UUSIMMAT

Arvostelu: Ylipitkä It: Chapter Two on ärsyttävän huono kauhuelokuva ja paha pettymys Stephen King -faneille

03.09.2019 19:00 | Aki Lehti

It: Chapter Two:n eli Se: Toinen luku -kauhuelokuvan tekijöille on annettu ensimmäisen osan megamenestyksen myötä aivan liian vapaat kädet tehdä mitä huvittaa. Kolme tuntia pitkä sekasotku ei ole millään tasolla pelottava teos.   


Ensi-ilta: 06.09.2019
Alkuperäisnimi: It: Chapter Two
Ohjaus: Andy Muschietti
Käsikirjoitus: Gary Dauberman
Pääosissa: Bill Skarsgård, Jessica Chastain, James McAvoy, Bill Hader & James Ransone
Pituus: 170 minuuttia
Ikäraja: K16


Pari vuotta sitten ensi-iltansa saanut, Stephen Kingin tiiliskiviromaaniin perustuva It – Se -elokuva oli jättihitti, joka ei ehkä kauhuelokuvana ollut mikään mestariteos, mutta onnistui ainakin osittain siirtämään kirjan tunnelman valkokankaalle. Muropaketin arvioissa kirjoitin näkemästäni muun muassa näin:

”Se-elokuvan paras idea on alkuperäisteoksen jakaminen kahteen osaan. Kirjassa stoori hyppii kahdella eri vuosikymmenellä, kuvaten Se-hirviön ja päähenkilöiden välistä taistoa heidän lapsuudessaan ja 27 vuotta myöhemmin aikuisina. Elokuvassa keskitytään vain teini-ikäisiin, ja mahdollinen jatko-osa kertoo keski-ikäisten peloista ja pahuuden paluusta Derryn pikkukaupunkiin.”

It: Chapter Two eli Se: Toinen luku unohtaa tämän idean oikeastaan kokonaan, sillä sen rakenne on melkein samanlainen kuin kirjassa. Kertomus loikkii aivan liikaa nykyhetken ja menneen välillä, kerraten turhan paljon ensimmäisen osa tapahtumia. Elokuva haluaa tietysti katsojan mieltävän keski-ikäiset näyttelijät samoiksi hahmoiksi, jotka nähtiin ensimmäisessä osassa teineinä.

Junioreiden kertomusta kertaavia kohtauksia on mukana kuitenkin niin paljon, että kakkososa toimii melkein itsenäisenä teoksena. Tämä on täysin järjetöntä, sillä ohjaaja Andy Muschietti on kertonut mieltävänsä teokset yhdeksi elokuvaksi, joka materiaalin valtavan määrän takia nähdään kahdessa osassa, vähän samaan tapaan kuin Quentin Tarantinon Kill Bill -leffat, jotka tosin kuvattiin kerralla.

It: Chapter Two:n suurin ongelma on Gary Daubermanin käsikirjoitus, melkeinpä oppikirjaesimerkki siitä kuinka moista ei rustata. Ensimmäisen It-elokuvan menestyksen myötä tekijätiimi luulee itsestään aivan liikoja – koko projekti on simppelisti paisunut liian suureksi. Idea on kunnianhimoinen, mutta kun taidot eivät riitä, niin lopputulos on totaalisen puuduttava sekasotku.

It-pelottelun jatko-osa on melkein kolmen tunnin mittainen pläjäys, jolle ei ole oikein mitään järkevää syytä. Pennywise-pellen paluusta voisi huoletta heivata tunnin mäkeen ja siihen jäisi siltikin tyhjäkäyntiä.

Leffa ei tunnu lähtevän liikkeelle oikein missään vaiheessa, eikä sen rytmitys toimi lainkaan. Ensimmäinen tunti tuhlataan luusereiden kerhon jäsenten aikuisversioiden esittelyyn ja heidän haluttomuutensa palata Derryn pikkukaupunkiin. Asia tulisi vähemmälläkin rautalangasta vääntämisellä selväksi. Harvinaisen harmittavaa on se, että ylipitkän esittelyn jälkeenkin hahmot jäävät etäisiksi.

Hahmoista on hankala kiinnostua, koska näyttelijöiden välillä ei ole minkään sortin kemiaa. Esimerkiksi Jessica Chastain ja James McAvoy ovat parhaimmillaan hienoja näyttelijöitä, mutta hekin vetävät roolinsa aivan rutiinilla, täysin vailla intohimoa. McAvoy jopa unohtaa useaan otteeseen puhua jenkkiaksentilla.

Parasta työtä tekee koomikkona tunnettu Bill Hader Richien roolissa. Kävelevä elokuvahistorian ja -trivian tietosanakirja osaa oikeasti näytellä, kuten HBO:n Barry-sarjasta on viimeistään tullut selville. Mies hallitsee myös ohjaamisen ja käsikirjoittamisen. Hader ohjaa lähivuosina aivan taatusti debyyttielokuvansa, jossa hän vastaa suunnilleen kaikesta mahdollisesta.

Harvat kauhuelokuvat onnistuvat oikeasti pelottamaan aikuiskatsojaa, mutta tässä olisi ollut siihen mahdollisuudet. Torahampainen pelle ei tietenkään ole pelottava, mutta lapsuudentraumat ovat. Yksikään aikuishahmoista ei kuitenkaan vaikuta siltä, että heille olisi tapahtunut kamalia asioita vuosikymmeniä sitten. Itse asiassa It: Chapter Two ei onnistu edes vakuuttamaan katsojaa siitä, että kyseessä ovat samat ihmiset kuin ensimmäisessä elokuvassa.

Leffa tuntuu juuttuvan omituiseen luuppiin siinä vaiheessa kun kööri vihdoin pääsee takaisin Derryyn taistelemaan Pennywisea vastaan. It: Chapter Two on ängetty aivan täyteen tavaraa, mutta silti mitään ei tunnu tapahtuvan. Sama kohtaus toistuu ties kuinka monta kertaa eri hahmojen kera. Pennywise vaanii luusereita ja ilmestyy pelottelemaan heitä eri muodoissa, joista muutama vanhan koulukunnan tehosteilla toteutettu versio näyttää mukavan häiriintyneeltä. Suurin osa pellenperkeleen ottamista muodoista on kuitenkin tietokonetehostepuuroa, joka lähtee lopussa aivan lapasesta.

Ensimmäisen osan kohdalla toivoin, että Bill Skarsgårdin esittämä Pennywise olisi pysynyt enemmän ihan vain pellenä, eikä muuttunut erilaisiksi monstereiksi. Vedän sanani takaisin, sillä pelkissä klovnimeikeissä pomppiessaan Skarsgård on tässä elokuvassa vain aivan helvetin ärsyttävä.

Jump scare -säikyttelyjä riittää, mutta suurin osa niistä ei saa edes hätkähtämään äänisuunnittelun takia. Basso murisee niin matalalta, että teatterin penkit tärisevät, kohta tapahtuu ehkä jotain kamalaa…

Pennywise sanoo monta kertaa BÖÖ – ja katsoja haukottelee.

It: Chapter Twon soundtrack ja ääniraita kertovat läpi leffan mitä katsojan tulee tietyllä hetkellä tuntea ja kokea. No niin, nyt on romanttinen hetki, siirappinen musikki soi, kohta ne pussaavat.

Vielä rasittavampia ovat täysin turhat ”tunnelmaa keventävät” one-linerit, joita on mukana aivan liian monta. Ainoa hauska juttu on McAvoyn esittämän Billin kirjojen loppuratkaisujen loputon haukkuminen, asia josta Kingiä itseään on kritisoitu aivan syystäkin hänen koko pitkän uransa ajan.

Kahdesta Se-elokuvasta saisi ehkä leikattua yhden ihan passelin leffan, jos sen kesto olisi maksimissaan kolmen tunnin kieppeillä. Andy Muschietti on kertonut leikanneensa sekä ykkös- että kakkososasta pidemmät ohjaajan versiot, ja työstävänsä tekeleistään myös supercutiksi nimeämäänsä versiota, jonka kesto on ilmeisesti lähempänä kuutta tuntia.

Se jos mikä tuntuu pelottavalta, toisin kuin tämä perjantaina ensi-iltansa saava elokuva.

IT: CHAPTER TWO

”Ylipitkä It: Chapter Two on malliesimerkki nykypäivän huonosta valtavirran kauhuelokuvasta.”

Muropaketin uusimmat