Supersankarileffa nousi viskilasista – Haastattelussa Rendel-ohjaaja Jesse Haaja

08.09.2017 08:52 | Tatu Junni | 1194

Esikoisohjaaja Jesse Haaja loi Rendel-supersankarin ollessaan yläasteella. Pian hahmo seikkailee valkokankailla ympäri Suomen K16-ikärajan saaneessa toimintaelokuvassa. Matka on ollut pitkä, eikä lainkaan helppo.

Mikkeliläisen Jesse Haajan ohjaama Rendel on suomalaisella elokuvakentällä melkoinen kummajainen, mutta samalla myös historiallinen saavutus. Tummanpuhuva kostotarina on ensimmäinen kotimainen isolla budjetilla tehty supersankarielokuva, joka vieläpä nähdään laajassa levityksessä elokuvateattereissa. Ensi-iltansa Rendel saa 22. syyskuuta.

Rendelin nimiosaa esittää Kris Gummerus. Muissa avainrooleissa nähdään Rami Rusinen, Renne Korppila, Matti Onnismaa, Johnny Vivash, Bianca Bradey, Sheila Shah, Alina Tomnikov, Aake Kalliala ja Reino Nordin. Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Jesse Haajan ideoiden pohjalta Pekka Lehtosaari, Miika J. Norvanto sekä Timo Puustinen.

Muropaketissa on seurattu Rendelin tekemistä aktiivisesti vuodesta 2014 lähtien. Ensi-illan lähestyessä päätimme tarjota lukijoillemme mahdollisuuden esittää omat kysymyksensä Rendel-ohjaajalle. Jesse Haaja tarttui haasteeseen mukisematta.

Rendel

Kuinka monta promillea oli veressä, kun tajusitte että on hyvä idea tehdä kotimainen supersankarileffa?

– Taisi olla toinen tai kolmas lasillinen viskiä, joten heittäisin karkeana arviona lukeman 0,8 promillea. Sitten heräsin aamulla ja ajattelin, että ”voihan vittu mitä tuli luvattua”.

Tuottaako nyt meneillään oleva supersankaribuumi paineita luoda uutta, omaperäistä ja laadukasta supersankarileffaa? Nykyään kun ei voi tehdä leffaa ilman, etteikö sitä verrattaisi johonkin toiseen – ja sitten fanit vääntää kättä että ”onko elokuva parempi vai huonompi kuin x”.

– Kaikki tähän supersankarigenreen liittyvä loi paineita luoda omaperäistä. Jossain vaiheessa sitten todettiinkin että on täysin mahdotonta keksiä täysin uniikkia ideaa, vaikka meidän hahmolla onkin omanlaisensa tarina. Ongelmahan tavallaan tulee siinä, että kun kostajahahmolle pitää saada tarpeeksi suuri oikeutus tekemisilleen, niin ei tässä maailmassa ole montaa syytä, miksi joku vetää kumipuvun niskaansa ja lähtee jahtaamaan alamaailmaa.

Ulkonäkökysymys on myös ihan oma juttunsa. Viittauksia muihin hahmoihin syntyy, vaikka miten yrität niitä välttää. Paras esimerkki on Flash-sarjan ZOOM, joka tuli reilusti Rendelin jälkeen, ja on vähintäänkin Rendelin serkku, jos ulkonäköä katsoo. Se, onko Rendel parempi tai huonompi kuin joku muu, taidetaan jättää katsojien päätettäväksi – elokuva ja hahmo joko uppoaa tai sitten ei. Rendel on minun lapsuuden luomukseni, minun näköiseni, ja se ei tarkoita, että Rendel sopii kaikille. Toivotaan kuitenkin, että se sopii mahdollisimman monelle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Rendel on todella uniikki niin hahmonsa kuin tarinansa puolesta, ja uskon että sen vahvuus on juuri siinä. Rendel on hieno sekoitus montaa hahmoa, ja kuitenkin taas täysin omanlaisensa.

Kuka on tehnyt Rendelin musiikit ja onko niihin panostettu? Oletko pitänyt elokuvan musiikkimaailmaa kuinka tärkeänä osana koko pakettia?

– Elokuvan musiikeista ovat vastanneet Tuomas Kantelinen ja Tiko Lasola, ja niihin on panostettu, kuten myös äänimaailmaan muutenkin. Musiikki ja äänimaailma ovat ainakin puolet elokuvan tunnelmasta ja kerronnasta. Sen huomaa hyvin leikkauspöydällä, jos taustalla on vääränlainen demo tai refe, niin kohtaus joko kuolee tai muuttaa merkityksensä. Oma taustani kun on vahvasti mainoselokuvissa, niin siellä tuli jo varhain opittua, että musiikki valitaan joskus jopa ennen kuvaa.

Rendeliä on tehty tosi pitkään. Mitä aiot tehdä sitten, kun elokuva on saanut ensi-iltansa?

– Tämä on ollut todella pitkä ja raskas, mutta antoisa matka – sitä ei käy kieltäminen. Kun ennakkokiertue on ohi ja Rendel on päästetty käsistä… Menen kotiin, laitan päälleni paksun villatakin, avaan pullon viiniä, kaadan viinin puolen litran kokoiseen Marvel-mukiini, lämmitän saunan, kävelen koiran kanssa Saimaan rannalle, istun perseelleni ja kaivan taskustani pikkusikarit. Istun siinä poltellen sikareita ja juoden viiniä. Kuka tietää, voi mukana olla myös viskiä. Sitten odottelen, että sauna lämpenee ja olen hiljaa.

Rendel on ensimmäinen suomalainen supersankarielokuva, mutta aiotteko viedä sen myös ulkomaille?

– Rendeliä lähdettiin alusta tekemään kansainväliseen levitykseen. Meillä taisi olla ulkomaan levitykset itseasiassa tiedossa ennen kuin tiedettiin, että elokuva saadaan Suomen teattereihin. Valitettavasti myyntejä ei ole saatu vielä julkaista, mutta kyllä se hyvin veti ja vetää edelleen. Osa lähtee jo tämän vuoden puolelle ja osa sitten alkuvuodesta.

Miten paljon Christopher Nolanin Batman-trilogia ja Deadpool ovat vaikuttaneet Rendelin tekemiseen tai mainostamiseen?

Deadpool ei oikeastaan mitenkään. Ehkä markkinoinnissa on apinoitu muutamia juttuja. Deadpoolin markkinointi oli kuitenkin aika hervotonta ja nosti kivasti rimaa. Jos katsoo esimerkiksi Rendelin vuosien 2014–2015 markkinointeja, niin meillä oli myös silloin huumoria mukana, ja Deadpool sitten vahvisti ajatusta, että ”okei, näin voi tehdä ja se puree”. Nolanin Batmanit olivat iso sysäys Rendelille. Muistan kun näin ensimmäisen niistä, ja se kolahti uudella tavalla: ”supersankarielokuva joka on uskottava ja realistinen”. Sellaisen halusin myös tehdä Rendelistä. Sitten perään tuli Netflixin Daredevil-sarja, jossa oli samoja vivahteita, ja todettiin porukalla, että ollaan oikealla polulla nyt.

Mitä sellaista Rendel voi tarjota, mitä vaikkapa Marvel Studios ei olisi jo tuonut valkokankaalle?

– Lähdetään liikenteeseen helpoimmasta eli uudesta origin storystä. Rendelin pohjatarinan salaamiseksi on nähty paljon vaivaa, ja on ollut kyllä ilo huomata, että näin muutama viikko ennen avausta se ei ole vieläkään julkisesti tiedossa. Näin katsoja saa oikeanlaisen ja tuoreen kokemuksen teatterissa. Rendel on aika mielenkiintoinen sekoitus suomalaista ja amerikkalaista dystopiaa. Uskon että suomalaiset katsojat saavat tästä irti enemmän kuin ulkomaalaiset.

Elokuvassa on myös panostettu tarinaan ja kerrontaan. Halusimme pitää alusta asti huolta siitä, että tarina kantaa, vaikka elokuvassa ei olisi nahkapukuisia kostajia. Tässä astui suureen rooliin Pekka Lehtosaari, joka käsikirjoitti sellaisen tarinan, että tuntuu pohkeissa asti. Siihen kun lisää visuaalisuuden, joka elokuvaan saatin DOP Tero Saikkosen osaamisella, niin uskaltaisin väittää, että meillä on kasassa jotain ennennäkemätöntä. Lisäksi me päätettiin jo varhain, että elokuva on joko K18 tai K16, ja sen mukaan sitä tehtiin. Rendel on genrelle uskollinen ja tarjoilee kyllä kukkahatuille mahdollisuuden tukkia paikallislehtien keskustelupalstat useammankin kohtauksen vuoksi.

Millaisia tietokonetehosteita tai vanhan koulukunnan trikkejä Rendelistä löytyy?

– Elokuvassa on reilu 350 CGI kuvaa, vaikka käytännössä kaikki kohtaukset kuvattiin lokaatioissa. Koneella on lisätty ja tehostettu paljon erilaisia valoja, räjähdyksiä ja ampumisia. Kaikki taistelut ja stuntit tehtiin ilman trikkejä, kuten myös se iso räjäytys, joka meidän trailerissakin näkyy. Suurin osa tehosteista oli practicaaleja, mikä antaa kyllä oman mausteensa elokuvaan. Taisteluissa käytettiin jonkin verran vaijereita, mutta yllättävän vähän – pehmusteita ja pahvilaatikoita kului paljon, kun porukkaa lenteli pitkin poikin. Yksi lempitrikeistäni (jos tätä nyt trikiksi voi sanoa) oli ehdottomasti ”Lens Shake” – tämä oli siis sellainen tehokeino, jossa kameran linssi irrotetaan ja kameraa heilutetaan kuvattaessa. Se antaa kuvaan sellaisen ”mitä vittua” -fiiliksen, ja sitä on käytetty muutamassa kohtauksessa. Kutsumme tätä myös nimellä ”Maestro Saikkosen erikoinen”.

Olet monessa jutussa tuskaillut sitä, miten vaikeaa Rendelin tekeminen on ollut. Olisitko ryhtynyt tekemään elokuvaa, jos olisit tiennyt mitä se sinulle maksaa henkisesti ja taloudellisesti?

– En usko että olisin tehnyt… Jos olisin tiennyt kaiken mitä tuleman pitää, niin se olisi tuntunut mahdottomalta… Koska sitä se tavallaan olikin. Se, mitä Rendelin tekemiseen tarvittiin, oli juuri kokemattomuuden intoa. En osannut pelätä vasta kun tilanne oli jo siinä pisteessä, että se muuttui todelliseksi ongelmaksi. Minulle sanottiin alussa että ”tästä tulee sinulle iso elokuva, enkä tarkoita sitä että miten hyvin elokuva menestyy”. Nyt tajuan mitä sillä tarkoitettiin. Sain suomalaiselta elokuvantekijältä pari viikkoa sitten viestin, jossa hän sanoi ”teit benjihypyn ilman köyttä” – ja niinhän siinä taisi käydä.. En vaan tajunnut, että köyttä ei ollut. Onneksi oli tarpeeksi oksia matkalla, että vauhti hidastui tarpeeksi ennen maanpintaa. Kyllä tällä elokuvalla melkoinen sielu on.

Jos voisit näyttää Rendelin kenelle tahansa ihmiselle maailmassa, kuka se olisi?

– Tämä voi kuulostaa vähän hassulta, mutta haluaisin näyttää sen itselleni 15-vuotiaana, kun tussasin ensimmäistä Rendel-sarjakuvaa rippileirillä. Haluaisin nähdä oman naamani, kun kertoisin että ”katsopa mitä tuosta vielä tulee”. Sitten tarvitsisin sellaisen MIB-muistinpyyhkijän, ettei menisi aikajatkumot sekaisin. (Jep, olen nörtti.)

Mutta jos tuo vastaus ei kelpaa ja pitää valita joku ihminen, niin se olisi Frank Miller.