Babylon A.D. (***)

Kun Vin Dieselin tähdittämä Babylon A.D. sai viime kesän loppupuolella ensi-iltansa USA:ssa, kuultiin pahimmat kritiikit melko yllättävästä suunnasta. Ohjaaja Mathieu Kassovitz lyttäsi itse oman elokuvansa haukkumalla sitä ”huonoksi 24-sarjan jaksoksi”. Ranskalaisohjaaja puhkui pyhää vihaa elokuvan tuotantoyhtiö Foxia kohtaan. Tämä kun oli pilannut Babylon Babies –kirjan filmiversion täysin leikkaamalla siitä aivottoman K-13-rymistelyn, joka oli kaiken muun pahan lisäksi kymmeniä minuutteja lyhyempi kuin ohjaaja itse oli suunnitellut.

Ei tarvitse olla itse tuittuileva ranskalainen ymmärtääkseen Kassovitzin vihaa. Mikäli ohjaajan puheet 20th Century Fox -yhtiön jokaiseen pikkuseikkaan puuttuvista lakimiehistä, ikärajan laskemisesta K-18:sta viidellä vuodella alaspäin ja elokuvan leikkausprosessista tosiaankin pitävät paikkansa, on ihme että Babylon A.D. on edes niin toimiva elokuva kuin millaisena se elokuvateattereihin lopulta päätyi. Niin, Mathieu-hyvä, ei Babylon A.D. täysin onneton kalkkuna ole. Ihan kivaa sci-fi-huttua olet meille välipalaksi kokannut, vaikka omassa reseptikirjassasi gourmet-ateriasta puhutaankin.

Babylon A.D. siis pohjautuu ranskalaisen Maurice Georges Dantecin Babylon Babies -cyberpunk-romaaniin, joka ilmestyi vuosituhannen vaihteessa. Kirja on ammentanut tekijänsä mukaan vaikutteita mm. ranskalaisfilosofi Gilles Deleuzen ajatusmaailmasta sekä shamanismista. Babylon Babiesin tematiikasta ei kuitenkaan kannata liiemmin puhua Babylon A.D.:n yhteydessä, sillä elokuva on ohjaajan mukaan ”kirjan inspiroima”, ei suora filmatisointi. Babylon A.D.:ssa kirjan tarina onkin vedetty aika suoraksi: itä-eurooppalaisessa murjussa majaileva palkkasoturi (Vin Diesel) palkataan saattamaan nuori nainen Venäjältä Saksan kautta New Yorkiin. Matka on tietenkin vain viitekehys, raamit pyssyjen, potkujen ja paukkeen paketoimiseksi. Kokonaisuutena elokuvan juoni onkin yhtä pökkelö kuin sen maahantuojan laatiman synopsiksen loppulauseet: ”Palkkasoturi ei tiedä, että nainen kuljettaa sisällään organismia, joka voisi tuhota koko ihmiskunnan. Michelle Yeoh näyttelee nunnaa, joka auttaa kaksikkoa heidän matkallaan.”

Juonellisesti Babylon A.D. on siis yhdentekevää huttua, mutta on elokuvalla hyvätkin puolensa. Rosoinen tulevaisuuden maailma on tervetullutta vaihtelua Hollywood-eeposten krominkirkkaille visioille. Kassovitzin maailmassa kusi ja paska haisevat, ihmishenki on halpa ja kaikki muukin kivasti vinksallaan. Myös visuaalisesti Babylon A.D. on katsomisen arvoinen elokuva – muutama kohtaus on suorastaan kaunista katseltavaa.

Elokuvan varsinainen selkäranka on kuitenkin Vin Diesel, joka tekee taas kerran sitä, missä hän on paras: näyttelee yrmyä tappokonetta keskinkertaisessa sci-fi-elokuvassa. Herra Mark Sinclair Vincent tuskin tulee koskaan Oscaria roolisuorituksistaan ansaitsemaan, mutta jotain karismaattista tässä pottu suussa puhuvassa klanipäässä on. Dieselin rinnalla nähtävä Michelle Yeoh ei häpäise itseään yhtä pahasti kuin Muumio 3:ssa, mutta eipä Babylon A.D. hänen kirkkaimpiin tähtihetkiinsä lukeudu. Ranskalaisneiti Mélanie Thierryn näyttelijälahjoista ei Babylon A.D. anna kovinkaan selvää kuvaa, sillä ex-mallin tehtäväksi jää lähinnä esitellä huuliaan ja tuijottaa Leeloo-katseella maailman kauhuja.