Arvostelu Disney+:n upeassa Shōgun-sarjassa on vain yksi selvä puute

Samannimiseen bestseller-kirjaan perustuva Shōgun sovitetaan jo toistamiseen televisiota varten. Laatusarjojen ystävien ei kannata jättää Disney+:n uutuutta väliin.

Brittikirjailija James Clavellin vuonna 1975 julkaistun Shōgunin kerrotaan vaikuttaneen merkittävästi länsimaalaisten kiinnostukseen Japanin historiaa ja kulttuuria kohtaan. Yli tuhatsivuinen järkäle perustuu löyhästi 1500- ja 1600-luvun taitteessa eläneen navigaattori William Adamsin koitoksiin Japanissa, joskin kirja tunnetaan ensisijaisesti sen yksityiskohtaisista japanilaisen kulttuurin kuvauksista.

Harmillisesti Disney+:n uusi samanniminen draamasarja jättää tämän puolen eepoksestaan kaikkein vähimmälle huomiolle, mutta se jääkin sitten melkein Shōgunin ainoaksi moitteeksi.

Shōgun sijoittuu Japanin taistelevien valtioiden aikakauden, Sengokun, viimeisille vuosille 1600-luvun alkuun. Ajanjakso itsessään on tuttu monille japanilaisen elokuvan ystäville, sillä idän ”villiin länteen” ovat sijoittuneet muun muassa Akira Kurosawan klassikot Kätketty linnake ja Kagemusha. Saarivaltion poliittisesti tulenarkaan ympäristöön haaksirikkoutuu sarjassa myös hollantilaisen sota-aluksen miehistö, jonka navigaattori John Blackthorne (Cosmo Jarvis) joutuu tietämättään osaksi paikallisten sijaishallitsijoiden valtapeliä.

Rachel Kondon ja Justin Marksin luoma uusi draamasarja pysyy uskollisempana Clavellin alkuperäisteokselle kuin vuonna 1980 julkaistu aiempi samaa nimeä kantanut erinomainen minisarja, joten se laajentaa kerronnallisen viuhkan useamman hahmon harteille. Siinä, missä Jerry Londonin ohjaama vuoden 1980 sovitus pysyi tiukasti Blackthornen matkassa, seuraa vuoden 2024 versio myös tapahtumien taustalla pyörivää poliittista juonittelua sijaishallitsija Yoshii Toranagan (Hiroyuki Sanada) ja tämän alaisuudessa olevan Toda Marikon (Anna Sawai) kautta.

Kuva: © FX / Disney+

Kulttuurien yhteentörmäys

Shōgunin monisyistä vyyhtiä ryhdytään purkamaan kolmen päähenkilön kautta, joista Blackthorne edustaa länsimaalaista yleisöä. Vuonna 1980 tätä korostettiin kirjaimellisesti jättämällä japaninkielinen puhe kokonaan tekstittämättä, jolloin katsojat jätettiin nerokkaalla tavalla päähenkilön lailla kielimuurin taakse. Uusi sovitus ei sysää katsojia samalla lailla tuntemattomille vesille, mutta onnistuu ylläpitämään tästä huolimatta tilanteen uhkaavuuden erinomaisesti juuri kulttuurien yhteentörmäyksen kautta.

Useat alun konfliktit syntyvät nimenomaan siksi, että kummatkin osapuolet näkevät juuri sen toisen outoine tapoineen alhaisena barbaarina. Näitä eroavaisuuksia esitellään katsojalle kiehtovasti ja paikoin humoristisesti sarjan edetessä, mutta tosiaan aivan kirjan tai edes tätä edeltäneen sarjan tasolle näitä ei koskaan viedä. Hahmonkehityksen kannalta päähenkilö oppii hiljalleen kuitenkin ymmärtämään – ja ennen pitkään arvostamaan – paikallisia käytäntöjä, mitä edesauttaa tätä auttava Mariko. Anna Sawain esittämä hahmo jää valitettavasti aavistuksen liian perinteiseksi rakkaudenkohteeksi sarjassa, joskin näyttelijä onnistuu tekemään tästä silti monisyisen ja kiinnostavan persoonan.

Japanilaiset eivät myöskään jää Blackthornen ainoaksi alun esteeksi tai Shōgunin jo entuudestaan monimutkaisten juonittelujen osapuoliksi, sillä saarivaltioon aiemmin rantautuneet portugalilaiset tuovat toisen lisäsävyn sarjan juonitteluihin. Protestanttien ja katolilaisten välinen vihanpito vanhalla mantereella on eritoten sarjan alkupuolella tärkeässä roolissa, mutta tämä unohdetaan melko pian harmillisesti sivuun. Osin syynä on puhtaasti alkuperäisteoksen silkka valtavuus, minkä sovittamisessa ruudulle on taatusti ollut omat haasteensa. Onneksi portugalilaisten myötä ruudulla nähdään muun muassa Néstor Carbonellin esittämä hulvaton törkyturpa Vasco Rodrigues, josta muodostuu Blackthornen verinen kilpailija ja samalla tasavertainen kollega.

Kuva: © FX / Disney+

Idän valtaistuinpeli

Blackthornen opetellessa uutta kulttuuria ja liehitellessä Marikoa henkilökohtaisella tasolla, Shōgunissa käydään samanaikaisesti koko saarivaltion kattavaa valtataistelua laajemmassa mittakaavassa. Parhaimmillaan sarja muistuttaakin HBO:n palkittua Game of Thronesia, sillä eri juonittelijoita, selkäänpuukottajia ja salaisia motiiveja riittää joka lähtöön.

Poliittisia kuvioita seurataan pääosin Hiroyuki Sanadan esittämän Toranagan kautta, joka on ajettu neljän muun sijaishallitsijan juonittelujen vuoksi ahtaalle. Tämän yrittäessä pelastaa omaa klaaniaan varmalta tuholta saarivaltion rannalle ajautuu yllättäen hyödylliseksi osoittautuva pelinappula: Blackthorne ja tämän eurooppalainen sotalaiva tykkeineen. Suurin haaste on vain pitää englantilainen elossa niin muiden sijaishallitsijoiden kuin portugalilaisten kynsistä paljastamatta kuitenkaan omaa kättään.

Sarjan useilla eri tasoilla kulkevasta kerronnasta huolimatta juuri valtaistuinpeli nousee lopulta Shōgunin vetäväksi voimaksi, vaikka tuhtiin pakettiin mahtuu paljon muutakin kiinnostavaa. Katsojan kannalta juonittelu on lisäksi ihailtavan läpinäkyvää sen hyppiessä osapuolesta ja motiivista toiseen. Jännite luodaan siten pääosin aiempien päätösten johtamien polkujen lähestyessä toisiaan kohti vääjäämätöntä yhteentörmäystä, mikä on kutkuttavan kiihkeää seurattavaa.

Ennakkoon sarjasta sai tosin katseltavaksi vain kahdeksan jaksoa kymmenestä, joten kuinka tyydyttävästi tämä saatetaan päätökseen jäi vielä epäselväksi. Valitettavasti kirja hätiköi tämän aika perusteellisesti erityisesti hahmojen osalta, joten toivottavasti Kondo ja Marks ovat onnistuneet välttämään saman sudenkuopan. Luotto kaksikkoon on silti vahva, sillä tähän saakka nähty ja koettu on ollut kaikin puolin erinomaista jälkeä.

Kiinnostuneille lisäksi tiedoksi, että Shōgun toimii itse asiassa erinomaisena sisarteoksena vuoden 1980 versiolle, vaikka tarina itsessään on sama. Silti kummallakin sovituksella on selkeä oma näkökulma, jonka turvin juonta edistetään. En voi myöskään liiaksi korostaa, kuinka hyvin japanin kielen tekstittämättömyys vain yksinkertaisesti toimii tarinankertojana sekä Japanin kulttuuriin syventävänä tekijänä.

Kuva: © FX / Disney+

Autenttisen näköinen ja kuuloinen

Teknisesti Shōgun on puhdasta priimaa aina lavastuksesta alkaen. FX:n ja Hulun uuteen tuotantoon ei tunnuta rahaa suotta säästellyn, mikä näkyy ruudulla usein hengen salpaavissa kohtauksissa. Usealle eri alueelle sekä niin ulko- kuin sisätiloihin sijoittuvan eepoksen anti on laadukkuuden lisäksi yhtenäinen, mikä tarjoaa korkealaatuiset puitteet varsinaisesta sisällöstä nauttimiselle.

Näyttelijäsuoritukset ovat niin ikään kautta linjan onnistuneet, ja erityisesti ehdan merimiehen lailla kiroilevat britit ja portugalilaiset saavat hymyn huulille useampaankin otteeseen.

Cosmo Jarvisin ja Anna Sawain välillä on lisäksi sopivaa herkkyyttä ja kemiaa, jotta kaksikon läpi sarjan kulkeva kielletty romanssi saadaan kukoistamaan. Veteraaninäyttelijä Sanada uhkuu puolestaan hiljaista karismaa ja älykkyyttä, joka saa Toranagan tuntumaan uskottavalta myös ruudun toisella puolella. Heidän lisäkseen sarjassa nähdään iso liuta muita mieleenpainuvia rooleja hieman pienemmissä ja isommissa rooleissa.

Shōgun onnistuu sovittamaan James Clavellin alkuperäisen romaanin näyttäväksi ja vakuuttavaksi eepokseksi. Useilla eri tasoilla kulkeva ja monista näkökulmista kerrottu tarina pitää katsojan tiukasti otteissaan viedessään tämän läpi juonittelujen, kulttuurien törmäysten ja suurien tunteiden.

Shōgun käynnistyy Disney+-palvelussa 27. helmikuuta.