Arvostelu: Netflixin American Vandal -sarjan 2. kausi kakkavitseineen on vuoden parasta komediaa

16.09.2018 09:55 | Aki Lehti

American Vandal -mokumentti siirtyy 2. kaudellaan kikkeleistä kakkaan, ollen alkuasetelmastaan huolimatta lukemattomilla metatasoilla liikkuvaa älykästä huumoria, jolla on jotain sanottavaakin.

Tasan vuosi sitten Netflix tuuppasi aivan tyhjästä pihalle vuoden parhaan komedian, American Vandal -mokumentin, joka oli parodia suoratoistopalvelun omista, aivan liian pitkäksi venytetyistä oikean elämän rikosdokumenteista. Sarjassa jahdattava suurrikollinen oli syyllistynyt kammottavaan tekoon – hän oli sotkenut koulun parkkipaikalla seisovat opettajien autot, piirtäen niihin kullinkuvia.

Tony Yacendan ja Dan Perraultin luoma, lähtökohdiltaan äärimmäisen typerä mukadokumentti oli parhaimmillaan nerokasta viihdettä, joka sai nauramaan vedet silmissä.

American Vandal esitti olevansa Hanoverin High Schoolin elokuvakerhon tekemä dokumentti, jonka ohjaajana toimi Peter Maldonado (Tyler Alvarez), nuori elokuvaohjaajan urasta haaveileva nörtti, joka teoksensa avulla selvitti kuka teki kikulikepposen. Sotkusta syytettiin automaattisesti Jimmy Tatron upeasti esittämää Dylania, koulun pelleä ja umpityhmää urheilijaa. Peter kuvasi dokumentin yhdessä parhaan ystävänsä ja leffan tuottaja Samin (Griffin Gluck) kanssa, koska he uskoivat Dylanin olevan syytön.

Synopsis soundaa siltä että ideassa olisi ollut aineksia korkeintaan lyhyeen sketsiin, mutta kahdeksasta osasta koostuva kausi vain parani edetessään ja #whodrewthedicks alkoi elää omaa elämäänsä sosiaalisessa mediassa.

Jatkon tekeminen pintatasolla tahallisen tyhmälle, mutta oikeasti hiton fiksulle alapäähuumorille tuntuu todella huonolta idealta, mutta jollain ilveellä Yacenda ja Perrault onnistuvat jälleen. American Vandalin kakkoskausi on ensimmäistä kunnianhimoisempi ja ainakin osittain vielä parempi.

Alkuun pääseminen vaikuttaa vaikealta. Pari ensimmäistä jaksoa etenee turhan hitaasti, mutta se on tietysti tahallista, sillä itsetietoinen sarja ja dokumentaristimme Peter ja Sam ymmärtävät kyllä jatkon olevan rahastusta ja pahimmillaan toisintoa.

Heistä on tullut julkkiksia Netflixin esitettyä ensimmäisen dokumentin maailmanlaajuisesti, ja uusia aiheita tulvii tutkittavaksi faneilta ja katsojilta liikaakin, mutta sopivan keissin löytäminen on hankalaaa.

Sitten The Turd Burglar iskee 6. marraskuuta vuonna 2017 lounasaikaan St. Bernardinen katolisessa koulussa, Bellevuessa.

Laksatiiveilla terästetty limonadi aiheuttaa melkein kaikille oppilaille ja opettajille ripuli- ja oksennusepidemian, joka on kuvattu mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja ällöttävästi. Eritekekkerit saavat nimen The Brownout, josta kuvatut videopätkät leviävät hetkessä sosiaalisessa mediassa. Yrjöävät, housuihinsa ja kaikkialle ympäriinsä paskovat oppilaat ovat kauhuissaan ja häpeissään, peläten The Turd Burglarin seuraavaa iskua, vaikka Travis Tropen esittämä koulun oppilas, omituinen Kevin tunnustaa teon.

Hänen ystävänsä Chloe (Taylor Dearden) ottaa yhteyttä Peteriin ja Samiin, koska ei usko Kevinin kehitelleen kakkakepposta. Tästä alkaa uuden dokumentin teko ja sukellus syvälle eritteiden maailmaan. Kirjoitettuna lähtökohta kuulostaa edellistäkin idioottimaisemmalta, mitä se onkin, mutta American Vandal on paljon kaikkea muutakin.

Koko kakkoskausi on fiksun alapäähuumorin, Netflixin omien oikeiden rikossarjojen, teini- ja somekulttuurin tutkimisen ja kritiikin, koulukiusaamisen, yhdysvaltalaisen luokkajaon, yksityisen ja julkisen välisen suhteen ja ties minkä sekoitus. Koko sekasotku on näitä pohtiessaan taitavasti tehtyä, lukemattomilla eri metatasoilla liikkuvaa komediaa.

Ensimmäisen ja toisen kauden laittaminen paremmuusjärjestykseen on periaatteessa mahdotonta, koska alkuperäinen mokumentti kietoutuu niin vahvasti tähän uuteen, ettei uusista jaksoista ehkä tajua yhtään mitään katsomatta ensin aiempia. Ensimmäisen kauden hahmot olivat ehkä hieman parempia ja heihin samaistui saman tien, mutta kakkoskausi on teknisesti ja tarinaltaan taitavammin tehty, sekä tietoisesti aivan liian näppärä.

Muutama jakson jälkeen unohdin jälleen tuijottavani komediaa, enkä oikeaa dokumenttia. Loppua kohden jännitys tiivistyy, ja jokainen löytää taatusti sarjasta hahmon, jonka toivoo olevan syytön.

Ja muistutetaan vielä kerran – selvitettävä rikos koskee sitä kuka sai oppilaat paskomaan housuihinsa, sekä muutamaa muuta The Turd Burglarin tekemää kakkakepposta, joita en halua tässä edes kuvailla, vaan saatte nauttia ja löytää esitellyt eritteet ihan itse.

Koska dokumentin aiheina ovat myös sosiaalinen media, nettikiusaaminen ja sitä kautta tapahtuva häpäisy, niin eri somekanavat ovat osa show’ta. Melkein kaikilta hahmoilta löytyy ainakin omat Instagram-tilit, joilla on vielä tätä tekstiä ensi-iltapäivänä kirjoittaessani omituisen vähän seuraajia.

Some-osuus on vain mukava bonus, mutta ei pakollinen sarjasta nauttimiseen, mutta suosittelen tutustumaan ainakin itse The Turd Burglarin, Kevinin Horsehead Collective -bändin ja dokumentintekijöiden tileihin. Lisäksi kannattaa kurkata mitä aiheeseen liittyvää Twitteristä löytyy esimerkiksi hashtagilla #Brownout.

Yllättäviä juonenkäänteitä American Vandalissa riittää vaikka kuinka paljon ja kahdeksan jaksoa tulee helposti tuijotettua kuin hypnoosissa putkeen. Sarja ei taaskaan junnaa, vaikka juuri jumituksesta tehdäänkin pilkkaa. Tylsäksi touhu ei käy missään vaiheessa, eikä ideana ole saada katsojaa nauramaan ääneen koko ajan.

Erityismaininnan ansaitsevat taustalle piilotetut pikkujutut, kuten tee-ekspertti Kevinin huoneen seinällä oleva juliste eri teelaaduista. Näitä on turha avata enempää, sillä etukäteen selittäminen vain pilaisi hauskuuden.

American Vandal kertoo ja tarttuu useaan otteeseen ajankohtaisiin ja vaikeisiin aiheisiin paremmin kuin moni oikea dokumentti. Komedia on yksi vaikeimmista genreistä tehdä hyvin, älykäs huumori vielä vaikeampaa ja fiksu alapäähuumori jotain aivan muuta. Tapahtumiin eläytyy, hahmoista välittää oikeasti ja hetkittäin sarja melkein itkettää.

”Who is the Turd Burglar?”

Se selviää reilussa neljässä tunnissa, jonka jälkeen olo on hämmentynyt ja vatsaan sattuu nauramisesta. Kauden katsomisen jälkeen sen esittämät kysymykset ja mielipiteet jäävät väkisinkin pyörimään päähän.

”Lisää paskaa housuun!”, sanoo suomalaisen metallibändin laulaja väsyneessä välispiikissään, mutta nyt kehotusta kannattaa uskoa. American Vandal -mokumentti on kakkoskaudellaankin vuoden hauskin komedia ja parhaimmillaan puhdasta neroutta.

Suosittelen aloittamaan perjantaina 14. syyskuuta Netflixiin tarjolle tulleiden uusien jaksojen katsomisen niin pian kuin mahdollista.