Arvostelu: Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta niin myös Twilight

Ensi-ilta: 16.11.2012
Alkuperäisnimi: The Twilight Saga: Breaking Dawn – Part 2
Ohjaaja: Bill Condon
Käsikirjoittaja: Melissa Rosenberg & Stephenie Meyer
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson & Taylor Lautner
Pituus: 116 minuuttia
Ikäraja: K12
Arvostelija: Tatu Junni

Stephenie Meyerin satukirjoihin pohjautuvan elokuvasarjan viides osa saapuu teattereihin perjantaina. Vihdoin myös lukutaidottomille selviää, miten Bellan ja Edwardin käy.

Neljän piinaavan pitkän vuoden ja elokuvan ajan katsojat ovat saaneet jännittää, huokailla ja kyynelehtiä Bella Swanin (Kristen Stewart) ja Edward Cullenin (Robert Pattinson) traagisen rakkaustarinan äärellä. Joillekin kokemus on ollut sydämen pysäyttävä, toisille silkkaa sissijuuston jyystämistä. Harvassa ovat ne, joilla ei ole Twilightista vahvoja mielipiteitä.

Ihmisneidon ja vampyyripojan maagista romanssia on kuvattu Twilight-elokuvissa alusta asti naiivisti, kömpelösti ja ulkokultaisesti. Siksi ei ole paha yleistys väittää, että tyhjyyttä kolisevaan tunnetunneliin on voinut astua innoissaan vain sellainen ihminen, jonka ensimmäinen seurustelukumppani asuttaa yhä pilvilinnan tornia. Kun elokuvasarja on rakennettu näin huteralle pohjalle, on pelastettavissa ollut kovin vähän. Glitter-vampyyrit ja tahattoman koomiset erikoistehosteet olisi voinut antaa anteeksi, jos pääparin välillä olisi ollut havaittavissa edes hieman kemiaa. Bellan ja Edwardin lemmenleikkien todistaminen on kuitenkin ollut yhtä vaivaannuttavaa kuin ajatus Timo Soinin ja Jani Toivolan pakkorakastelusta marttapiirin keskellä. Siksi jokainen Twilight-elokuva on ollut puuduttava kokemus ja siksi sarjaa kiusaa maine teinityttöjen hömppähuvituksena.

Hieman yllättäen perjantaina ensi-iltansa saava Twilightin päätösosa on edeltäjiään parempi esitys. Itse asiassa Bill Condonin ohjaama Twilight – Aamunkoi, osa 2 nousee sarjan parhaaksi elokuvaksi, ja erityisen tuntuva parannus se on vuoden takaisesta Aamunkoi, osa 1:sta.

Syy tason nousuun on selkeä. Twilightin heikoimmat ainekset on siivottu Aamunkoin jatko-osasta pois. Toki jäljellä on paljon tahatonta komiikkaa ja kömpelöitä käänteitä, eikä elokuva vakuuta kerronnallisestikaan, mutta ainakaan Bellan ja Edwardin ontto romanssi ei ole enää tarinan keskiössä. Katsojia ei myöskään kiusata ihmissusien riisuuntumisorgioilla, Bellan luokattomilla luokkakavereilla tai piripirteällä äidillä. Kaupan päälle Kristen Stewartin esittämä Bella on huomaavaisesti päivitetty siedettävämpään suuntaan. Ahdistuneen ihmisneidon tilalla on nyt melkoinen Justiina, joka potkii Pekan tai Pätkän sijaan perseelle Jacob-parkaa (Taylor Lautner) ja melkein nussii sulhasensa teho-osastolle. Kaikki tämä ilman kaulinta. Girl power!

Twilight – Aamunkoi, osa 2 jatkuu suoraan siitä, mihin vuosi sitten jäätiin. Bella on nyt vampyyri, mutta tätä puolta ei elokuvassa liiemmin käsitellä. Hölkkähetki metsässä, yksi puumanretale hengiltä ja hieman vampyyriseksiä – noin, se olis sitten siinä. Bellan sijaan tarina keskittyy verenimijäpariskunnan Renesmee-tyttären kohtaloon. Uusikuusta tutut Volturit saavat kuulla ihmelapsesta ja lähtevät tervehtimään tätä kuin eräästä toisesta sadusta tutut itämaan tietäjät ikään. Valitettavasti ylinäyttelemiselle ihan uudet raamit antavan Michael Sheenin johtama vampyyriaatelistojoukko ei ole tuomassa Renesmeelle kultaa, mirhamia ja suitsukkeita, vaan pahamaineisen jälkiabortin.

Bella ja Edward kokoavat Cullenin perheen avustuksella todistajajoukon, jonka tehtäväksi jää vakuuttaa Volturit Renesmeen vaarattomuudesta vampyyrirodulle. Värväyskiertueen myötä valkokankaalla alkaa ravata niin sähkövampyyria, pyrokinesiavampyyria kuin telepaattivampyyriakin. Jopa Bella löytää itseltään supervoimat! Eri puolilta maapalloa haalitut ihmeolennot tuovat niin vahvasti mieleen Kostajien ja Ryhmä-X:n kaltaiset supersankarijoukkiot, että hetken jo mietin millaisen cameo-roolin Hugh Jackman tekee tässä elokuvassa. Valitettavasti moista ei nähdä, mutta näyttelijäkaartista voi sentään tunnistaa Wendell Piercen eli The Wire -sarjan William ”Bunk” Morelandin.

Niin irrallisilta kuin Twilight-kaanonissa tuntuvatkin, uudet hahmot ovat tervetullut lisä elokuvaan ja pitävät katsojan mielenkiintoa yllä jonkin aikaa. Valitettavasti supervampyyrijoukkiosta ei kuitenkaan löydy Wolverinen tai Rautamiehen kaltaisia karismaattisia hahmoja, joten ilo jää lyhyeksi. Tässä seurassa jopa Peräsmies erottuisi edukseen.

Parissa vampyyrissa haiskahtaa potentiaali, mutta eihän elokuvasarjan ollessa loppusuoralla yhteenkään uuteen hahmoon keskitytä minuuttia pidempään. Onneksi juuri sen enempää aikaa valkokankaalta ei saa Bellan ja Edwardin vauvakaan, joka on toteutettu tietyissä kohtauksissa tietokonetehosteilla. Twilighteissa on aina riittänyt vampyyreja ja ihmissusia, mutta todellisen kauhun pariin elokuvasarja pääsee vasta nyt. Digivauva on niin karmiva ilmestys, että mieluummin olisin katsonut sen sijaan jopa Jar Jar Binksiä tai Ang Leen muovi-Hulkia. Itse asiassa, niiden lisääminen elokuvaan olisi ollut loistava veto…

Elokuvan huipennus jääköön salaisuudeksi tässä yhteydessä. Varoituksena kuitenkin mainittakoon, että meno äityy melkoisen veriseksi loppua kohden K12-ikärajasta huolimatta. Itse olin tästä odottamattomasta käänteestä innoissani, mutta herkimmät katsojat saattavat kokea ilmassa lentävät irtopäät eri tavalla. Intohimoisimmista Twilight-faneista tällaiset ennennäkemättömät ainekset voivat tuntua vastenmielisen ohella myös vierailta, mutta eiköhän Aamunkoi, osa 2 kokonaisuutena kuitenkin heille maita.

Vihoviimeisissä kohtauksissa sorrutaan turhaan paatokseen, kun jokainen sarjan hahmoista esitellään ikään kuin kertauksena. Tämä on turhankin alleviivaavaa tunnelmointia, mutta toki katsojille täytyy antaa aikaa tirauttaa pari kyyneltä ennen salista astumista – johtui se sitten surusta tai ilosta.

Aamunkoi, osa 2 on helposti unohdettava ja herttaisen pöljä elokuva. Twilight-sarja sai siis arvoisensa ja näköisensä päätöksen. Kippis ja kiitos, kuomajuomat kurkkuun ja ehdoton ei rebootille!