Arvostelu Ethan Coenin rikoskomedia Drive-Away Dolls ei todellakaan ole uusi Fargo

Ethan Coenin ilman veljeään Joelia ohjaama Drive-Away Dolls on tuttuun tapaan rikoskomedia, mutta se jää kuitenkin kauaksi Coeneiden uran huippuhetkistä.

Ensi-ilta: 22.3.2024
Alkuperäisnimi: Drive-Away Dolls
Ohjaus: Ethan Coen
Käsikirjoitus: Ethan Coen & Tricia Cooke
Pääosissa: Margaret Qualley, Geraldine Viswanathan, Beanie Feldstein, Colman Domingo, Pedro Pascal, Bill Camp & Matt Damon
Pituus: 84 minuuttia
Ikäraja: K16

Coenin veljekset ovat olleet 1980-luvun puolivälissä alkaneen uransa alusta lähtien mustan rikoshuumorin instituutio, joka on tarjonnut meille niin Fargon (1996), The Big Lebowskin (1998), Oscar-voittaja No Country for Old Menin (2007) kuin Burn After Readinginkin – ja paljon, paljon muuta. Netflixissä vuonna 2018 julkaistun The Ballad of Buster Scruggsin jälkeen Ethan Coen ja Joel Coen päättivät kuitenkin tehdä irtioton nimikkeestä “Coenin veljekset” ja kokeilla siipiään omilla tahoillaan.

Tuon jälkeen isoveli Joel Coenin ensimmäinen itsenäinen ohjaus oli vuonna 2021 Applen julkaisema The Tragedy of Macbeth. Vastaavasti pikkuveli Ethan Coenin ensimmäinen itsenäinen näytellyn elokuvan ohjaus julkaistaan nyt.

Drive-Away Dollsin käsikirjoituksesta vastaa Ethan Coenin kanssa hänen vaimonsa Tricia Cooke, joka on toiminut veljesten elokuvien leikkaajana näiden uran alusta lähtien.

Elokuva on Coeneiden muiden töiden tapaan rikoskomedia, mutta se ei ole aivan niin musta tai vastaavasti monisyinen kuin monet aiemmat Coen-elokuvat. Vain puolentoista tunnin mitassaan Drive-Away Dolls on varsin kevyttä katsottavaa, ja harmillisesti jopa niin kevyttä, että siitä tulee suorastaan ohutta.

Kuva: ©2023 Focus Features. LLC.

Lesbojen road movie

Drive-Away Dolls sijoittuu road movie -genreen ja ottaa sen osalta keskiöönsä kaksi keskenään hyvin erilaista lesbonaista. Jamie (Maid-sarjasta tuttu Margaret Qualley) on räväkkä, vauhdikas ja kova puhumaan, minkä lisäksi hänellä on taipumus päätyä myös muiden kuin oman tyttöystävänsä petiin. Niinpä Jamie saa kenkää tyttöystävältään Sukielta (Beanie Feldstein, Booksmart).

Jamien hyvä ystävä Marian (Miracle Workers -sarjastakin tuttu Geraldine Viswanathan) on puolestaan täysin eri maata. Rauhallisempaa ja hiljaisempaa tyttöä voisi kuvata jopa tiukkapipoiseksi, minkä vuoksi Jamie päättää auttaa ystäväänsä rentoutumaan.

Kun Marian ilmoittaa suuntaavansa kylään sukulaistätinsä luo Floridan Tallahasseen, Jamie päättää lähteä mukaan ja hankkii heille siirtoauton kulkuvälineeksi. Auto sattuu kuitenkin olemaan tarkoitettu aivan muille ihmisille, minkä vuoksi kaksikko saa peräänsä Coen-tarinoille perinteiseen tapaan hieman pölhöt rikolliset (C.J. Wilson, Joey Slotnick) sekä heidän pomonsa (Colman Domingo).

Tytöt matkaavat suoran reitin sijaan määränpäätään kohti kierrellen – tietenkin lukuisten lesbobaarien kautta, koska tarkoitus on saada Marianille seksiä. Mutta sitten auton peräkontista löytyy vararenkaan sijaan yllätys, joka muuttaa kaiken.

Kuva: ©2023 Focus Features. LLC.

Karikatyyrejä ja cameoita

Monista tunnetuista populaarikulttuurin merkkipaaluista inspiraatiota ottavan Drive-Away Dollsin suuri haaste on, että se tarjoaa juonenpätkiä sieltä sun täältä, mutta jättää niistä suuren osan kesken. Tarinan keskiössä on Jamien ja Marianin automatka ja määränpäässä odottava käänne, mutta tätä tukemaan tarkoitetut tarinalliset lisäosaset jäävät leijumaan ilmaan. Esimerkiksi autovuokraamoa pitävään Curlieen (Bill Camp) käytetään aluksi aikaa, mutta lopulta hänet unohdetaan täysin.

Qualley ja Viswanathan ovat eriparisena kaksikkona tarinan vahvasti sateenkaaren värinen sydän. Näyttelijät luovivat karikatyyrimäisissä hahmoissaan luoden niistä rikoskomedian parivaljakkona lopulta ihan herttaiset. Tämän myötä muuten ohueksi jäävä elokuva saa sentään hieman potkua.

Pedro Pascal ja Matt Damon tekevät elokuvassa cameo-roolit, mutta nämä todellakin ovat vain pieniä cameoita – vaikkakin juonen kannalta keskeisiä. Molemmat näyttelijät mainitaan elokuvan nimirooleissa, mutta heidän osuutensa ovat lopulta hyvin pieniä.

Pascal toimii alussa juonen käynnistäjänä, miehenä, jolla on salaperäinen salkku. Tuo salkku päätyy myöhemmin kahden nuoren naisen auton takakonttiin. Damon puolestaan pitää paikkaa tarinan toisessa päässä, myös ihan hupaisalla kytköksellä epäonniseen salkkuun.

Kuva: ©2023 Focus Features. LLC.

Ysäritunnelmaa

Drive-Away Dollsin tarina sijoittuu ajallisesti 1990-luvun lopulle, jossa nykypäivän tietoverkkojen mahdollisuudet ovat vielä tulevaisuutta. Tämä mahdollistaa rikoskomedian, joka tässä muodossaan ei nykypäivään sijoitettuna voisi edes toimia, koska kaikki maailman tieto kulkee jokaisella taskussa.

Käsikirjoitus tarttuu myös tuon aikakauden hieman kapeampaan käsitykseen ihmisoikeuksista ja seksuaalivähemmistöihin suhtautumisesta.

Nykypäivän tiedostavammassa ilmapiirissä tämä alleviivaavuus tuntuu kuitenkin helposti paasaavalta. Etenkin kun viime aikoina on tehty erinomaisia aihetta käsitteleviä elokuvia. Drive-Away Dollsin käsikirjoitus jääkin tältä osin kaipaamaan tuoreempaa otetta.

Kuva: ©2023 Focus Features. LLC.

Synkänhauska omaperäisyys puuttuu

Drive-Away Dolls on kepeä komedia, josta ei löydy samanlaista synkänhauskaa omaperäisyyttä kuin mitä Coen-tuotannoilta on tottunut odottamaan. Käsikirjoituksesta puuttuvat kunnolliset koukut ja kokonaisuus etenee suoraa ja suhteellisen yllätyksetöntä reittiä pitkin kohti päämääräänsä.

Tämä on valtava harmi, sillä elokuvalta odotti paljon: naisten välisiä road movieita kun ei (huomattavasti synkemmän) Thelman ja Louisen lisäksi ole paljoa tehty.

Eikä varsinkaan tyttörakkausteemalla kuorrutettuna. Dialogi kuitenkin mässäilee lesboilulla lause toisensa perään, mikä alkaa tympiä ihan samaan tapaan kuin mikä tahansa aihe, jota huumorin varjolla korostetaan liikaa. Harmittaa, kun kaikki muu uhkaa hukkua – sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta – pelkän panemisesta puhumisen alle.

Ajoittain elokuvassa sivutaan muille Coen-tuotannoille tuttua verisyyttä ja mustaa huumoria, mutta hyvin maltillisella mittalusikalla tarjoiltuna. Pääasiassa elokuva jää siloitelluksi ja yllätyksettömäksi rikoskomediaksi, joka ei oikein edes tunnu Coen-elokuvalta. Drive-Away Dollsin ohjaaja ja käsikirjoittaja voisikin olla oikeastaan lähes kuka tahansa.

DRIVE-AWAY DOLLS

”Ethan Coen tarjoaa sooloelokuvassaan tyttörakkautta ja rikoskomediaa road movien tyylilajissa, mutta lopputuloksesta puuttuu kaivattu piikikkyys.”