Divergent – Outolintu on keskinkertainen nuorisoelokuva, joka pohtii mukavan syvällisiä aiheita

Ensi-ilta: 9.4.2014
Alkuperäisnimi: Divergent
Ohjaaja: Neil Burger
Käsikirjoittaja: Evan Daugherty & Vanessa Taylor (perustuu Veronica Rothin romaaniin)
Pääosissa: Shailene Woodley, Kate Winslet, Theo James, Jai Courtney, Ansel Engort, Ashley Judd & Zoë Kravitz
Pituus: 140 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Tulevaisuuden Chicagossa teinityttö on vaaraksi yhteiskunnalle.
Arvostelija: Aki Lehti

Veronica Roth oli vain 21-vuotias julkaistessaan ensimmäisen Outolintu-kirjansa vuonna 2011, eli melkein sen kohderyhmää. Dystooppiseen tulevaisuuteen sijoittuvan teoksen vaikeitakin aiheita käsittelevä elokuva-adaptaatio on suunnattu teini-ikäisille.

Divergent – Outolinnun tulevaisuudessa ihmiset on jaettu viiteen eri luokkaan: Sopuisiin, Vaatimattomiin, Uskaliaisiin, Rehteihin ja Teräviin. Järjestelmän näennäinen tarkoitus on ylläpitää rauhaa. Lapset kuuluvat automaattisesti siihen kastiin, johon sattuvat syntymään. Teini-iässä he joutuvat testeihin, jotka määrittävät mihin luokkaan he kuuluvat. Tulokset ovat vain suosituksia, jokainen saa valita ryhmänsä itse. Jos teini valitsee eri ryhmän kuin mihin hänen perheensä kuuluu, hän ei näe rakkaitaan enää koskaan.

Shailene Woodleyn esittämä teinityttö Tris perheineen kuuluu Vaatimattomiin. Hän on aina haaveillut olevansa Uskalias. Kokeet paljastavat Trisin olevan spesiaalitapaus, Outolintu, joka ominaisuuksiensa puolesta voisi kuulua mihin tahansa ryhmään. Asiasta kannattaa pitää suunsa kiinni, sillä moista ei vallitseva yhteiskuntajärjestys salli. Outolintu koetaan uhkana.

Nössö Tris valitsee kuria ja järjestystä ylläpitävät Uskaliaat ja siitä alkaa pitkä fyysinen ja henkinen rääkki. Niin päähenkilölle kuin katsojallekin.

Outolintu on melkein 2,5 puoli tuntia pitkä ja keskittyy suurimman osan kestostaan Tris-hissukan treenaamiseen agressiiviseksi taistelijaksi. Koulutusjakso kestää ja kestää. Elokuvan tekijät ovat yrittäneet änkeä mukaan mahdollisimman paljon materiaalia kirjasta. Pois on jäänyt raakuus ja rankempi väkivalta, mikä ei haittaa lainkaan. Toisin kuin se, että treenijakson aikana Trisin ja sivuosahahmojen välisiä suhteita ei käsitellä juuri lainkaan. Tris saadaan muokattua hissukasta kovikseksi. Juonen ja elokuvan teemojen kannalta keskeisistä sivuosahahmoista ei opita juuri mitään. Vain Trisin ja kouluttajansa Neljän (Theo James) välinen suhde muuttuu. He rakastuvat, mutta sekin tapahtuu aivan liian nopeasti.

Elokuvan pituudesta huolimatta tuntuu siltä, että Outolintu ei ehdi sanoa puoliakaan siitä mitä se haluaa. Välillä elokuva silti laahaa, vaikka tavaraa ja tapahtumia on mukana paljon. Outolintuun on ängetty liikaa materiaalia todennäköisesti vain siksi, että kirjan fanit olisivat tyytyväisiä. Tästä johtuen koko leffa on vain kohtausta kohtauksen perään, kasa fragmentteja, jotka eivät solju kunnollisena kokonaisuutena eteenpäin.

Tarina alkaa edetä vasta kun koulutus vihdoin on ohi ja kokelaista tulee oikeita Uskaliaita kaikkine oikeuksineen, vastuineen ja tehtävineen. Tässä vaiheessa Kate Winsletin esittämän Jeaninen johtamien Terävien juonet paljastuvat. Elokuva lähtee käyntiin ja Trisin täytyy tarinan sankarina puuttua juonitteluun. Kun katsoja innostuu juonikuviosta, niin leffa loppuu kuin seinään. Myös kirjassa stoori jäi kesken, mutta elokuvassa se häiritsee enemmän. Tuntuu kuin olisi katsonut pelkän tv-sarjan pilottijakson.

Jatkoa on luvassa vuoden päästä Insurgentissa. Se on pitkä aika odottaa. Tarjoillaan aperatiivi ja alkupalat, ja niiden jälkeen tarjoilija kehottaa poistumaan ja tulemaan vasta ylihuomenna takaisin, vaikka olisi kuinka nälkä.

Outolinnun näyttelijöistä melkein kaikki ovat ”ihan passeleita”. Viime vuoden parhaita amerikkalaisia indie-elokuvia on The Spectacular Now, josta jäi erityisesti mieleen Shailene Woodley. Hän on hyvä valinta Trisin haastavaan rooliin. Outolinnun alkupuolen ilmeetön ilmaisu on tahallista, ja muutos hissukasta aggressiiviseksi atleetiksi on uskottava. Miles Teller oli toisessa pääosassa Woodleyn kanssa The Spectacular Now´ssa. Huomio kiinnittyy häneen myös nyt, vaikka miehen rooli pieni onkin. Teller esittää Peteria, ärsyttävää ällötystä. Hahmo ei ole muuta kuin kiusaaja, mutta siihen rooliin Teller sopii. Hän on luonnostaan totaalisen kusipään näköinen kaveri.

Kate Winslet on hyvä pahis, ja hänessä on jotain oikeasti pelottavaa. Valitettavasti Trisin treenaajalla ja rakkauden kohteella, englantilaisella Theo Jamesilla ei ole nuoren naisnäyttelijän kanssa minkäänlaista kemiaa.

Ohjaaja Neil Burger onnistui Silmänkääntäjällä. Nyt vaikuttaa siltä kuin hän ei olisi päässyt ohjaamaan näyttelijöitä lainkaan, eikä hänellä olisi ollut mitään valtaa leikkausvaiheessa. Outolintu on silti teemoiltaan mukavan syvällinen ollakseen teineille suunnattu. Kohdeyleisö on sama kuin Twilight-sarjalla ja Nälkäpeli-elokuvilla.

Outolintu pieksee ainakin minkä tahansa vampyyrileffoista vaikka vasurilla. Se pohtii aikuistumisen lisäksi yhteiskunnallisia kysymyksiä, luokkayhteiskuntaa ja väkivallan oikeutusta. Aikuisen on vaikea saada tästä juuri mitään irti, mutta nuorisolle Outolintu on oiva pläjäys. Toivottavasti teinit innostuvat ja löytävät loistavien dystopiaa kuvaavien kirjojen pariin. Uljas uusi maailma, Vuonna 1984 ja Fahrenheit 451 odottavat uusia nuoria lukijoita.