Uno 52 (DS)
DS-taskukonsoli on mainio vekotin, etenkin kun mukana on myös tilanteeseen tai pelaajaan soveltuva pelivalikoima. Vaikka pelintekijät ovat kunnostautuneet myös erikoisempien pelien rintamalla, niin DS soveltuu olemuksellaan myös mitä mainioimmin rauhallisiin kortti- ja hupailupeleihin. Ei ihme, että Uno-korttipelin taskuversio on DS:llä kuin kotonaan.
Uno, tuo vanha kunnon seurapeli. Neljälle pelaajalle suunniteltu Uno on viihdyttänyt pelaajasukupolvia toisensa perään. Vaikka pelin suosio onkin välillä laantunut, on Uno pysynyt aina kuvioissa ja elää parhaillaan videopelirintamalla uutta nousukautta.
Erityinen kiitos täytynee osoittaa Xbox 360:lle, jolle julkaistu verkkopelattava versio nauttii hämmästyttävän suurta suosiota tehopelaajien keskuudessa. Kiitos siis tehopelaajille, sillä Uno toimii kivasti myös taskukonsolilla.
DS-Uno on itse asiassa hieman jotain muutakin. Tavallisen Unon ohella pelissä on näet myös eräänlainen pokerivariantti Uno 52. Pelaaminen tapahtuu 52 kortin pakalla, josta pelaajat yrittävät saada itselleen mahdollisimman hyvän pokerikäden, yhtaikaa Unoa pelatessa. Erikoinen ja hauska pelimuoto.
Erilaisten pelitilojen kera tarjolla on näin ollen hyvä annos erilaista korttipelattavaa.
Ja pelaaminen? Kortteja läiskitään ja yritetään voittaa. Tällaisesta tavallisesta korttipelistä ei oikein pysty enää kehittämään kovin monimutkaisia selityksiä, riittäköön että pelaaminen on nopeaa ja selkeää. Uno on oikein mukava seurapeli, joskin se vaatii ihmisiä pelikavereiksi. Tekoälyä vastaan pelaaminen ei vain tunnu kummoiselta.
Ja kiva kiva, moninpeli neljälle pelaajalle löytyykin. Mutta ikävä kyllä pelin jakamista ei tueta. Kaikilla pelaajilla pitäisi olla oma Uno-peli ja jotenkin epäilen, että mahdollisuudet kahdenkin DS:n Uno-pelin omistajan löytymiseen tavallisesta kaveripiiristä ovat niukat.
Lisäksi moninpelin rajoittaminen vain Uno-pelin omistavien kesken on suorastaan rikollista. Pelin jakaminen lähiverkon yli toisille konsoleille olisi ollut loistava veto, jonka avulla peli olisi sopinut hienosti junamatkoille tai muihin tuttua seurapeliä kaipaaviin tilanteisiin. Nyt pelin arvo jää mukavan mutta ohkaisen yksinpelin harteille.
Uno 52 on nätisti ja miellyttävästi toteutettu korttipeli. Mutta samalla kovin tavallinen. Sisältö on suoraan sanoen niukka. Muutamaa Uno-pelin versiota ei välttämättä jaksa vääntää ikuisuuksia. Sisältöä olisi siis saanut olla enemmänkin.
Pelistä on julkaistu myös enemmän tai vähemmän identtinen versio Game Boy Advancelle.
Tekijä: Destination Software
Julkaisija: Zoo Digital / Nintendo
Testattu: Nintendo DS
Saatavilla: Nintendo DS, Game Boy Advance
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: Uno 52
