Miltä HDR elokuvissa näyttää? – Arvostelussa kolme 4K UHD -uutuutta: Shazam!, Mortal Engines ja Alita: Battle Angel

17.09.2019 11:46 | Osku Kannisto

Muropaketti katsasti kolmen tuoreen elokuvan kuvan- ja äänenlaadun 4K Ultra HD -levyltä. Parhaimmillaan tekninen toteutus oikeuttaa elokuvan uudelleenkatselun, vaikkei elokuva juonen osalta sitä tekisikään!

Shazam!, Mortal Engines ja Alita: Battle Angel ovat koetun perusteella hyviä esimerkkejä siitä, miten HDR-kuva ja Dolby Atmos -ääniraita elokuvaelämystä pystyvät parantamaan. Laajennettu värimaailma ja käyttäjän ympäröivä äänimaailma kaappaavat katsojan mukaansa kotisohvalla, kunhan huone on pimennetty ja popparit kourassa.

Lue alta mitä konkreettisia havaintoja elokuvista tehtiin. 

Shazam!

Shazam! on 4K UHD -kiekolla tasavarma julkaisu, joka ei tuota katsojalleen pettymystä teknisesti.

Kuva on ajoittain herkullisen yksityiskohtaista. Tarkkuus näkyy erinomaisesti kaupunkimaisemista, missä erottuu pienimmätkin yksityiskohdat kaukaisista kohteista. Kuvaan tulee ulkokohtauksissa vakuuttava syvyysvaikutelma, mikä viestiin kuvan luonnollisesta toistosta. Tällaista ei koe elokuvateattereissa rajatumman kirkkauden takia.

HDR:n läsnäolon huomaa lähes jokaisessa kohtauksessa. Värimaailma on tietoisesti viritetty elokuvan aiheeseen sopivasti hieman liioitelluksi – korostaen esimerkiksi punaisen kylläisyyttä. HDR korostuu päivänvalokohtauksissa, joissa kirkkaus on selkeästi SDR-versiota luonnollisempi. Lisäksi kaupunkien iltakohtaukset valoineen sekä kuun loiston suhteen jäivät mieleen.

HDR-värejä ja erityisesti lisäkirkkautta osataan hyödyntää tehosteissa, kuten valaistuissa rintalogoissa tyylikkäästi. Silmiinpistävintä on elokuvan näyttävät valokaaret, jotka loistavat merkittävästi SDR-versiota ja elokuvateatteria enemmän.

Värimaailma on sävyltään melko kylmä ja kontrasti on pumpattu maksimiinsa. Tummat sävyt saavat vastapainoksi todella kirkkaita valoja. Haittapuolena kuvassa pistää silmään lähes jatkuvasti kuvaan tehosteena laitettu pistemäinen kohina, joka toistuu korostetusti ja saa ääriviivat porrastettujen näköisiksi. Kohina ei rajoitu tummiin kohteisiin, vaan sitä näkyy myös valaistuissa kohteissa.

Dolby Atmos kaappaa mukaansa mukavasti, vaikkei elokuvan ääniraita kokonaisuutena tajuntaa räjäytäkään tai yllä parhaiden kastiin. Kikkailuun ei silti olla sorruttu, vaan kaikki dialogi ja perusäänet toistuvat kiltisti edestä. Tosin demonien äänet peittävät koko huoneen ja saavat rintalastan ja takapuolen värähtelemään iloiseen tahtiin. Joka puolelta toistuva musiikki virittää tunnelmaa ansiokkaasti monessa kohdassa. Mieleenpainuvinta oli build-up-kohtaus, jossa taustalla soi Queenin klassikko Don’t Stop Me Now.

HDR ja äänet tuovat ajoittain Shazam!:iin mukavaa nostetta, minkä vuoksi elokuvasta saa entistä suuremman nautinnon. Jos juoni miellytti ensimmäisellä katselulla tai leffa on näkemättä, voi UHD-versioon tutustumista suositella.

Video: HDR10
Audio: Dolby Atmos
Lisämateriaalit: (ei HDR) Superhero Hooky -Motion Comic, poistettuja kohtauksia, Gag Reel, Audition Footage, On Set With Zachary Levi & Shazam!’s Backstory.

Lue Muropaketin Shazam!-arvostelu täältä.

Mortal Engines

Mortal Engines on mahtava esimerkki siitä, miten näyttäviksi elokuvat nykyään saadaan. Se on tekninen taidonnäyte joka saa kultasilmän kosteaksi ilosta ja poistaa vaikut kultakorvista.

Kuvanlaatu on referenssitasoa niin visuaalisuuden kuin teknisen toteutuksen osalta. Elokuvan värimaailma on todella onnistunut. Elokuvan teemaan sopivaa punaisuutta on selkeästi korostettu siihen aihetta antavissa yksityiskohdissa.

HDR:ää käytetään tyylikkäästi ja sopivasti liioitellen – juuri elokuvan teemaan sopien. Kuvan kontrasti on äärimmilleen viritetty. Kuvassa on lähes jatkuvasti aivan tummia ja kirkkaita kohteita, johon värimaailma sijoittuu leveästi. HDR:n ansiosta värisävyt eivät kuitenkaan posteroidu vaan väriliu’ut toistuvat tyylikkäinä.

Elokuva loistaa OLED-televisioilla katseltuna ja on elämyksenä merkittävästi elokuvateatteria edellä. Elokuvassa runsaasti käytetyt lamput ja ulkovalot on valjastettu HDR:n myötä ihastuttavan eläviksi kirkkaudellaan. Yksityiskohtana mieleen jää myös Shriken silmien loisto.

Kuvan värien annetaan loistaa puhtaina ilman tehosteena usein käytettyä kohinaa. Yksityiskohtaisuus elokuvan maisemissa, laajakulmaotoksissa ja tehosteissa saa haukkomaan henkeä. Kuvan syvyysvaikutelma erottuu kauniisti hahmojen irrotessa luontevasti taustastaan tai upotessa television ruudun sisään.

Ulkokohtaukset ovat aidosti kirkkaita – pimeässä katsellessa jopa häikäiseviä. Jäätävän kuvanlaadun ainut heikkous on se, että tietokoneella piirretyt taustat pistävät ajoittain silmiin keinotekoisuudellaan.

Äänimaailma jatkaa samalla elämysten tiellä kuvan kanssa. Katsoja liimataan tuoliin heti ensimmäisestä takaa-ajokohtauksesta, eikä elokuvan maailmasta ole tämän jälkeen paluuta. Dolby Atmos -ääniraita pääsee täydellisiin oikeuksiinsa. Läsnäolo eri tiloissa kohtauksissa välittyy kotisohvalle aitona. Kuvan ulkopuoliset kohteet paikallistuvat korvien avulla tarkasti. Efektit taisteluissa saavat kropan tärisemään ja ihokarvat nousemaan!

HDR ja Dolby Atmos riittäviä syitä jo yksinään Mortal Enginesin uudelleen katseluun, vaikka itse elokuva ei olisikaan sisällöllisesti sävähdyttänyt. Kuva ja ääni yhdessä tekevät elokuvan katselusta kokemuksen, jota ei kannata sivuuttaa. Tässä on hyvä referenssielokuva HDR:ään tutustuvalle käyttäjälle.

Video: HDR10 + Dolby Vision
Audio: Dolby Atmos
Lisämateriaalit: Welcome to London -Behind Scenes, kommenttiraita, (ei HDR) End of the Ancients, In the Air & Character Series.

Lue Muropaketin Mortal Engines –arvostelu täältä.

Alita: Battle Angel

Alitan siirto UHD-kiekolle on onnistunut. HDR-värit tuovat aitoa lisää elokuvan teemaan. Kuvan tarkkuus ei ole äärimmilleen viritettyä vaan pikemminkin levollisen elokuvamaista. Kohinaa on käytetty maltilla. Pimeät kohtaukset ovat tarkkuudeltaan melko pehmeitä, kuten oman silmän näkymä hämärässä.

Yksityiskohdat eivät ole terävyydeltään elokuvan vahvuus. Tosin muutamissa maisemakohtauksissa UHD:n tuoman lisätarkkuus eroaa selkeästi edukseen. HDR:n tuoman lisäkirkkauden huomaa erityisesti ulkokohtauksista. Laajemmasta värimaailmasta herkutellaan neon-valojen kanssa, jotka kirjaimellisesti loistavat pimeissä kaupunkikohtauksissa.

Mieleenpainuvinta elokuvassa on sen upeasti tehdyt taistelukohtaukset niin moottoripalloareenalla kuin sen ulkopuolellakin. HDR-värit tuovat niihin selkeää boostia teatterikokemukseen verratessa. Yllättäen television pienempi koko tuntui miellyttävämmältä läheltä näytettävien taisteluiden katseluun. Laajemman bittivirran myötä kuva piirtyy taisteluissa erinomaisesti. Digitaaliset artefaktit, kuten palikoituminen ja pikselihunnut, loistavat poissaolollaan.

Dolby Atmos -ääniraita ei petä. Ympäröivät äänet on valjastettu sekä tehosteisiin että tunnelman luontiin musiikin avulla. Taistelukohtauksissa äänen ja kuvan yhteisloisto liimaa katsojan tuoliin. Tälläista herkkua katselee mielellään uudeellenkin, vaikka itse juoni ei siihen oikeuttaisikaan.

Video: HDR10 + HDR10+
Audio: Dolby Atmos
Lisämateriaalit: (ei HDR) Alita’s World, Evolution of Alita, Motorball, From Manga to Screen & Scene Decontruction.

Lue Muropaketin Alita: Battle Angel –arvostelu täältä.

Keskustelu
Meitzi

Kiinnostaa minkälainen oli testaajan kalusto.

Kyllä. Toivottavasti Muropaketti ottaa tästä kopin, sillä kalusto vaikuttaa paljonkin miltä leffa näyttää, oli normi blu tai UHD. En hae tässä sitä että arvostelijalla tulisi olla viimeisimmät hifistelyt, ei, sillä harvoilla meistä on niihin varaa. Mutta vähän osviittaa antamaan. Kiitos jo etukäteen.

Muropaketin uusimmat