Arvostelu: Uusi Judge Dredd 3D on erinomaista väkivaltaviihdettä

Ensi-ilta: 31.10.2012
Alkuperäisnimi: Dredd 3D
Ohjaaja: Pete Travis
Käsikirjoittaja: Alex Garland
Pääosissa: Karl Urban, Olivia Thirlby & Lena Headey
Pituus: 95 minuuttia
Ikäraja: K18
Arvostelija: Tatu Junni

Onko hauskaa katsoa, kun veri lentää ja ihmiset kuolevat? Tosielämässä ei, Dreddiä katsoessa kyllä! Suomessa rajattuun levitykseen saapuva sarjakuvafilmatisointi on hiukan pöhkö, mutta myös yksi vuoden 2012 viihdyttävimmistä elokuvista.

Uuden Judge Dredd -elokuvan saapuminen Suomen elokuvateattereihin näytti pitkään epätodennäköiseltä, eikä varsinaista teatterilevitystä ole luvassa nytkään. Dredd 3D saa kantaesityksensä Suomessa keskiviikkona 31. lokakuuta Helsingin Night Visions -festivaaleilla. Seuraavana viikonloppuna luvassa on myöhäisillan esitykset Helsingissä, Jyväskylässä, Lahdessa, Oulussa, Porissa, Tampereella sekä Turussa. Elokuvan maahantuoja FS Filmin mukaan Dredd 3D on kokeilu marginaalielokuvien julkaisumahdollisuuksista. Sillä halutaan tutkia kannattaako ”pienen kohderyhmän” elokuvaa laittaa levitykseen lokalisoimatta sitä maksullisella mainoskampanjalla.

Edellisestä Judge Dredd -elokuvasta on 17 vuotta aikaa, mutta sen mieleen raatelemat haavat eivät ole vieläkään arpeutuneet. Sylvester Stallone oli kehno valinta Dreddin rooliin, mutta ennen kaikkea elokuvan turmeli ohjaaja Danny Cannonin ja tuottajien piittaamaton asenne lähdemateriaalia kohtaan. Tällä kertaa Judge Dreddiä esittää tuoreimmasta Star Trek -elokuvasta, Taru sormusten herrasta -trilogiasta ja Xena-tv-sarjasta tuttu Karl Urban. Mutrusuu on roolissa loistava ja mikä parasta, elokuva kunnioittaa 2000 AD -sarjakuvaa. Pottaa ei riisuta päästä, väkivaltaa riittää ja Rob Schneiderin kaltaiset koomiset keventäjät pysyvät poissa jaloista.

Vaikka Pete Travisin (Vantage Point – Askeleen edellä) ohjaama Dredd 3D pohjautuu sarjakuvaan, ei se juurikaan muistuta 2000-luvun supersankarifilmatisointeja. Useimmat niistä on tehty voittojen maksimoimiseksi koko perheen K12-viihteeksi. Dredd 3D puolestaan on rosoinen, synkkä ja väkivaltainen. Sen K18-ikäraja on hyvin ansaittu. 800 miljoonan asukkaan Mega-City Onessa luodit repivät kasvot auki, ihmisiä nyljetään hengiltä ja meno on muutenkin näyttävän nihilististä. Rikoksia riittää ja tuomio niistä pannaan täytäntöön heti. Iron Manin tai Spider-Manin sijaan Dredd 3D tuo mieleen synkät ja omaehtoiset ysärisarjisleffat The Crow, Tank Girl ja Blade. Mielleyhtymiä syntyy tietenkin myös RoboCopiin ja muihin 80-luvun tulevaisuusdystopioihin, jotka aikoinaan ammensivat aineksensa Judge Dredd -sarjakuvasta.

John Wagnerin, Carlos Ezquerran ja Pat Millsin luoma lähdemateriaali sisälsi aikoinaan satiirisia sävyjä, mutta Dredd 3D jättää moiset mahdollisuudet väliin. Tavoitteena on ollut tehdä mahdollisimman rankka tieteistoimintaelokuva, ja siinä on onnistuttu hyvin. Valitun linjan myötä filmatisoinnin tarina on paperinohut ja paikoin Dredd 3D muistuttaakin enemmän tv-sarjan pilottia. Toisaalta samapa tuo, ei Dreddissä ole koskaan ollut suuresta draamasta kyse. Elokuvan esittäminen ilman suomenkielisiä tekstityksiä ei sekään paljon katsojaa haittaa, kun dialogi on tätä tasoa:

“Inhabitants of Peach Trees, this is Judge Dredd. In case you have forgotten, this block operates under the same rules as the rest of the city. Ma-Ma is not the law… I am the law.”

“What’s it gonna be, kids? Body bags or juve cubes? Makes no difference to me.”

“The crime is life, the sentence is death!”

Pöljää, mutta toimii niin perhanan hyvin.

Elokuvan tarina on suoraviivainen. Judge Dredd saa kaitsettavakseen tuomarialokas Judge Andersonin (Olivia Thirlby). Parivaljakko lähtee selvittämään kolmea murhaa ja päätyy jahtaamaan Lena Headeyn esittämää rikollispomo Mammaa. Jutun koukku on siinä, että Mamma majailee jättiläismäisen kerrostalon huipulla ja tuomarien pitää ampua tiensä hänen luokseen kerros kerrallaan. Tällä asetelmalla Dredd 3D tuo pahasti mieleen The Raid: Redemptionin, mutta ilmeisesti kyse on vain sattumasta. Onneksi elokuvassa riittää omaakin sisältöä. Pete Travis kuljettaa tarinaa hyvällä tahdilla, Paul Leonard-Morganin soundtrack ylläpitää sähköistä tunnelmaa ja kestokin on pidetty minimissä.

Dredd 3D on uskollinen lähdemateriaalille, mutta se on helppoa, sillä maailmaa ei juuri esitellä. Elokuvan alussa Dredd kertoo mistä kana kusee, mutta juuri enempää taustoitusta tapahtumat eivät saa. Tekijöillä on jo jatko-osan tarinat mielessä, mutta valitettavasti niitä tuskin koskaan valkokankaalla nähdään. Dredd 3D floppasi Pohjois-Amerikassa ikävästi, eikä se muuallakaan häävejä katsojamääriä ole kerännyt. Kulttielokuvan aineksia sisältävä Dredd 3D tekee varmasti hyvän tilin Blu-ray-markkinoilla, mutta eiköhän tämä kertalaakiksi jäänyt. Ikävä kyllä.