UUSIMMAT

Arvostelu Uncharted on köyhän miehen Indiana Jones, vaikka videopelielokuvasta jotain hyvääkin voi löytää

17.02.2022 09:40 Joonas Pikkarainen

Uncharted

PlayStation-konsolien hittipelisarjasta on vihdoinkin tehty elokuva. Fanien ei välttämättä kannata siitä innostua, sillä Uncharted on esikuviensa veroinen vain nimellisesti.


UnchartedEnsi-ilta: 18.2.2022
Alkuperäisnimi: Uncharted
Ohjaus: Ruben Fleischer
Käsikirjoitus: Rafe Lee Judkins, Art Marcum & Matt Holloway
Pääosissa: Tom Holland, Mark Wahlberg, Sophia Ali, Tati Gabrielle & Antonio Banderas
Pituus: 116 minuuttia
Ikäraja: K12


Teattereihin tällä viikolla saapuva Uncharted on seilannut läpi tuotantohelvetin päästäkseen viimein satamaan. PlayStationin huippusuosittuun toimintapelisarjaan perustuva seikkailuelokuva on Sonyn videopelituotantoa valkokankaalle ja televisioon tuottavan PlayStation Productionsin ensimmäinen filmatisointi, jonka laineet yltävät aina vuoteen 2008 asti. 14 vuoden aikana tuotannossa ovat ennättäneet vaihtua ohjaajat, käsikirjoittajat ja näyttelijät useampaankin otteeseen, mutta viimeisimmän miehistön turvin menneistä myrskyistä on viimein selvitty. Valitettavasti itse satamaan lipuvasta paatista ei voi sanoa samaa.

Elokuvallisista peleistään tunnetun Naughty Dogin Uncharted-pelisarja on ollut käytännössä pelimaailman Indiana Jones. Veijarimainen päähenkilö Nathan Drake (kuvittele Nathan Fillion esittämässä… noh, Nathan Fillionia – tai Nathan Drakea) on matkannut neljässä eri pelissä ympäri maailmaa etsien kadonneita aarteita ja surmaten satapäin vihollisia matkan varrella, kun tapahtumat ovat vieneet niin El Doradon, Iramin kuin muiden maineikkaiden löytöretkeilijöiden jäljille. Pelisarjan leffasovitus jatkaa pitkälti samalla linjalla – ilman satoja kuolemia.

Vaan nimestään huolimatta Uncharted (2022) on kaukana kartoittamattomista vesistä. Rafe Lee Judkinsin, Art Marcumin ja Matt Hollowayn käsikirjoitus on lähes täysi hiilikopio huomattavasti paremmista genren edustajista, mikä ei toki elokuvan alkuperäislähteen huomioiden ole kovin suuri yllätys. Silti matkalla videopelistä valkokankaalle on tunnuttu unohdetun miltei kaikki, mikä Unchartedista on tehnyt niin rakastetun pelisarjan fanien keskuudessa. Jopa siinä määrin, ettei leffaa hädin tuskin tunnistaisi Unchartediksi, jos nimi ei komeilisi julisteessa.

Uncharted

Ajallisesti elokuva sijoittuu ennen pelisarjan tapahtumia, joskaan kaanonin osalta leffalla ja peleillä tuskin on juurikaan tekemistä keskenään. Nathan Drakena nähtävä Tom Holland esittää ikänsä puolesta nuorempaa versiota ikonisesta aarteenmetsästäjästä tai – näkökulmasta riippuen – varkaasta, jonka iäkkäämpi aarteenmetsästäjä Sully (Mark Wahlberg) palkkaa etsimään Fernão de Magalhãesin kätkemää aarretta. Samaisen apajan perässä on tosin myös miljonäärisuku Moncadan häikäilemätön Santiago (Antonio Banderas) palkka-armeijoineen, joten pikajuoksu rastille alkakoon.

Kadonnutta aarretta edeltää tosin genrelle tuttuun tapaan iso liuta salaisuuksia, ratkottavia mysteerejä sekä selkäänpuukotus jos toinenkin, joiden vanavedessä elokuvassa matkataan yhdestä vaaratilanteesta toiseen. Samalla hieman kinastellaan keskenään, taustoitetaan hahmoja ja tietenkin viihdytetään katsojia toinen toistaan suureellisemmiksi muuttuvilla toimintakohtauksilla.

Ja jos kyseessä olisi mikä tahansa muu genren edustaja, siitä saattaisi jopa nauttia.

Uncharted

Uncharted ei kuitenkaan ole huono elokuva, mutta se on niin mitäänsanomaton sellainen, että siitä on hyvin vaikea keksiä mitään sanottavaa. Syitä tähän löytyy useita, joista päällimmäisenä ovat näyttelijävalinnat.

Varsinkin pelisarjan faneille sekä Holland että Wahlberg, joista jälkimmäinen vielä kymmenen vuotta sitten oli kiinnitetty Drakeksi, ovat auttamattoman väärät valinnat ikoniseksi parivaljakoksi. Drake ja Sully ovat syystä nousseet pelialan tunnetuimpien ja rakastetuimpien hahmojen joukkoon, mutta elokuvassa heistä ei näy jälkeäkään. Näyttelijät tuntuu sen sijaan kiinnitetyn elokuvaan vain pääosin lippukassatulojen vuoksi. Kummatkin näyttelevät pitkälti myös itseään, mikä tekee entisestään pesäeroa alkuperäislähteeseen.

Onneksi Holland jaksaa sentään kannatella tuotostaan poikamaisella karismallaan, mutta hahmo jää silti Wahlbergin lailla kovin geneeriseksi toimintasankariksi. Näyttelijöiden välinen kemia ei yllä myöskään aivan sellaisiin kipinöihin kuin leffalta kaipaisi. Humoristista naljailua kyllä riittää, mutta se onnistuu naurattamaan vain harvakseltaan. Heidän onnekseen Sophia Alin esittämä Chloe Frazer on pippurinen ja viihdyttävä kolmas pyörä näiden keskuudessa, kun taas pahiskaartiin lukeutuvat Banderas ja Tati Gabriellen Braddock jäävät melko unohdettaviksi tuttavuuksiksi.

Uncharted

Kun hahmoihin on miltei mahdoton kiintyä, jäljelle jää näiden ympärille rakennetut kulissit, jotka eivät ole juuri sen heppoisemmat.

Elokuvan toimintakohtauksissa on kieltämättä yritystä – varsinkin rehellisen hupsussa ja hyvin pelimäisessä finaalissa – mutta niistä uupuu silti jännitys ja ilmeisesti leikkaushuoneen lattialle jäänyt energia. Holland kieppuu kankaalla kyllä paikoin perin näyttävin liikkein, mutta silti yhdestäkään taistelusta tai takaa-ajosta on vaikea innostua. Muun elokuvan lailla asiat vain tuntuvat tapahtuvat pakonomaisesti ja sieluttomasti, eikä millekään anneta tilaa kehittyä.

Vaan korostan edelleen, ettei Uncharted ole huono elokuva.

Sen katsoo kaikesta huolimatta mukisematta, eikä se edusta edes genressään – niin peli- kuin seikkailuelokuvien – sitä huonointa pohjasakkaa. Silti pelisarjan faneille elokuvalla ei ole tarjota kuin muutama silmänisku sekä teurastetut päähenkilöt, kun taas muille luvassa on hyvin geneerinen ja harmiton popparileffa. Uutta Indiana Jonesia saadaan vielä odottaa.

 

UNCHARTED

Arvosana: 2,5/5

”Sieluton ja kovin keskinkertainen toimintaseikkailu on kaukana alkuperäisten pelien elokuvamaisuudesta, mikä on itsessään hyvin mielenkiintoinen paradoksi.”