Arvostelu Upean kuvottava Titane-kauhuelokuva ansaitsee K18-ikärajansa
Titane on mestarillinen body horror -draama, jonka voitto Cannesin elokuvajuhlilla oli täysin ansaittu. Genrerajoja rikkovalla teoksella on paljon sanottavaa, mutta äärimmäisen brutaalia kuvastoa sisältävää elokuvaa ei voi suositella herkimmille.
Ensi-ilta: 19.8.2022.
Alkuperäisnimi: Titane
Ohjaus: Julia Ducournau
Käsikirjoitus: Julia Ducournau
Pääosissa: Agathe Rousselle, Vincent Lindon, Garance Marillier, Lais Salameh, Mara Cisse, Marin Judas
Pituus: 108 minuuttia
Ikäraja: K18
Vuoden 2021 Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon, eli Kultaisen palmun voittanut Julie Ducournaun ohjaama ja käsikirjoittama Titane saapuu vihdoinkin myös Suomessa laajempaan valkokangaslevitykseen. Ducournaun toinen ohjaustyö nähtiin Night Visions -festivaaleilla jo viime vuoden puolella. Lisäksi siitä on järjestetty erikoisnäytöksiä ainakin Helsingissä.
Leffan Blu-ray puolestaan julkaistiin useassa maassa alkuvuodesta. Sinisädekiekko löytynee jo monen genreleffafanin kokoelmasta. Titane kannattaa silti ehdottomasti katsoa valkokankaalta, vaikka uudemman kerran.
Viime vuoden puolella väitin Titanen olevan parempi kuin Ducournaun upea Raw-debyyttielokuva.
Olin väärässä. Leffat ovat suunnilleen yhtä hyviä, molemmat omalla tavallaan mestariteoksia
Raw’n pariin vaikuttaa olevan helpompi palata. Titane vaatii katsojalta edeltäjäänsä enemmän.
Kolmen tuijotuskerran perusteella Titanesta on hankala nauttia, ellei ole juuri oikealla aallonpituudella. Elokuva on niin kokonaisvaltainen kokemus, että väärässä mielentilassa se saattaa ärsyttää. Juuri tästä syystä sen vietäväksi kannattaakin heittäytyä teatterissa.
Titane on ainakin yhtä rankkaa kamaa kuin Raw’n kannibalismikauhu, jonka näytöksissä katsojat oksensivat ja pyörtyilivät. Uutuus on edeltäjäänsä enemmän body horroria, läväyttäen ääriväkivaltaisen kuvastonsa valkokankaalle yllättävämmin. Monisyinen genresekoitus jää rujoine kohtauksineen väkisinkin mieleen.
Elokuvan K18-ikäraja on todellakin ansaittu.
Titanea on melko mahdotonta ohittaa pelkällä olankohautuksella. Se ei ole lainkaan niin vaikea leffa kuin trailerista voisi päätellä, eikä todellakaan pelkkää art house -sekoilua. Haastava se kyllä on, ällöttäväkin, mutta myös erittäin palkitseva. Leffa suorastaan pakottaa katsojan analysoimaan näkemäänsä. Upean huuruinen kuvasto tulee parhaassa (tai pahimmassa?) tapauksessa uniin.
Titane toimii sitä paremmin mitä vähemmän siitä tietää etukäteen. Juonta ja kantavia teemoja en siis halua selittää yksityiskohtaisesti auki.
Monitulkintainen leffa tarraa kiinni useaan aiheeseen, joista tärkeimmät ovat seksuaalisuus ja sukupuoliroolit. Rujon ulkokuoren alta löytyy pohdintaa myös esimerkiksi rakkauden eri muodoista. Vanhemman ja lapsen välisestä rakkaudesta, miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, sekä niiden muutoksesta ajan ja ääriolosuhteiden myötä.
Titane ei ole David Cronenberg -pastissi, mutta silti paljon velkaa body horror -mestarille. Lähin vertailukohta lienee Cronenbergin Crash. Siinäkin tarinan rysäyttää kirjaimellisesti käyntiin auto-onnettomuus. Molemmat myös seksualisoivat ajoneuvoja.
Crashissa päähenkilöt hakivat hekumaa kolareista. Titane menee paljon pidemmälle. Agathe Roussellen näyttelemän päähenkilö Alexian muodonmuutos yliseksualisoidusta tanssijasta joksikin aivan muuksi tuo mieleen Cronenbergin Kärpäsen. Ihmiskärpäshybridi jää kakkoseksi Alexian metamorfoosin rinnalla, Titanen ampaistessa aivan eri sfääreihin.
Alexia harrastaa seksiä auton kanssa ja tulee raskaaksi. Valkokankaalle vyörytetään kuvottavan kiehtovaa kuvastoa. Toinen toistaan rikkinäisemmät hahmot käyttäytyvät täysin sekopäisesti, ilman logiikkaa. Titane etenee hetkittäin kuin painajainen tai vähintään uni, vailla sääntöjä. Tieteis- ja kauhuelokuvien kuvastoon kiedotun trillerin ja draaman keskeltä löytyy myös huumoria.
Raw-elokuvan visuaalisuudessa oli pehmeyttä, joka loi kiehtovan ristiriidan ja toi kannibalismin kauhuihin kauneutta. Titane on fantasiapainotteisista detaljeistaan huolimatta värimaailmaltaan kylmempi elokuva. Intiimi, inhimillinen, mutta konemaisessa kolkkoudessaan myös tunnelmallinen.
Titane sekä kiehtoo että kuvottaa, piti siitä tai ei. Omaehtoinen mestariteos on brutaali, kaunis ja pakollista katsottavaa jokaiselle leffafanille.
TITANE
”Titane on mestariteos, yököttävän kaunis ja syvällinen body horror -draama.”
Arvostelu pohjautuu Muropaketissa lyhyempänä versiona viime joulukuussa julkaistuun tekstiin.
