DocPoint-festivaali tarjoaa taas laatudokumentteja – nämä viisi elokuvaa kannattaa ainakin katsoa
DocPoint-festivaalin ohjelmistosta löytyy tuttuun tyyliin melkoinen määrä laatudokumentteja. Osa ohjelmistosta on katsottavissa myös netissä.
Katsastimme tiistaina Helsingissä alkavan DocPoint-dokumenttifestivaalin ohjelmistosta kasan hienoja elokuvia.
Sunnuntaihin 5. helmikuuta asti jatkuvan tapahtuman kattavasta tarjonnasta löytyy taas jokaiselle jotakin, mutta suosittelemme tsekkaamaan ainakin nämä viisi dokumenttia.
1. A Bunch of Amateurs
A Bunch of Amateurs on tragikoominen dokumentti maailman vanhimmasta elokuvakerhosta. Vuonna 1932 perustettu Bradford Movie Makers on jatkuvasti lakkautusuhan alla. Sillä on jäseniä vain kourallinen, rahat jatkuvasti loppu ja kerhotila hajoaa käsiin. Koronapandemia uhkaa olla viimeinen niitti intohimoisille cinefiileille, joiden keski-ikä pyörii jossain 60 paremmalla puolen.
Itsekin elokuvia tekevät jäsenet ovat kaikki omanlaisiaan jästipäitä, joiden välinen sanailu naurattaa vakavuudessaan. Kerho on kuitenkin kaikille tuki ja turva, tärkeä yhteisö, jonka kautta löytyy usein uusia innostumisenaiheita.
Elämänoloisen dokumentin henkilöt jakavat niin ilonsa kuin surunsa. Erään jäsenen vaimon kuoltua pitkäaikaiseen sairauteen löytyy tuki ja turva jo samana päivänä puuhastelusta kerhotalolla. Jäsenet osaavat myös nauraa harrastukselleen. Mihin tahansa asiaan suhtautuminen tulenpalavalla intohimolla on aina kunnioitettavaa. Elokuvia ahmivista cinefiileistä kertovasta dokumentista tulee hyvälle tuulelle. Heidän tarinansa koskettavat erityisesti meitä kaltaisiaan.
2. Gabi, Between Ages 8 and 13
Engeli Brobergin ohjaama Gabi, Between Ages 8 and 13 seuraa nimensä mukaisesti viiden vuoden ajan lapsesta teiniksi kasvavaa Gabia. Hän ei tunne oloaan mukavaksi omassa kropassaan poikana tai tyttönä, vaan toivoo vain saavansa olla oma itsensä. Elämäntilanteet ja oma keho muuttuvat, mutta fiksu ja sympaattinen Gabi tekee alusta asti selväksi, että toivoo mielipiteitään kunnioitettavan. Intiimi muotokuva näyttää maailman vain päähenkilönsä silmin.
Viiden vuoden aikana Gabi muun muassa muuttaa Tukholmasta pikkupaikkakunnalle ja perheeseen syntyy kaksi uutta jäsentä. Äiti ja isäpuoli vaikuttavat ymmärtäväisiltä, mutta leffa ei keskity heidän mielipiteisiinsä. Keskiössä on vain identiteettiään etsivä Gabi ja hänen lähestyvä puberteettinsa. Kuukautisten alkamisen lisäksi pelkoa aiheuttaa esimerkiksi deittailu.
Dokumentissa on silmien edessä kasvavan lapsen kautta jotain samaa kuin Richard Linklaterin fiktiivisessä Boyhood-elokuvassa. Gabi, Between Ages 8 and 13 -kasvutarinan päähenkilö kohtaa ongelmansa olemalla avoimen rehellinen ennen kaikkea itselleen.
3. Manifesto
Manifesto on sukua vuonna 2017 Rakkautta & Anarkiaa -festareilla nähdylle The Road Movielle, jossa autojen kojelautakameroiden Venäjällä taltioima materiaali nauratti, kummastutti ja hätkähdytti. Manifesto on kasattu somesta löytyvistä venäläisnuorten kuvaamista videopätkistä, joista muodostuvassa kokonaisuudessa on löyhä draaman kaari.
Tällä kertaa somevideoista koottu tilkkutäkki ei naurata. Se näyttää loppua kohden yhä karmeamman katsauksen venäläislasten ja -nuorten elämästä. Arkisista aamuaskareista edetään kouluihin ja luokkahuoneisiin, joissa lapset kohtaavat esimerkiksi henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisia opettajia.
Kaiken taustalla kummittelee poliittinen sorto. Kouluampumisharjoituksia seuraavat todelliset tilanteet, joita on taltioitu niin kasvotusten murhaajan kanssa kuin pulpetin alla kuolleiden kavereiden seassa piilotellen. Manifesto näyttää myös muun muassa suorassa striimissä itsensä tappavan nuorenparin. Järkyttävää, mutta erittäin tarpeellista dokumenttia ei halua katsoa toiste.
4. All That Breathes
Jo vuosi sitten Sundancen leffafestareilla maailmanensi-iltansa saanut ja palkittu All That Breathes voitti parhaan dokumentin palkinnon myös viime toukokuun Cannesin elokuvajuhlilla. Viime viikolla se sai myös ansaitun Oscar-ehdokkuuden. Shaunak Senin dokumentti näyttää ilmastonmuutoksen ja maailman kaamean tilan Delhissä asuvien veljesten kautta. Heidän elämäntehtävänsä on liitohaukkojen pelastaminen ja lintusairaalan pyörittäminen.
Maailman saastuneimpiin kaupunkeihin kuuluvan Delhin savusumun täyttämältä taivaalta kirjaimellisesti tipahtelee lintuja. Elokuva tarkastelee luonnonkatastrofia mikro- ja makrotasolla. Se näyttää majesteettisten lintujen selviytymiskamppailun osana isompaa ongelmaa. Eläinten puolesta kaikkensa tekevät veljekset taistelevat myös jatkuvasti rahavaikeuksissa olevan sairaalansa puolesta.
Senin elokuvasta haistaa pakokaasut. Niistä huolimatta se on todella kaunis leijuvassa, unenomaisessa ja surumielisessä tyylissään.
All That Breathes kannattaa ehdottomasti katsoa valkokankaalta, vaikka julmetun komea dokumentti tuleekin tarjolle HBO Maxiin jo 8. helmikuuta.
5. I Didn’t See You There
Reid Davenportia kyrpii. Hän haluaisi elää vain aivan tavallista elämää ja tehdä elokuvia. Pyörätuolissa istuva mies ei ole aiemmin pystynyt pitämään kameraa kädessään, niiden ollessa CP-vammaiselle liian painavia. Tilanne muuttuu modernin tekniikan myötä. Aiheeksi Davenport ottaa itsensä, muiden suhtautumisen häneen ja arkensa vaikeudet, alkaen Amerikan ankeasta kaupunkisuunnittelusta.
Ohjaaja huristelee pyörätuolissaan arkisesta tilanteesta toiseen. Miehellä on harvinaisen pitkä pinna häneen alentuvan mukakohteliaasti suhtautuviin ja automaattisesti päänsä kääntäviin kanssaeläjiin. Davenport kivahtaa leffan aikana ääneen vain kerran, jonkun tuntemattoman koskiessa häneen ilman lupaa. Ohjaaja puhuu raivonsa auki oman elämänsä kertojaäänenä.
I Didn’t See You There näyttää maailman alakantista, ohjaajan yrittäessä pitää kameraa niin ylhäällä kuin pystyy. Vauhdilla eteenpäin kiitävän miehen taltioimissa kuvissa näkyy esimerkiksi vain katukivetystä tai muiden jalkoja – suunnilleen samasta vinkkelistä kuin ohjaaja niitä tarkkailee.
Luontevan erilainen kuvaustyyli vie katsojan pyörätuolissa istuvan maailmaan. Dokumentti ei herätä sääliä, vaan raivoa. Päähenkilö pysyy rauhallisena, mutta hänen toivoisi ajavan useamman kohtaamansa hahmon kumoon.
Davenport ei kerjää sääliä, vaan löytää maailmasta paljon kauneutta kiukkunsa oheen. Itseään hän ei kuvaa juuri lainkaan. Leffa tärkein kysymys meille ”taviksille” on se, että tajuammeko olevamme etuoikeutettuja. Yhdessä elokuvan hienoimmista kohtauksista Davenport antaa kameran siskontyttärensä käsiin. Pikkutyttö juoksee nauraen ympäri takapihaa ja suhtautuu setäänsä kuin keneen tahansa muuhun.
DocPointin koko ohjelmisto löytyy festarin verkkosivuilta, josta voit ostaa myös lippuja. Ohjaajavieraat löytyvät puolestaan täältä.
Parhaan kotimaisen dokumenttielokuvan palkinnosta kilpailee seitsemän pitkää elokuvaa ja parhaan kansainvälisen dokumenttielokuvan palkinnosta puolestaan kaksitoista elokuvaa:
KOTIMAINEN KILPASARJA
10 kirjettä tulevaisuuteenASMR – Täydellinen ystäväAtt sälja en sommarstugaMiten korjata maailmaMonica in the South SeasRevontulten räppäriVaietut perhetarinat KANSAINVÄLINEN KILPASARJA
All of Our Heartbeats are Connected Through Exploding StarsBurialHow Dare You Have Such a Rubbish WishLadies OnlyManifestoMyanmar DiariesPériphérique NordRojekThe Faithful: The King, the Pope, the PrincessThe Last ChapterThe PawnshopWhile We Watched
