Arvostelu Thanksgiving on Eli Rothin leffaksi yllättävän hyvä ja kaukana kalkkunasta

Thanksgiving on yllättävän viihdyttävä kauhuslasher ja Eli Rothin parhaita elokuvia.

Ensi-ilta: 01.12.2023
Alkuperäisnimi: Thanksgiving
Ohjaus: Eli Roth
Käsikirjoitus: Eli Roth, Jeff Rendell
Pääosissa: Rick Hoffman, Gina Gershon, Patrick Dempsey, Addison Rae, Milo Manheim, Karen Cliche
Pituus: 106 minuuttia
Ikäraja: K16

Eli Rothin ohjaama Thanksgiving-slasherkauhu on jo kolmas elokuva, joka sai alkunsa feikkitrailerina Robert Rodriguezin ja Quentin Tarantinon vuoden 2007 Grindhouse-leffoissa. YouTubessa yhä tarjolla oleva traileri on törkyinen hatunnosto John Carpenterin Halloweenille ja muille slasher-genren klassikoille.

Täyspitkästä elokuvasta uupuu lyhärin pahin sleaze, mutta Thanksgiving on silti yllättävän maittavaa herkkua genren ystäville. Myös Rothin yhdessä Jeff Rendellin kanssa käsikirjoittama kokoillan leffa alkaa Carpenter-tribuuttina. Maailma nähdään tuntemattoman hahmon näkökulmasta, joka lähestyy uhkaavasti ovea.

Suunnilleen kaikki feikkitrailerissa nähdyt väkivallanteot, silpomiset ja gorekohtaukset ovat mukana myös elokuvassa. Muutamaa niistä on jouduttu K16-ikärajan takia hieman siistimään. Mässäilyikohtaukset ovat silti ihanan inhottavia. Roth tarjoilee sadisminsa tällä kertaa huumorin kera, minkä ansiosta Thanksgiving on hänen parhaita elokuviaan.

Kuva: © 2023 CTMG

Turhaa tavaraa

Thanksgivingissä on mukana on höyhenenkevyttä kulutuskritiikkiä.

Plymouthin pikkukaupungissa kiitospäivää viettää kaksi erilaista perhettä. Yksi rikas ja toinen köyhempi. Molempien perinteinen kalkkunan ahmiminen keskeytyy sekopäisten asukkaiden talloessa ja murskatessa toisiaan kuoliaaksi Black Friday -alennusmyynnissä. Rikkaamman perheen omistama kauppa on luvannut tarjousten lisäksi 100 ensimmäiselle ilmaisen voileipägrillin. Köyhemmän perheen isä joutuu ylitöihin kesken kiitospäivänaterian kauppaan tunkevan ihmismassan takia.

Syntyy mellakka, jossa mielipuoliset ja vittua hokevat asiakkaat saavat useamman ihmisen hengiltä. Paikalla olevat perheiden juniorit tallentavat väkivallanteot, jotka päätyvät tietysti nettiin. Vuotta myöhemmin murhaaja alkaa laittaa kylmäksi paikalla olleita.

Kuva: © 2023 CTMG

Huumoria ja gorea

Thanksgiving esittelee alussa melkoisen määrän hahmoja, joista voi arvata maskimurhaajalla riittävän runsaasti uhreja. Osa heistä kuitenkin katoaa mystisesti leffan aikana – todennäköisesti leikkaamon lattialle. Mielikuvituksellisia gorekohtauksia on silti mukana huima määrä. Pöljällä huumorilla varustettu silpominen oksettaa ja naurattaa, mutta 106 minuutin mitassaan Thanksgiving on noin vartin liian pitkä.

Murhaajan ykköskohteina ovat perinteiseen tapaan teinit. Megamarketin omistajan tytär Jessica on elokuvan ainoa etäisesti oikeaa ihmistä muistuttava hahmo. Häntä esittävä Nell Verlaque antaa itsestään reippaasti enemmän kuin rooli vaatisi.

Thanksgiving on Rothin kammottavan Death Wish -uusintaversion jälkeen piristävä poikkeus korkeintaan keskinkertaisen ohjaajan filmografiassa. Rehellinen kauhu on se, jonka tietyt osa-alueet Roth hallitsee. Hänellä ei edelleenkään ole esimerkiksi mitään käsitystä siitä, kuinka luodaan aavemaisen ahdistava tai pelottava tunnelma. Thanksgiving ei malta rauhoittua fiilistelemään. Hiljaisemmat hetket ovat mukana vain seuraavaa jump scare -säikyttelyä varten.

Tollon huumorin avulla kuvottavista gorekohtauksista saa enemmän irti kuin Rothin ns. kidutuspornoleffoissa. Ääriväkivalta maittaa tällä tavoin esitettynä huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi Hostel– tai Green Inferno -elokuvien sadistinen julmuus.

Kuva: © 2023 CTMG

Kekseliästä nirhaamista

Moni Eli Rothin käppävitseistä ja kekseliäistä tavoista nirhata jengiä naurattaa. Sen enempää spoilaamatta mainitaan esimerkiksi roskiksen kannen olevan yllättävän tehokas giljotiini, ja äidin paistuvan sopivan mureaksi juhlapäivän ateriaksi noin 300 asteessa.

Ihmiskalkkunakohtaus on yksi niistä, joka nähdään harmi kyllä hieman kesympänä kuin alkuperäisessä feikkitrailerisssa.

Tuttu trampoliini ja veitset -kohtaus on myös mukana. Se on edelleen juuri sopivan vaikeaa katsottavaa. Roth on jälleen nimen omaan niiden ruumiinosien kimpussa, joiden mutilointia tosielämässä ei halua edes ajatella.

Thanksgiving on kaukana mestarillisesta kauhumässäilystä. Rothin omalla asteikolla elokuva on kuitenkin yllättävän viihdyttävää slasherkauhua.

THANKSGIVING

”Rima ei ole kovin korkealla, mutta Thanksgiving on Eli Rothin parhaita elokuvia.”