Arvostelu Netflixin uusi scifi-sarja Cyberpunk: Edgrerunners näyttää upealta ja asennekin on kohdillaan
Netflixin uutuussarja Cyberpunk: Edgerunners onnistuu tavoittamaan Cyberpunk 2077:n tyylin, asenteen ja sydämen viihdyttävällä tavalla.
Siinä, missä Dungeons & Dragons on vietellyt lukemattomat teinit saatananpalv… fantasiaroolipelien maailmaan, Mike Pondsmithin vuonna 1988 julkaisema Cyberpunk-pöytäroolipeli teki saman kyberpunkkareille. Samainen opus toimi lähteenä myös CD Projekt Redin laajalti odotetulle Cyberpunk 2077 -videopelille (2020), jonka maailmaan sukelletaan nyt uudelleen animesarjan voimin.
Alkuperäiset pelit eivät ole onneksi välttämättömiä CD Projektin ja Studio Triggerin yhteistyössä toteutetusta Cyberpunk: Edgerunnersista nauttiakseen. Esikuviensa lailla se sijoittuu kuitenkin dystooppiseen tulevaisuuteen ja megakorporaatioiden omistamaan Night Cityyn, jossa palvotaan teknologiaa, kehonmuokkausta ja kapitalismia ja jonka kadut ovat ajautuneet jatkuvan väkivallan kierteeseen.
Tuohon samaiseen kierteeseen syöksyy tahtomattaan myös David (Zach Aguilar / KENN), jonka köyhät lähtökohdat muuttuvat kertaheitolla tämän asennettua itseensä sotilastason implantin. Uudet mahdollisuudet avaavat pääsyn rikollisten maailmaan edgerunneriksi, eri tahoille hommia tekeväksi palkkasoturiksi, jolle maine on kaikki kaikessa. Night Cityssä legendaksi päästään tosin vain yhdellä ainoalla tavalla.
Rafal Jakin luoma Cyberpunk: Edgerunners onnistuu kaappaamaan esikuvansa hengen täydellisesti nostaessaan tyylin ja asenteen valokeilaan. Nämä kaksi teemaa toistuvat ensisijaisesti muun muassa Kill la Killistä ja Little Witch Academiasta tunnetun Studio Triggerin animaatiojäljessä, joka saa ultraväkivaltaisen rainan tuntumaan viettelevän kauniilta. Kineettinen toiminta, yksityiskohtainen maailma ja herkullisen persoonalliset hahmot suorastaan houkuttelevat katsojan puoleensa silkalla visuaalisuudellaan.
Kaunis pinta ei onneksi jää sarjan ainoaksi meriitiksi, sillä tyylin lisäksi kromin alta löytyy myös sisältöä.
Cyberpunk: Edgerunners loihtii upean vastakkainasettelun houkuttelevan pinnan ja raadollisen sisällön välillä, jotka ääriasemistaan huolimatta sointuvat erinomaisesti yhteen. Samaan aikaan kun katsojaa houkutellaan Night Cityn loistokkaaseen maailmaan, Davidin ja tämän kumppaneiden tarina on kaikkea muuta kuin hohdokasta.
Anime onnistuu CD Projekt Redin peliä paremmin herättämään kiinnostuksen Pondsmithin maailmaan ensisijaisesti juuri hahmojen ja teemojen kautta. Night City näyttää upealta, mutta todellisuudessa se on sitä ainoastaan kaupungin eliitille. Pienet yksityiskohdat Davidin arjessa korostavat tätä vastakkainasettelua, jota tämä yrittää tasoittaa ainoalla tietämällään tavalla; muokkaamalla itseään alati vahvemmaksi, paremmaksi ja sopivammaksi. Silti hahmon herkkyys säilyy läpi sarjan niin tämän taustan kuin Lucya (Emi Lo / Aoi Yûki) tuntemansa kautta, mikä tuo päähenkilöön syvyyttä.
Kehonmuokkaus nouseekin isoon rooliin Edgerunnersissa samaan tapaan kuin se on alkuperäisteoksessa. Cyberpunkin maailmassa voit olla mikä tai kuka tahansa, mutta pala palalta kromi vie mukanaan ihmisyyden. Sarjan tapauksessa tämä näkyy kyberpsykoosissa, jossa ihmismieli ei enää yksinkertaisesti kestä kehoon pultatun metallin määrää. Modifikaatioilla varustetut hahmot kävelevät alati kuilun reunalla, kunnes tasapaino pettää ennen pitkään kumpaan jompaan suuntaan. Ja todellisuuden lailla syyt tasapainottelulle ovat moninaiset, mitä Edgerunners myös jossain määrin käsittelee.
Yhdessä niin sarjan päällä kimalteleva kromi kuin sen alla sykkivä sydän luovat äärimmäisen viihdyttävän kokemuksen. Meno on silti ensisijaisesti nopeatempoiseen ja väkivaltaiseen toimintaan kallellaan, mutta aina toisinaan sykkivä ydin nostaa kaiken juuri hintsun verran mielekkäämmäksi ja muistettavammaksi. Kun yhtälöön lisää vielä räikeän persoonalliset hahmot ja studion tyylitellyt otokset, ei Cyberpunk: Edgerunnersista voi kuin nauttia täysin siemauksin.
Cyberpunk: Edgrerunnersin kaikki 10 jaksoa löytyvät Netflixistä. Sarjan ikärajasuositus on K16.
