Outolintu-sarjan kakkososa Kapinallinen aliarvioi jopa teinikatsojat

Ensi-ilta: 10.4.2015
Alkuperäisnimi: The Divergent Series: Insurgent
Ohjaus: Robert Schwentke
Käsikirjoitus: Brian Duffiel, Akiva Goldsman (peustuu Veronica Rothin romaaniin)
Pääosissa: Shailene Woodley, Ansel Elgort, Theo James, Miles Teller, Jai Courtney, Naomi Watts & Kate Winslet
Pituus: 119 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Toistaa jo aivan liian monta kertaa nuorisoelokuvissa viime aikoina nähtyä kaavaa
Arvostelija: Aki Lehti

Nuorille suunnattujen dystopiakuvausten pohja taitaa olla saavutettu Outolintu-sarja: Kapinallinen -elokuvan myötä. Toimintakohtauksesta toiseen kiirehtivä elokuva on nivottu yhteen täysin päättömillä juonenkäänteillä.

Vuosi sitten keskinkertaisesta Outolintu-sarjan ensimmäisestä osasta kirjoittaessani toivoin vallalla olevan Young Adult -elokuvien buumin johdattavan niiden teini-ikäisen kohderyhmän dystopiaa kuvaavien klassikkokirjojen pariin. Uljas uusi maailma ja Fahrenheit 451 taitavat edelleen odottaa uusia lukijoitaan. YA-genreä lukevien ja katsovien matka ei valitettavasti taida jatkua kuin toinen toistaan huonompien jatko-osien pariin.

Outolintu-sarjan tulevaisuudessa ihmiset on jaettu viiteen eri luokkaan: Sopuisiin, Vaatimattomiin, Uskaliaisiin, Rehteihin ja Teräviin. Satoja vuosia aiemmin luodun järjestelmän tarkoitus on ylläpitää rauhaa. Ensimmäinen osa paljasti Shailene Woodleyn esittämän teinityttö Tris Priorin erikoiskyvyt. Hänen perheensä kuului Vaatimattomiin, mutta Tris haaveili olevansa Uskalias. Tris on kuitenkin spesiaalitapaus, Outolintu, joka ominaisuuksiensa puolesta voisi kuulua mihin tahansa ryhmään.

Vallitseva yhteiskuntajärjestys ei moisia kummajaisia salli.

Outolintu oli elokuvana kuin tv-sarjan pilotti, jonka tarina alkoi edetä vasta aivan lopussa, kun Kate Winsletin esittämän Jeaninen johtamien Terävien juonet paljastuivat. Leffa loppui kuin seinään ja nyt jatko-osassa olisi tarkoitus päästä itse asiaan. Kapinallisesta saattaa tajuta jotain jos on nähnyt ensimmäisen osan, mutta vaikeaa se on siltikin. Tarinassa kun ei ole yhtikäs mitään järkeä.

Tris, Neljä (Theo James), Peter (Miles Teller) ja Caleb (Ansel Elgort) ovat nyt karkureita, perässään Terävien johtaja Jeanine, jolla on hallussaan Trisin vanhempien aiemmin suojelema salaperäinen laatikko. Lootan uskotaan sisältävän vanhojen viisaiden, kastijärjestelmän luoneiden esi-isien viestin, jonka Jeanine-pahis kuvittelee vahvistavan valta-asemaansa. Mystisen laatikon voi avata vain 100 prosenttinen Outolintu, eli sankaritar Tris.

Käytännössä tämä tarkoittaa epämääräistä sekasotkujuonta, jossa juostaan toimintakohtauksesta toiseen ja välillä pysähdytään miettimään tekojen oikeutusta. Taistelu paremman maailman puolesta kun pakottaa päähenkilöt turvautumaan väkivaltaan. Kun asiaa on hetki mietitty, voidaankin seuraavassa kohtauksessa ampua vailla omantunnontuskia teloitustyyliin nappi vihollisen otsaan.

Kapinallisen ainoat hetket joissa on yhtikäs mitään järkeä ovat ne joissa sitä ei ole lainkaan, eli kohtauksissa virtuaalitodellisuudessa. Niistä ei ainakaan edes tarvitse yrittää etsiä logiikkaa, vaan voi pelkästään keskittyä ihan kivan näköiseen efektipelleilyyn, joka lainaa kaiken Matrix-elokuvista.

Ensimmäisen osan ohjannut Neil Burger on vaihtunut Robert Schwentkeen. Sitä ei tosin huomaa yhtään mistään, niin perusbulkkia hänenkin jälkensä on. Nuorista näyttelijöistä Theo James on edelleen kammottavan huono ja Shailene Woodley ja Miles Teller juuri niin hyviä kuin mihin käsikirjoitus antaa mahdollisuudet. Edelleenkin suosittelen katsomaan Woodleyn ja Tellerin tähdittämän The Spectacular Now -elokuvan, joka näyttää mihin he yhdessä pystyvät. Tellerin näyttelijänkyvyt taisivat tosin tulla kaikille selväksi jo loistavasta Whiplashista.

Vanhemmat laatunäyttelijät Naomi Watts ja Kate Winslet saavat muutaman kohtauksen toimimaan. Ne tuntuvat silti vain irrallisilta palasilta, jotka eivät sovi yhteen muun materiaalin kanssa, vaikka Wattsin hahmo kuljettaakin olematonta juonta oleellisesti eteenpäin.

Outolinnun ensimmäinen osa oli aikuiselle katsojalle kärsimystä, teineille taas ihan toimiva paketti. Kapinallinen saa minkä tahansa ikäisen katsojan aivot kipeäksi. Tätä iloa on tarjolla vielä kahden elokuvan verran – ne saavat ensi-iltansa vuosina 2016 ja 2017.

Suunta ei voi olla Kapinallisen jälkeen kuin ylöspäin, toivottavasti.