Arvostelu Rebel Moonin jatko-osa on rumaa yhden tähden Netflix-roskaa

Rebel Moon -jatko-osa on ensimmäisen tavoin paisunut pullataikina, jonka itsetarkoituksellinen mekastus ja metelöinti on luotaantyöntävän rumaa. 

Ensi-ilta: 19.04.2024
Alkuperäisnimi: Rebel Moon – Part Two: The Scargiver
Ohjaus: Zack Snyder
Käsikirjoitus: Zack Snyder, Kurt Johnstad & Shay Hatten
Pääosissa: Sofia Boutella, Djimon Hounsou, Ed Skrein, Ray Fisher, Cary Elwes & Anthony Hopkins
Pituus: 122 minuuttia
Ikäraja: K13 (Netflixin oma suositus)

Ilmeisen hyvällä joulumielellä ollessani olen näköjään todennut arviossani Zack Snyderin ensimmäisen Rebel Moon – Part One: A Child of Fire -elokuvan 1,5 tähden arvoiseksi. Siinä on ainakin yksi tähti liikaa.

Suoraan ykkösosan tarinaa jatkava Rebel Moon – Part Two: The Scargiver ei ole ensimmäistä elokuvaa parempi millään tasolla. Tarjolla on taas liki katsomiskelvotonta roskaa vailla ainuttakaan omaperäistä ideaa. Kaiken tarvittavan Star Wars -kopion tasosta kertoo se, että Netflixin mahtikäskyllä arviot sai julkaista vasta avaruusräiskinnän ilmestyttyä suoratoistopalveluun kaikkien katsottavaksi.

Rebel Moonin Seitsemän samuraita -klassikkoa Star Warsin lisäksi apinoineessa ykkösosassa ei tehty juuri muuta kuin ravattu toimintakohtauksesta toiseen ympäri galaksia ja kasattiin porukkaa taistelemaan Motherworld-armeijan fasistikööriä ja Admiral Noblea (Ed Skrein) vastaan. Sofia Boutellan esittämä Kora-kapinallinen luuli laittaneensa leffan lopussa pääpahiksen kylmäksi, mutta natsintapainen paskiainen tekee paluun heti kakkososan alussa.

Kuva: Cr. Clay Enos/Netflix ©2023

Arvenantaja, Arpeuttaja vai Ankeuttaja?

Parannustankissa jonkin aikaa lilluttuaan Ed Skrein pääsee saman tien suoltamaan perinteistä Snyder-dialogia:

”Kun vien hänet Balisariukselle, ja hänen ruumiinsa on näytillä senaatissa, paljastan rintani. Ja se on symboli sille, että minä toin Arpeuttajan oikeuden eteen, koska minä olen kansani pelastaja.”

Ei ole aina helppoa edes asiansa osaavilla näyttelijöillä. Jostainhan heidänkin on rahansa revittävä.

Admiral Noble puhuu kohtauksessa Korasta ja naisen hänen rintaansa jättäneestä isosta arvesta.

Ainakin Zack Snyder tekee heti selväksi mistä nimi The Scargiver tulee. Harmi kyllä Netflix ei ole antanut elokuvalle suomenkielistä nimeä. Uudisyhdyssana Arvenantaja olisi kuin suoraan A. W. Yrjänän kynästä, ja paljon parempi kuin tekstityksen tarjoama Arpeuttaja.

Kuva: Netflix ©2024

Peltotöihin mars!

A Child of Firessa sankarihahmojen kohtalosta ei välittänyt lainkaan. Elokuva ei vaivautunut esittelemään heitä päähenkilö Koraa lukuun ottamatta ollenkaan. Nyt Zack Snyder yrittää tehdä sankareista oikeita ihmisiä laittamalla heidät maanviljelyplaneetalla paikallisten kanssa peltotöihin. Ohjaaja tuhlaa parin tunnin elokuvasta noin 20 minuuttia planeetan arjen kuvaamiseen. Toiminnan lisäksi loputtomien hidastusten avulla voi näköjään esitellä myös viljankeruuhommia. Taustalla pauhaa luonnollisesti pateettinen musiikki.

Miksi Veldtin asukkaat ovat mieltyneet köyhän miehen irkkufolkin mieleen tuovaan rallatteluun, jää mysteeriksi.

Alaviistosta tuttuun tyyliin kuvatut hidastukset naurattavat jälleen ääneen. Esimerkiksi General Titus (Djimon Hounsou) heiluttamassa viikatetta näyttää huvittavan kornilta.

Raskaan työpäivän päätteeksi sankarikööri istahtaa illallispöytään, jossa kukin vihdoin esittelee itsensä kunnolla. Leffa näyttää muutaman minuutin takauman joka hahmon historiasta, mutta katsoja ei tule flashbackeista hullua hurskaammaksi. Yhden idean sälleistä ei saa vieläkään minkään sortin otetta.

Kuva: Netflix © 2023

Olematon autopilottijuoni

Onkohan Zack Snyder jopa lukenut ensimmäisen elokuvan kritiikkejä? Koko esittelyrundi saattaa olla peräisin lisäkuvauksista. Ainakin se tuntuu täysin päälle liimatulta.

Seuraavan puolen tunnin ajan sankarimme opettavat maanviljelijöitä taistelemaan. Pahisten vihdoin saapuessa takaisin Veldtille koko loppuleffa on luonnollisesti pelkkää naurettavan keskinkertaista räiskintää.

Tarinankerronta etenee jälleen aivan autopilotilla. Kahden yhteensä liki neljän ja puolen tunnin mittaisen elokuvan kertomuksen olisi mahduttanut helposti yhteen 90 minuutin mittaiseen leffaan.

Ja horisontissa häämöttävät jo ohjaajan haastattelusta toiseen hehkuttamat pidennetyt versiot…

Rebel Moon -jatko ei saa katsojaa välittämään sankareiden tai maanviljelijäplaneetan asukkaista paskan vertaa. Yksi suurimmista syistä tähän on se, että Veldt-planeettaa edustaa vain yksi kyläpahanen ja kourallinen asukkaita. Imperium-pahiksilla on käytössään jättimäinen armeija. Leffan ilmeisen massiiviseksi tarkoitettu skaala ei myöskään välity, sillä tapahtumapaikkoina toimii pikkukylän lisäksi vain ilkiöiden avaruusalus.

Kuva: Cr. Clay Enos/Netflix ©2023

Tahatonta huumoria

Zack Snyder yrittää ilmeisesti sanoa jotain imperialismista, mutta pintaraapaisukommentaari hukkuu mäiskeen sekaan. Pakettia sekoittaa vielä takauma, joka esittelee vapahtajamaisen prinsessan (Stella Grace Fitzgerald), jonka tarinaan palataan ilmeisesti kolmannessa elokuvassa.

Ensimmäisen elokuvan tavoin Rebel Moon -jatko-osa ottaa itsensä täysin vakavissaan. Snyder olisi voinut napata Star Warseista mukaan edes hitusen huumoria. Elokuva naurattaa taas vain silkalla typeryydellään ja loppuunkalutuilla Snyder-tavaramerkeillään. Hauskin kohtaus on vapahtajaprinsessan takauma, jonka taustalla nähdään jousiorkesteri soittamassa mahtipontista musiikkia; orkesterin jouset eivät heilu synkassa kuultavan musiikin kanssa. Ihmekös tuo, sillä heidän ilmeisesti tyylikkäiksi tarkoitettuihin asuihinsa kuuluu koko pään peittävät kangaspussit.

Kuva: Netflix © 2024

Luotaantyöntävän rumaa digipuuroa

Tahatonta hihitystä aiheuttavat myös Veldtin peltotöiden jälkeen nähtävät kohtaukset, joissa kyläläiset laulavat, tanssivat ja juhlivat mauttoman mukafolkin tahtiin. Eikö heillä pitänyt olla kiire varautua jättimäisen avaruusarmeijan hyökkäykseen?

Jottei katsoja missään tapauksessa unohtaisi Rebel Moonin olleen alun perin Star Wars -leffaksi tarkoitettu, niin lopussa nähdään tietysti valomiekkataistelu. Pulaan päätynyt Bae Doonanin esittämä Nemesis ei malta olla heiluttelematta lempiaseitaan, vaikka kaikkialla ympärillä lojuu paljon tappavampia ja tehokkaampia pyssyjä ja ties mitä avaruusaseita.

Rebel Moon -jatko on aivan yhtä kammottavaa roskaa kuin edeltäjänsä – tökkivästi leikattua digipuuroa, joka näyttää luotaantyöntävän rumalta. Ensimmäisen osan tyyliin myös tästä K13-ikärajan tekeleestä on pätkitty tökerösti rankimmat väkivallanteot pois. K16-versiot ovat luvassa joskus loppukesästä. Reippaampi verellä läträys tuskin pelastaa elokuvia, joiden heppoinen käsikirjoitus kopioi kaiken paremmiltaan.

Kuva: Netflix © 2024

Rebel Moon: Part Two – The Scargiver on taattua Zack Snyderia. Elokuvantapainen on silkkaa taustamelua, jonka olematon juoni loputtomine taistelukohtauksineen hukkuu omaan mahtipontisuuteensa. Jos ohjaaja saa tahtonsa läpi, niin tätä kuonaa on ilmeisesti luvassa vielä neljän elokuvan verran.

REBEL MOON — PART TWO: THE SCARGIVER

”Zack Snyderin Rebel Moon -jatko-osa on ensimmäisen tavoin paisunut pullataikina, jonka luotaantyöntävästä metelistä ei saa minkään sortin otetta.”