Arvostelu Cocaine Bear on verisen vänkä B-elokuva karhusta, joka sekoaa kokaiinista
Tositapahtumiin (erittäin löyhästi) pohjautuva Cocaine Bear on hilpeän verinen kauhu/toimintakomedia huumehuuruissaan riehuvasta karhusta ja joukosta nimekkäitä näyttelijöitä sen tiellä.
Ensi-ilta: 24.3.2023
Alkuperäisnimi: Cocaine Bear
Ohjaus: Elizabeth Banks
Käsikirjoitus: Jimmy Warden
Pääosissa: Keri Russell, Margo Martindale, Ray Liotta, Alden Ehrenreich, O’Shea Jackson Jr. & Kristofer Hivju
Pituus: 95 minuuttia
Ikäraja: K16
Totuus on usein tarua ihmeellisempää, mutta mielikuvituksen keinoin tositapahtumia voidaan värittää viihteen nimissä jopa täysin överiksi. Tällainen on aiemmin näyttelijänä paremmin tunnetun Elizabeth Banksin ohjaama komedia Cocaine Bear, joka ottaa inspiraationsa tositapahtumista, mutta heittää joukkoon koko joukon häiriintyneellä mielikuvituksella väritettyä huumoria, gorea ja täysin epäuskottavia tapahtumia.
Mutta yllättävää kyllä, Cocaine Bear on kaikessa verisessä viihdyttävyydessään parempi elokuva kuin siltä alun perin odotti.
Elokuvan taustalla on todellakin tositarina: vuonna 1985 kokaiinia Kolumbiasta pienkoneella salakuljettanut Andrew C. Thornton II joutui pudottamaan lastinsa metsään Yhdysvaltain Georgian yläpuolella ja hyppäsi sitten itse kohtaloonsa laskuvarjon aukeamatta. Yhden noista kokaiinipaketeista löysi epäonninen mustakarhu, joka vetäisi koko satsin elimistöönsä ja kuoli yliannostukseen.
Tiettävästi karhu ei riehunut murhanhimoisena kokkeilipäissään, mutta miksipä hyvää tarinan aihiota ei ottaisi käyttöön ja vääntäisi sitä hieman uudelle mutkalle?
Jimmy Wardenin elokuvakäsikirjoitus lähtee käyntiin samoista lähtökohdista, mutta irrottautuu alkuperäisestä materiaalista kertomalla, mitä karhulle olisi voinut käydä kokkelipäissään. Tai vastaavasti, mitä tuollaisen huumehuuruisen karhun kohtaaminen olisi tarkoittanut ihmisille.
Cocaine Bear tarjoaa varsin mukavan määrän mustaa huumoria sekä verta ja suolenpätkiä – etenkin kun genrelle tyypilliseen tapaan elokuvan karhu on muokattu alkuperäistä versiota huomattavasti kookkaammaksi. Kauhukomedia on tehty viihdearvot etunenässä, mutta kaikesta pöljyydestään huolimatta se ei aliarvioi katsojaansa.
Cocaine Bear tietää olevansa tarinansa osalta B-luokan elokuva, mutta sen tuotantoarvot ovat A-luokkaa: ohjaajalla on ohjat tiukasti näpeissään, näyttelijät ovat nimekkäitä ja karhun on luonut laadukas Weta Digital.
Ihmishahmoja tarinassa on useita.
Yhtäällä nähdään Keri Russellin esittämä yh-äiti, jonka tytär (Brooklynn Prince) ja tämän ystävä (Christian Convery) katoavat retkellä metsään. Toisaalla viime vuonna kuolleen Ray Liottan (yhdessä uransa viimeisistä rooleista) esittämän huumepomon kätyrit (Alden Ehrenreich ja O’Shea Jackson Jr.) joutuvat samaiseen metsään etsimään kadonnutta kokaiinia.
Sivujuonteissa nähdään muun muassa Margo Martindalen esittämä luonnonpuiston vartija, Isiah Whitlock Jr.:n esittämä rikostutkija, Kristofer Hivjun epäonninen turisti ja joukko nuorisorikollisia.
Lukuisista hahmoista ja tarinajuonteista huolimatta Banks pitää homman kasassa näppärän tyylikkäästi, ja jättää pari vitsiä vielä lopputekstien lomaankin. Etenkin elokuvan alussa eri tapahtumat leikataan varsin kivasti yhteen ja käytetään hyväksi kiinnostavia kuvakulmia.
Cocaine Bear idea on valtavan simppeli: kaikki ihmishahmot joutuvat jossakin vaiheessa matkaansa kokkelikarhun tielle ja osa heistä menettää henkensä tai ainakin jotain raajojaan goren säestyksellä.
Huolimatta tästä simppeliydestä Cocaine Bear heittää joukkoon oivaltavia yksityiskohtia. Suuri osa elokuvan koukuttavasta viihdyttävyydestä laskeutuu nimekkäiden näyttelijöiden harteille. He eivät edes yritä tehdä kohtauksista vakavasti otettavia, vaan hallitsevat mustan huumorin pöljyydet ammattimaisen tarkasti ja tuntuvat tekevän työnsä omistautuen ja täydestä sydämestä.
No entäs sitten se karhu?
Oikeiden näyttelijöiden joukkoon animoidut eläinhahmot ovat aina hankalia toteuttaa uskottavasti. Weta Digitalin ammattimainen kädenjälki kuitenkin näkyy kokkelipäissään riehuvassa karhussa. Se toki näyttää suurelta osin epäaidolta, mutta ei silmiinpistävän pahasti.
Tosin kollega huomautti karhun ilmeiden tuoneen mieleen karhuherra Paddingtonin.
Etukäteen pelkäsin, että komedia astuisi liian pahasti luonnonsuojelun varpaille ja tekisi komediallisuudesta huolimatta karhuista pelottavia hirviöitä, mikä taas saattaisi inspiroida asehulluja lähtemään karhumetsälle – aikaisemmin vastaavaa on nähty tunnetusti Tappajahain kohdalla. Cocaine Bearin karhu on kuitenkin enemmän hauska ja paikoin jopa sympaattinen kuin yksitahoinen hirviö – vaikka se vetääkin kokkelin voimalla ihmislihaa tassut veressä.
COCAINE BEAR
”Cocaine Bear on näppärän mittainen, viihdyttävä ja huumoriltaan musta kauhukomedia kokkelipäissään riehuvasta tappajakarhusta.”
