnointiin mitään merkittävästi poikkeavaa.
Kuva: © 11 Bit Studios
Hajoita ja hallitse
Kaupunginjohtajaa leikkiessä riittää silti tekemistä aina teknologian kehityksestä lakien äänestykseen. Yhteisöt ovat sidottuna näihin tiukasti, sillä kullakin uudella teknologialla on omat kannattajansa ja lait eivät mene läpi ilman äänienemmistöä. Jälkimmäisen voi keplotella itselleen lupaamalla vastapuolen jäsenille muun muassa äänestysoikeuksia tai uusia lakeja mutta näiden rikkominen johtaa nopeasti tyytymättömyyteen ja kapinoihin. Toinen vaihtoehto on lisätä omaa itsemääräämisoikeutta, jolloin kaupunkia voi hallita lähes diktaattorin elkein. Liiallinen tyytymättömyys pelaajan johtoon johtaa kuitenkin pelin loppumiseen.
Vastaavasti kehitetyt teknologiat ja tämän pohjalta tehdyt rakennukset vievät pelaajan yhteiskuntaa askeleen lähemmäksi tiettyjä arvoja, mitkä vaikuttavat tosiaan kansalaisten tyytyväisyyteen. Nämä eivät kuitenkaan poikkea varsinkaan rakennusten osalta merkittävästi toisistaan, että niiden suhteen joutuisi tekemään kompromisseja. Kaikki yhteisöt tukevat aina joka tapauksessa jotain variaatiota uudesta tehtaasta tai koulusta, mutta näihin käytettävien resurssien määrä tai saatavat edut/haitat vain poikkeavat hivenen. Näillä on harvoin niin suurta eroa, että vastapuolen yhteisöä kannattaisi suututtaa näiden vuoksi liiaksi.
Kuva: © 11 Bit Studios
Lakien osalta eroja löytyy onneksi enemmän ja nämä vaikuttavat jo suuremmin yhteiskunnan kulkuun. Studion aiempia pelanneet ovat heti kuin kotonaan päättäen muun muassa lasten koulutuksesta, parisuhteiden muodostuksesta tai kuolleiden käsittelystä. Moraaliset dilemmat uhkaavat tosin tässäkin hukkua pelillisten bonusten varjoon, jolloin lapsityövoima on helpompi oikeuttaa puhtaasti siitä saatavien etujen turvin.
Sitä ruudulle kertaalleen urputtamaan saapuvaa huolestunutta äitiä ei sen sijaan kannata kuunnella.
Yksittäisten henkilöiden valitukset tai kiitokset tuovat peliin tosin mielenkiintoisia variaatioita, jotka saattavat vaikuttaa muun muassa lakien tehokkuuteen ja kuvastavat pelaajan luomaa yhteiskuntaa. Esimerkiksi päättämällä sysätä vauvojen hoidon ainoastaan äitien vastuulle ja ylläpitämällä samaan aikaan parisuhteiden kierrätystä ollaan pian asemassa, jossa lasten isät jättävät mukulansa nauttien vapaasta hurvittelusta parempien puoliskojensa kustannuksella.
Kukin yhteisö avaa lisäksi äärimmäisiä lakiehdotuksia, jotka antavat todella tuntuvia bonuksia suututtamalla käytännössä kaikki muut osapuolet. Vaan kuka voisi vastustaa kuolleiden ruumiista kerättävien nesteiden muuttamista ravitsevaksi ruuaksi?
(Näin jälkeenpäin pohtien saatan olla jo moraalisesti liian rappeutunut ja menetetty tapaus)
Kuva: © 11 Bit Studios
Erämaan kutsu
Frostpunk 2 päästää pelaajat myös tuttuun tapaan tutkimaan ympäröivää maailmaa. Tiedusteluryhmiä lähettämällä lähialueet paljastuvat lääni kerrallaan, jolloin näiden yksittäiset kiintopisteet voi käydä tutkimassa. Nämä saattavat kätkeä alleen elintärkeitä resursseja tai kylmässä värjöttäviä selviytyjiä, jotka voi pyytää takaisin pelaajan kaupunkiin. Toisinaan kysymysmerkkien takaa paljastuu kokonaisia yhteiskuntia, joiden kanssa pystyy liittoutumaan, tai siirtokuntia, joihin pelaaja pystyy rakentamaan toisen kaupungin.
Karttaosuus on alkuperäisteoksen lailla erinomainen ja vaihteleva lisä muuhun pelaamiseen. Jatko-osaa varten kohtaamisiin on tuotu myös enemmän kerronnallisuutta, jolloin pelaaja voi joutua etsimään esimerkiksi kadonnutta retkikuntaa tai auttaa ailahtelevaa kaupunkia takaisin jaloilleen. Lisäresurssit ja ylimääräiset siirtokunnat auttavat puolestaan omaa kaupunkia ylläpitämään kansalaisten tarpeita, mutta juuri tämä puoli pelistä tuntuu kaikkein heikoiten tasapainotetuimmalta. Kunhan oman kaupungin alkuvaiheista selviää ja ympäröivä maailma avautuu, resursseista on harvemmin enää pulaa ja Frostpunk 2 muuttuu lieväksi automaatioksi.
Visuaalisesti kehittäjät pistävät sen sijaan jälleen parastaan. Peli näyttää kaiken aikaan äärimmäisen upealta ja yksityiskohtaiselta, vaikka yksittäisiä kansalaisia tarpomassa lumessa jääkin kaipaamaan. Ihmiset eivät ole onneksi kokonaan näkymättömissä, mutta laajemman skaalan ja nopeamman kellon vuoksi liikehdintä nähdään käytännössä vauhtiviivoina.
Kuva: © 11 Bit Studios
Tapitettavaa riittää kuitenkin runsaasti, kun huurteen piiskaamat rakennelmat tuovat väriä silmäkantamattomiin jatkuvaan jäätikköön. Kaupungin laajentuessa myös infrastruktuuri alkaa muuttua, jolloin oma kyläpahanen muuttuu kaupunginosa kaupunginosalta alati isommaksi metropoliksi. Piireihin sidotut rakennukset uhkaavat tosin jäädä herkästi piiloon, jolloin näihin sidottuja erikoisominaisuuksia voi olla toisinaan vaikea löytää. Käyttöliittymässä on silti riittävästi apuja, että ongelmasta muodostuisi liian suuri. Tuttuun tapaan myös muut yksityiskohdat, kuten ruudun huurtuminen pakkasen kiristyessä, ovat ensiluokkaisia – samoin äänimaailma ylipäätään.
Frostpunk 2 ei ole välttämättä aivan toivotun kaltainen edistysaskel ansiokkaalle kaupunginrakennuspelille, mutta se on edelleen tunnelmallinen ja laadukas genrensä edustaja. Moraalinen pohjavire sekä selviytymisgenren oppeja hyödyntävä pelattavuus takaavat lajityypin faneille ansiokkaita hetkiä, mutta uudistusta kaipaaville muutokset jäävät verrattain pieniksi joskin onnistuneiksi.
FROSTPUNK 2
”Frostpunk 2 jatkaa onnistuneesti kaupunginrakentelun ja selviytymisgenren yhdistelyä.”
