Arvostelu Diablo 4: Vessel of Hatred laajentaa taivaallisen upeaa peliä hienosti

Diablo 4:n ensimmäinen laajennus on tuhti lisä jo entuudestaan erinomaiseen toimintaroolipeliin, joka laajenee paitsi sisällöllisesti myös perinteisemmän MMO-genren suuntaan.

Julkaisupäivä: 8.10.2024
Kehittäjä: Blizzard Entertainment
Julkaisija: Blizzard Entertainment
Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 5, Xbox Series
Pelaajia: 1-
Ikäraja: K18
Peliä pelattu arviota varten: 20 tuntia

Diablo 4:n ensimmäinen kunnon laajennus on tuhti lisä jo entuudestaan erinomaiseen toimintaroolipeliin, joka laajenee paitsi sisällöllisesti myös perinteisemmän MMO-genren suuntaan.

Diablo-fanit saivat viime vuonna yli kymmenen vuoden odottelun jälkeen viimein kutsun takaisin Sanctuaryyn. Erinomaisessa Diablo 4:ssä uutta Helvettiä maan päälle rakenteli tällä kertaa Mephiston tytär, Lilith, jota estämään astui pelaajan ohjaama vaeltaja. Manalan uumeniin jälleen kerran päättyneen matkan jälkeen jäätiin kuitenkin kauaksi toivotusta paratiisista, eikä toivo pilkistä uudessa laajennuksessakaan.

Vessel of Hatred jatkaa miltei suoraan emopelin tapahtumista. Yksi pahuus on korvattu kahdella, kun sekä Mephiston kahlittu sielu kuin entistä fanaattisemmaksi muuttunut kirkko uhkaavat vapauttaa omanlaisen pahuuden maailmaan. Vaeltajan päähuoli on kuitenkin sielukiveen vangitussa arkkipahassa sekä tätä kantavassa Neyrellessä, joka on ottanut mahdottoman taakan harteillensa pitääkseen pahuuden kurissa.

Kaikki jäljet johtavat Nahantuun, Diablo 2:sta tuttuun viidakkoalueeseen, jossa Mephisto piti luolaansa jo kertaalleen. Köynnösten kätköissä odottavat pelaajaa myös uusi hahmoluokka, riimukivet, raid-luola sekä liuta muuta loppupeliä laajentavaa sisältöä.

Arvostelu | Diablo 4 on taivaallisen upea peli suoraan helvetin syövereistä

Paha saa palkkansa

Vessel of Hatred jatkaa Diablo 4:n jalanjäljissä keskittyen pelisarjaa enemmän kerronnallisuuteen. Fokus on tälläkin kertaa ensisijaisesti pelattavuudessa, mutta kehittäjien panostus hahmoihin, käsikirjoitukseen sekä maailmanrakennukseen on huomattava.

Tarinapuolen uskonnollisen tematiikan vuoksi Diablo-loreen uppoutuneet voivat jo aavistaa, mihin aiheisiin ja henkilöihin laajennuksessa keskitytään. Alueen pääkaupunki Kurastin ollessa nykyisen kirkon alkuperäinen tyyssija Mephiston karkumatka nivoutuu tiukasti henkimaailman kuvioihin, joita laajennus käsittelee niin arkkipirun kuin uuden spiritborn-hahmoluokan kautta. Sivutehtäviä tekemällä maailma syvenee entisestään, minkä lisäksi pelisarjan vanhoille veteraaneille tarjotaan mieluisia yllätyksiä.

Vaikka juoni ei lopulta ole ollut Diablon pääpointti, Vessel of Hatred onnistuu pitämään otteessaan läpi kerronnan. Tapahtumien kulkuun on lisäksi jemmattu käänne jos toinenkin, jotka eivät välttämättä ole täysin odotettuja. Kaikkia uusia hahmoja ei kuitenkaan hyödynnetä aivan viimeiseen asti, minkä lisäksi laajennus kärsii nykyisestä trendistä kertoa kaikki pitkässä muodossa. Vessel of Hatred on vain ensimmäinen askel laajemmasta saagasta, joka päätetään kenties seuraavassa laajennuksessa tai peräti vasta pelissä. Toki pelin live service -formaatilta tällainen oli melkein odotettavissa.

Pelialueena uusi Nahantun alue on tosin vehreän kaunista katseltavaa, mutta värikkyyden ei kannata antaa hämätä. Vessel of Hatred jatkaa emopelin synkistelyä tarjoillen niin groteskeja kuin huikeitakin näkyjä viidakon syvyyksissä, ja visuaalisesti luvassa on jälleen puhdasta nannaa. Diablo 2 -fanit pääsevät lisäksi vierailemaan pelisarjalle tutuissa maisemissa, jotka ovat kokeneet vuosien varrella kuitenkin melkoisia muutoksia.

Kuva: © Blizzard Entertainment

Henkien mätkimä

Laajennuksen merkittävin uudistus kohdistuu pelin uuteen hahmoluokkaan, spiritborniin, joka nähdään ensimmäistä kertaa koko pelisarjassa. Henkimaailmasta voimia saava ketterä taistelija on herkullinen lisäys pelin valikoimaan ja tarjoaa testailun perusteella laajan kirjon toisistaan selkeästi erilaisia pelityylejä hallittavaksi. Näistä kaksi tuntui ensisijaisesti nousevan uudeksi julkaisumetaksi, mutta vihollisilta tippuvat kamat vihjaili kykyjen taipuvan hyvin monipuolisiin ratkaisuihin.

Spiritborn on ensisijaisesti nopeatempoinen lähitaistelija, jonka neljä eri henkivartijaa määrittelee tämän erikoisuuden. Kotkan kyvyt muuttavat hahmon villisti ympäriinsä sinkoilevaksi sähköpalloksi, kun taas gorillan voimat antavat kestävyyttä ja tuhatjalkainen muuttaa hahmon myrkkypitoiseksi. Neljää eri henkieläintä voi kuitenkin vapaasti sekoitella tuttuun tapaan, mihin osa varusteista jopa kannustaa, joten hahmon ympärille sai rakennettua varsin mielenkiintoisia sekoituksia aina tappavasta lasikanuunasta kaiken kestävään tankkiin.

Ennen kaikkea hahmolla pelaaminen tuntui alusta alkaen kuitenkin hauskalta ja äärimmäisen tappavalta. Kehittäjät eittämättä säätävät hahmon tasapainoa tulevilla päivityksillä, mutta heti julkaisussa luvassa on sähäkän mielenkiintoinen tuttavuus. Hahmon sijainti ruudulla tosin tuntui katoavan vähän liian tiheään niin vihollisten kuin erikoistehosteiden taakse – erityisesti omalla pallosalamalla pelatessa.

Myös nykyiset hahmot saavat kukin uuden kyvyn, liudan passiivisia sekä uuden paragon-laudan tasokaton noustessa 60. Nämä edut saapuvat kaikille ilman laajennuksen ostoa.

Kuva: © Blizzard Entertainment

Riimuista riimittelyä

Uuden hahmon ohella Vessel of Hatred tuo myös runsaasti muuta sisältöä, jotka laajentavat niin pelikirjoa kuin hahmojen muokkausmahdollisuuksia. Monet lisäyksistä ovat jälleen tuttuja rakastetusta Diablo 2:sta.

Pelaajaa avustavat palkkasoturit on suunnattu eritoten yksinpelaajille, jotka saavat kumppaneista pientä bufferia ja lisätulivoimaa vihollisia vastaan. Kukin neljästä tuttavuudesta on Diablo 2:sta poiketen persoonallisia ja saapuvat mukaan uniikin tarinatehtävän päätteeksi, minkä lisäksi nämä kommentoivat satunnaisesti pelaajan tekemisiä. Pääasiallinen hyöty palkkasotureilla on kuitenkin näiden erikoiskyvyissä, joita pelaaja voi liittää omiinsa luodakseen erinäisiä komboja.

Vaikka hahmot ovat itsessään ihan kiva lisä, ne eivät juurikaan nopeuta vihollisten kukistamista ja jäävät siten hyödyllisyydeltään hieman kyseenalaisiksi. Näiltä saatavat bonukset lieventävät asiahaaraa edes hivenen, mutta tosielämän kumppaneita ne eivät korvaa.

Toinen isompi lisäys on niin ikään tuttu Diablo 2:n erinomaisesta Lord of Destruction -laajennuksesta, joskin näiden toiminnallisuus on uutukaisessa eri. Edeltäjänsä lailla riimut kiinnitetään edelleen varusteisiin, mutta riimusanojen metsästyksen sijaan nämä paljastavat suoraan, miten ne hyödyttävät pelaajaa.

Kuva: © Blizzard Entertainment

Riimut on lisäksi jaettu kahteen, joista toinen puoli toimii aktivoijana ja toinen varsinaisena toimintona. Aktivoija voi esimerkiksi olla väistöliike, putelin juonti tai kyvyn käyttö, mikä antaa tietyn määrän pisteitä. Toiminnoilla on puolestaan määrätty pisteraja, jonka ylittyessä kyseisen riimun erikoisuus aktivoituu. Näitä on tarjolla lukuisia erilaisia niin kriittisen vahingon lisäämisestä aina toisten hahmoluokkien kykyihin, mikä takaa entistä enemmän kustomoitavaa ja optimoitavaa omalle buildille.

Herkullisimmat riimut löytyvät luonnollisesti vasta vaikeimmilla Torment-tasoilla, mutta näitä tippuu tasaiseen tahtiin läpi pelin käytettäväksi. Riimuja voi myös tehdä itse, minkä ohella näitä voi sulauttaa uudesti nimettyjen Mythic-esineiden tekemiseen.

Kummatkin lisäykset lisäävät lyhykäisyydessään hahmonluonnin monipuolisuutta, eli entistä enemmän varianssia.

Kuva: © Blizzard Entertainment

Loppupelistä peli tunnetaan

Uuden pelialueen myötä luvassa on luonnollisesti uusia luolia koluttavaksi, patsaita löydettäväksi sekä linnakkeita valloitettavaksi. Jälkimmäisten kohdalla kehittäjät osoittavat myös kekseliäisyyttä tarjoten totutusta poikkeavan ja äärimmäisen onnistuneen kokemuksen, jota en raaski spoilata etukäteen.

Loppupeliä kasvatetaan lisäksi entisestään kahdella uudella aktiviteetilla, joista toinen on ensimmäinen kokeilu MMO-peleistä tutuista raid-luolista. Dark Citadel on vielä näiden osalta verrattain kevyt 2-4 pelaajalle suunnattu elämys, mutta sitä ei missään nimessä kannata silti missata. Diablon ominaista aivotonta mättöä rytmitetään Dark Citadelissa haarautuvilla poluilla sekä herkullisilla mekaniikoilla, jotka vaativat sekä yhteistä tiimipelaamista että yksilösuorituksia.

Introverttien onneksi nämä eivät kommunikaation osalta edellytä puheyhteyksiä, mutta kirjoittelu on vähintäänkin suotavaa muutamissa ajoitusta vaativissa kohtauksissa.

Vaikka Blizzard paljasti hiljattain jopa 80 prosenttia Diablo 4:n pelaajista pelaavan peliä yksinään, toivon vahvasti kehittäjien panostavan ja tuovan entistä enemmän raid-sisältöä peliin tulevaisuudessa. Dark Citadel ei välttämättä yllä raid-mekaniikoiltaan (vielä) World of Warcraftin tai Destinyn vastaavien tasolle, mutta se tarjoaa silti selvästi parasta Diabloa vuosikausiin ja vie pelisarjaa oikeaan suuntaan.

Kuva: © Blizzard Entertainment

Raid-luolan rinnalla Vessel of Hatred esittelee myös pienemmän lisäaktiviteetin nimeltä Kurast Undercity. Nämä ovat variaatio jo entuudestaan tutuista luolastojuoksuista, mutta tällä kertaa aikarajan kera. Kokemus ei ole suinkaan uusi Diablon historiassa, mutta lisäys on silti tervetullut tuomaan variaatiota loppupeliin. Vihollisilta saatavilla uhrilahjoilla voi lisäksi määrittää tarkemmin, minkälaisia varusteita tai resursseja juoksuista saa palkinnoksi, joten näistä voi metsästää parempaa kalustetta kohdistetusti.

Kun yhtälöön lisätään vielä emopelistä tutut vaikeustasot, nightmare-luolat, Helltide-alueet, Tree of Whispers -haasteet sekä infernal hordesit, erilaista aktiviteettia riittää melkein joka lähtöön.

Diablo 4: Vessel of Hatred on sisällöllisesti tuhti lisäys jo muutoinkin päivityksillä runsaasti parantuneeseen peliin, minkä myötä niin tekemisen kuin kustomoinnin määrä kasvaa vain entisestään. Laajennus ei kuitenkaan muuta kenenkään mieltä, jos emopeli ei ole tähänkään mennessä kolahtanut, mutta kaikki muut saavat liudan lisäsyitä venyttää pelisessiot yön pikkutunneille asti.

DIABLO 4: VESSEL OF HATRED

”Vessel of Hatred ei todennäköisesti käännytä uusia faneja turmioon, mutta vanhoille pakanoille luvassa on sitäkin enemmän uutta koettavaa.”