Arvostelu | The French Dispatch on hyvä elokuva, mutta uhkaa ähkyllä jopa kovinta Wes Anderson -fania

20.10.2021 11:55 | Helinä Laajalahti

Omaperäisestä kuvakerronnastaan tunnetun Wes Andersonin uusin elokuva The French Dispatch on kokoelma keskenään irrallisia tarinoita, joista koostuu jäähyväisiään viettävän lehden viimeinen numero.


Ensi-ilta: 22. lokakuuta 2021
Alkuperäisnimi: The French Dispatch
Ohjaus: Wes Anderson
Käsikirjoitus: Wes Anderson
Pääosissa: Benicio del Toro, Adrien Brody, Tilda Swinton, Léa Seydoux, Frances McDormand, Timothée Chalamet, Bill Murray
Pituus: 108 minuuttia
Ikäraja: K7


Visuaalisen, äärimmäisen symmetrisen kuvakerronnan ja lakonisen huumorin mestarina tunnettu Wes Anderson suuntaa uusimmassa elokuvassaan viimeistä numeroaan kasaavan lehden toimitukseen. The French Dispatchissa on mukana kaikki Andersonille tyypillinen kuvallinen ja tarinallinen kikkailu – turboahdetussa muodossa.

Andersonin estetiikan ystäville The French Dispatch on herkkulautanen kukkuroillaan kaikkea sitä, mitä koskaan olet himoinnut. Se on niin täynnä yksityiskohtia, että silmät tai varsinkaan aivot eivät tahdo pysyä mukana. Tämän vuoksi elokuvan tarinoissa on välillä vaikea pysyä kärryillä ja usein jääkin toivomaan, että kuvan voisi välillä pysäyttää ehtiäkseen tajuta kaiken, mitä usein jaetun ruudun eri osioissa tapahtuu/sanotaan.

The French Dispatch jättääkin jälkeensä tunteen, että Wes Anderson on haukannut hieman liian suuren palasen kerralla ja oma nokkeluus on sokaissut ohjaajan kikkailemaan erinomaisuudellaan ylimäärin.

The French Dispatch

Andersonin ohjaama ja käsikirjoittama The French Dispatch kertoo fiktiivisessä ranskalaisessa kaupungissa sijaitsevasta lehden toimituksesta, jossa tehdään Yhdysvalloissa julkaistavaa lehteä. Bill Murrayn esittämän päätoimittajan kuoltua lehti on kuitenkin jättämässä jäähyväisiään ja tekemässä viimeistä julkaistavaa numeroa.

Elokuvan rakenne koostuu lehden artikkeleiden visualisoinnista. Nämä muodostavat lyhytelokuvamaisesti osan tekeillä olevasta lehdestä, mutta eivät varsinaisesti liity muuten toisiinsa. Artikkelia työstävä toimittaja on aina mukana tarinassaan myös kuvallisesti, sellaisena, millaisena itse itsensä näkee.

Elokuvassa nähdään kolme päätarinaa. Tilda Swintonin toimittamassa artikkelissa kerrotaan Benicio del Toron esittämästä taiteilijasta, joka tekee läpimurtonsa vankilasta. Frances McDormandin toimittamassa artikkelissa keskitytään Timothée Chalametin esittämään mielenosoittajaan. Jeffrey Wrightin tarinassa puolestaan nähdään ruoka-artikkelin viitekehyksessä monimutkainen rikosjuoni, jonka keskiössä toimii Stephen Parkin esittämä poliisipäällikön kokki. Mukana on myös pienempiä tarinoita, kuten Owen Wilsonin pyöräilevän toimittajan tunnelmoiva kaupunkireportaasi.

Heidän lisäkseen näyttelijäkaartissa nähdään pienemmissä ja suuremmissa sivurooleissa joukko Wes Andersonin aiemmista elokuvista tuttuja näyttelijöitä kuten Adrien Brody, Edward Norton, Willem Dafoe, Jason Schwartzman ja Saoirse Ronan. Mukana valtavassa näyttelijäjoukossa piipahtavat myös muun muassa Léa Seydoux, Christoph Waltz, Liev Schreiber, Rupert Friend ja Elisabeth Moss. Kertojaäänenä toimii puolestaan Angelica Huston.

Pelkästään näyttelijäjoukon luetteleminen hengästyttää, mutta se on keskeinen elementti Wes Andersonin elokuvaa, joka koostuu toisistaan irrallisista artikkeleista. Jokainen näistä tarinoista kerrotaan Andersonille tutulla visuaalisella tyylillä, jota väritetään lähes kaikella mahdollisella.

The French Dispatch

The French Dispatch on lavastajan unelmatyö (tai vastaavasti painajainen), sillä siinä nähdään valtava määrä omaperäisen yksityiskohtaisia lavasteita, joiden ohi kamera lipuu. Perinteiseen Anderson-tapaan myös puvustus ja maskeeraus ovat omaperäisiä.

Kuvakerronnassa vaihtelevat mustavalkoinen ja värikuva, välillä tarina jaetaan useammaksi ruuduksi, osa kerrotaan animaation keinoin ja väliin heitetään lehtimäisiä tekstisivuja, tai vastaavasti kerrotaan tarinaa useammalla kielellä. Kun kaiken yksityiskohtaisuuden päälle heitetään ajoittain vielä ranskaa englanniksi tekstitettynä, uhkaa katsojan keskittymiskyky ylikuormittua.

Kaikki esitetään kuitenkin kauniisti symmetriassa, harmonisesti aseteltuna.

Vaikka elokuvan yksityiskohdat pitävät aivot kuormitustilassa ja välillä ohjaaja tuntuu tukehtuvan omaan erikoiseen erinomaisuuteensa, lämminhenkinen huumori vetää naaman virneeseen useammankin kerran. Hyvälle mielellehän tästä kaikesta kauneudesta ja häröilystä tulee väkisinkin, kaikesta huolimatta.

Lisäksi koin hupaisan samaistumisen hetken Jeffrey Wrightin toimittajan etsiessä tietään oikeaan huoneeseen suuressa rakennuksessa. Hahmo oli kuin minä itse pelatessani Witcheriä, poukkoilemassa epätoivoisesti ympäriinsä, kun reittiä ulos ei tahdo löytyä.

THE FRENCH DISPATCH

3,5/5
”Omaan erikoiseen erinomaisuuteensa välillä liikaakin nojaavan Wes Andersonin uutuus uhkaa tukehtua yksityiskohtien paljouteen, mutta tarjoaa silti lakonisen lämminhenkistä huumoria.”

Mikäli haluat pikaisen kertauksen Andersonin aiempiin elokuviin, mukavasti naljaileva Honest Trailers muutaman vuoden takaa tarjoaa sellaisen tässä videossa:

Muropaketin uusimmat