Arvostelu Ghostbusters: Frozen Empire jättää katsojan kylmäksi lähes joka tasolla
Uusi Ghostbusters-elokuva Frozen Empire on nimensä lailla kylmäksi jäävä leffakokemus, jonka laskelmoivuus tuntuu katsomossa asti.
Ensi-ilta: 3.4.2024
Alkuperäisnimi: Ghostbusters: Frozen Empire
Ohjaus: Gil Kenan
Käsikirjoitus: Gil Kenan, Jason Reitman
Pääosissa: Paul Rudd, Carrie Coon, Mckenna Grace, Finn Wolfhard, Kumail Nanjiani
Pituus: 116 minuuttia
Ikäraja: K12
Kun 1980-luvulla naapurustossa tapahtui jotain outoa, paikalle kutsuttiin Haamujengi. Edesmenneen Ivan Reitmanin ohjaama alkuperäinen komediaklassikko Ghostbusters ei kuitenkaan elänyt valkokankaalla jatko-osaa pidemmälle, joskin lukuisat sivutuotteet leluista, piirretyistä, sarjakuvista ja huvipuistoajeluista lähtien pitivät perintöä yllä. Vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen paluu teattereihin saapui lopulta tämän vuosituhannen puolella seuraten elokuvamaailman vaihtuvia trendejä.
Ensin Ghostbusters yritettiin käynnistää uusiksi vuonna 2016 Paul Feigin ohjaamana, jolloin trendinä oli uusia vanhoja klassikoita kääntäen näiden sukupuoliroolit. Naisvetoinen Haamujengi floppasi kuitenkin niin pahasti lippuluukulla, että Sony päätti suosiolla hypätä toisen trendin kelkkaan: nostalgian.
Vuonna 2021 julkaistu Ghostbusters: Afterlife siirsi haamujahdin nykynuorten käsiin, mutta alkuperäiset pierut pidettiin ruudulla vain tihrustaakseen nostalgisia kyyneliä naavapartaisista katsojista. Gil Kenanin ohjaama ja yhdessä Jason Reitmanin kanssa käsikirjoittama uusin Ghostbusters: Frozen Empire jatkaa täsmälleen samalla polulla, eivätkä tekijät uskalla vieläkään päästää menneistä aaveista irti.
Menneisyyden aaveiden vanki
Edellisestä elokuvasta tuttu Spenglerin perhe palaa takaisin alkuperäisen Ghostbustersin juurille New Yorkiin ja kaupungin ikoniseen paloasemaan, jossa Haamujengi piti tukikohtaansa neljä vuosikymmentä aiemmin ja nyt jälleen kerran. Uuden sukupolven kokoonpanoon kuuluvat Callie (Carrie Coon), Trevor (Finn Wolfhard), Phoebe (Mckenna Grace) ja sekä näiden elämään saapunut Gary (Paul Rudd), jotka edeltäjiensä lailla pitävät kaupunkia turvassa yliluonnollisilta uhilta. Menneisyys toistaa tosin itseään, kun uusi muinainen pahuus uhkaa päästä valloilleen.
Ghostbusters: Frozen Empire ei kuitenkaan tunnu välittävän liioin aaveiden jahtaamisesta saati itse Haamujengistä, sillä juoni keskittyy pitkälti porukasta alaikäisyyden vuoksi potkittuun Phoebeen. Muiden lähtiessä aavejahtiin kamera jätetään Phoeben lailla taakse keskittyäkseen tytön teinielämään. Touhuun tuodaan silti ripaus yliluonnollisuutta ja suloista teinidraamaa, kun päähenkilö ihastuu nuorena kuolleeseen Melodyyn (Emily Alyn Lind).
Samaan aikaan tekijät ripottelevat taustalla oppikirjamaisella tarkkuudella murusia, jotka johdattelevat ennalta-arvattavasti elokuvan päättävään yhteenottoon. Näihin lukeutuvat niin perustuksistaan murenevan paloaseman korvannut salainen tutkimuslaboratorio, sukujuuristaan tietämätön Nadeem (Kumail Nanjiani) sekä tietenkin ne alkuperäiset haamujengiläiset (Dan Aykroyd, Bill Murray ja Ernie Hudson).
Jälkimmäisten virka on lähinnä toimia joko juonikuvioiden alleviivaavina selittäjinä tai – erityisesti Murrayn kohdalla – pönöttää kameran edessä nostalgian toivossa, mikä saa kolmikon roolin tuntumaan kovin päälleliimatulta. Parempi ratkaisu olisikin ollut antaa mantteli suosiolla nuorempien kannettavaksi ilman väkisin tehtyä sidettä menneeseen.
Tämäkään tuskin olisi noussut Frozen Empiren pelastajaksi, sillä nimensä lailla se tuntuu kylmältä ja tunnottomalta alusta loppuun saakka. Vaikka ruudulla tapahtuu toisinaan paljonkin takaa-ajoista haamuihin, kohtauksiin ei ole saatu jännitettä, huumoria tai sydäntä. Kaikki etenee kylmän laskelmoidusti kohti lopputulemaa, joka ei sekään onnistu kirvoittamaan minkäänlaista reaktiota katsojasta. Asiat vain tapahtuvat välittämättä sen kummemmin keille ne kohdistuvat tai miksi.
Mckenna Gracen ja Emily Alyn Lindin välinen orastava teinirakkaus jää oikeastaan elokuvan ainoaksi vähänkään kiinnostavaksi piirteeksi, mutta sekin on rakennettu lopulta vain laskelmoivaa loppua ajatellen. Silti Grace on koko porukasta oikeastaan ainoa, jolle on rakennettu edes jokseenkin toimiva tarinakaari, kun taas tämän velipoikaa esittävä Finn Wolfhard voisi lähes yhtä hyvin olla näkymätön.
Paul Ruddin rooli elokuvassa on edelleen pääosin näyttelijälle tyypillinen huumori, joskin hänen kauttaan sivutaan heppoisesti myös isäpuolen osaa perheessä. Äitiä esittävä Carrie Coon jää puolestaan monesti kaikkien äitien lailla oman elämänsä sivuosaan, kun tämän rooli niin lasten kuin miehen elämässä otetaan pelkkänä itsestäänselvyytenä, johon ei tarvitse puuttua.
Nostalgian kahlitsema
Tehosteiden osalta Ghostbusters: Frozen Empire onnistuu sentään miellyttämään, kiitos niin perinteisin käsitöin tehtyjen luomusten kuin hallitusti käytettyjen tietokone-efektien. Erityisesti ensiksi mainitut tuovat elokuvaan siihen kaivattua suloista kömpelyyttä ja kouriintuntuvuutta, jonka digitehosteet ovat nykyleffoista pyyhkineet. Silti elokuvaa ei juuri voi suositella katsottavaksi vain tehosteiden vuoksi, vaikka ne lopulta ovatkin melkein sen ainoa positiivinen puoli.
Edeltäjänsä lailla Ghostbusters: Frozen Empiren suurin rasite on lopulta tekijöiden pakonomainen tarve roikkua kiinni nostalgiassa. Kenties se on sitä, mitä myös katsojat haluavat nähdä, mutta kahlittuna kuvitteelliseen menneeseen Frozen Empire ei koskaan onnistu liitämään omana itsenään. Sen sijaan se on nykykatsojille suunnattu kylmän laskelmoiva viritelmä, joka ei tarjoa mitään mieleenpainuvaa.
GHOSTBUSTERS: FROZEN EMPIRE
”Uudesta kokoonpanosta huolimatta Haamujengi luottaa liikaa nostalgian pelastavaan voimaan.”