Arvostelu Verta ja suolenpätkiä valuva Abigail on hauska, mutta hutera kauhukomedia

Uusista Scream-elokuvista tunnettujen tekijöiden Abigail on hupaisan verinen kauhukomedia, joka tarjoilee juuri sitä mitä lupaakin – eikä yhtään enempää.

Ensi-ilta: 19.4.2024
Alkuperäisnimi: Abigail
Ohjaus: Matt Bettinelli-Olpin & Tyler Gillett
Käsikirjoitus: Stephen Shields & Guy Busick
Pääosissa: Melissa Barrera, Dan Stevens, Alisha Weir, Kathryn Newton & Kevin Durand
Pituus: 109 minuuttia
Ikäraja: K16

Radio Silence -kollektiivina tunnetut Matt Bettinelli-Olpin ja Tyler Gillett ovat viime vuosina kunnostautuneet etenkin veristen kauhukomedioiden ohjaajina. Viimeisimpinä heiltä on julkaistu uudet Scream– ja Scream VI-elokuvat.

Ohjaajien uusin kauhukomedia Abigail sekoittaa keskenään lukuisia eri kauhuelokuvan tyylejä. Stephen Shieldsin ja Guy Busickin käsikirjoituksessa keskiössä ovat vampyyritarut, mutta taustalla lymyävät niin pimeässä kummitustalossa hiipparointi, demonilapset kuin vanha kunnon verellä ja sisäelimillä läträyskin. Lisäksi joukkoon on heitetty perinteinen ryöstöjuoni.

Abigailin tunnelmassa on paljon samaa kuin vuonna 2019 julkaistussa, samaisten Bettinelli-Olpinin ja Gillettin ohjaamassa, ja Busickin sekä R. Christopher Murphyn käsikirjoittamassa, mainiossa kauhukomediassa Ready or Not, jossa myös läträttiin tekoverellä varsin lahjakkaasti. Abigailissa verta ja suolenpätkiä on tarjolla huomattavasti enemmän, melkein kuin Project Wolf Huntingissa konsanaan. (Ei nyt ehkä ihan yhtä paljon, mutta tuskin tässä kauaksi jäädään.)

Viihteellisen kauhun ja mustan huumorin ystävälle Tšaikovskin Joutsenlammella käyntiin lähtevä elokuva varmasti uppoaakin kuin käsi kyynärpäätä myöten vedessä pitkään mädäntyneeseen ruumiiseen.

Kuva: © 2024 Universal Studios

Balettia ja vampyyrejä

Abigail (Alisha Weir) on 12-vuotias, balettia intohimoisesti harrastava tyttö, joka elokuvan aluksi kidnapataan lunnasvaatimusta varten. Tytön isän kerrotaan olevan niin rikas, että tältä on mahdollista vaatia 50 miljoonaa dollaria, jonka avulla seitsemästä rikollisesta koostuva kaappariporukka voisi halutessaan aloittaa vaikka kokonaan uuden elämän.

Sekalainen joukko pikkurikollisia ei kuitenkaan tiedä, kuka Abigailin isä varsinaisesti on. Eikä myöskään sitä, että suloinen ballerina on todellisuudessa kaikkea muuta kuin kiltti pikku tyttö.

Abigailin keskeisin käänne ei ole mikään salaisuus, sillä se on paljastettu niin trailerissa kuin elokuvan markkinointimateriaaleissakin. Tyttö nimittäin paljastuu hirviöksi, joka kääntää kaappari-uhri -voimasuhteet nurin niskoin.

Weir tunnetaan muun muassa Matilda: The Musical -elokuvan pääosasta, mutta Abigailissa hänen lapsihirviönsä on jotain aivan muuta kuin herttainen lukutoukka. Hänen Abigailinsa on hieman kuin Ystävät hämärän jälkeen -tyyppisen vampyyrin ja Veren vankien Claudian sekoitus. Nuori näyttelijä on roolissaan loistava ja yhdistää vakuuttavasti söpön, balettiasuisen lapsihahmon ja manipuloivan, verta himoavan hirviön.

Aikuisroolien kaappareina nähdään Dan Stevens (Downton Abbey, Kaunotar ja hirviö), Melissa Barrera (Scream, Scream VI), Kathryn Newton (Ant-Man and the Wasp: Quantumania), Kevin Durand (The Strain, Vikings), William Catlett (Constellation) ja viimeiseksi jääneessä roolissaan kesällä 2023 kuollut Angus Cloud (Euphoria) sekä joukon pomoa esittävä Giancarlo Esposito (Breaking Bad). Näistä Newton, Durand ja Cloud esittävät stereotyyppisiä idiootteja, Stevens ja Barrera puolestaan yrittävät olla joukon aivot.

Kuten odottaa saattaa, kaikkien hahmot eivät selviä elossa elokuvan loppuun saakka.

Kuva: © 2024 Universal Studios

Veressä kahlaajat

Ready or Not -elokuvan ystäville Abigail varmastikin maistuu, sillä kauhuelementtien ja yltiöpäisen tekoverellä lotraamisen yhdistely mustaan huumoriin viihdyttää ajoittain suorastaan hykerryttävästi. Erilaisia teemoja on kuitenkin haluttu mukaan niin paljon, että tästä aiheutuu haasteita.

Alkuasetelman jälkeen tarinaa ei jakseta pitää kovin omaperäisenä, eivätkä juonenkäänteet tule suurenakaan yllätyksenä. Ennalta-arvattavuus ei sinänsä haittaa, sillä Abigal onnistuu viihdyttämään aivot narikkaan kauhun ja huumorin liittona myös heikompina hetkinään.

Käsikirjoituksellisesti Abigail kärsii siitä, että siihen on yritetty ahtaa liian monia kauhu- ja jännityselokuvien trooppeja. Tämän vuoksi yhtään tarkemmin katsottuna juoni pätkii ja eivätkä aikuishahmot oikein tunnu toisiaan vastaan kääntyessään tietävän, mitä tai ketä ovat. Usein heistä tuleekin pelkästään B-elokuvamaisen pöljiä. Näyttelijöillä on selvästikin ollut hauskaa verellä läträtessä, mutta kliseisiin aikuishahmoihin jää kaipaamaan enemmän särmää, enemmän elämää.

Hauskan verinen ja viihdyttävä aivot narikkaan -häröily Abigail kuitenkin on. Roolissaan erinomainen Weir jättää aikuisnäyttelijät täysin varjoonsa – on vain harmillista, että hänen hahmonsa valkokangasaika jää aikuisiin verrattuna pieneksi.

Visuaalisesti Abigail on parhaimmillaan rauhallisemmissa kohtauksissa, missä kamera liikkuu maltillisesti ja malttaa pysähtyä näyttämään katsojalle yksityiskohtia, ilmeitä ja eleitä. Lukitun kartanon pimeillä käytävillä hiipparoivien, lapsihahmoa pakoilevien aikuisten mukana liikkuva, nurkkia nuoleva kuva synnyttää enemmän hauskan kuin kovinkaan pelottavan tunnelman.

Toimintakohtaukset ja niistä etenkin loppukohtaus, missä erästä hahmoa heitellään ympäriinsä kuin räsynukkea, jäävät kiirehdityiksi ja jopa sekaviksi. Näyttävimmät ja mieleenpainuvimmat hetket liittyvät Abigailin ballerina-asuiseen tanssijahahmoon sekä yltä päältä veressä oleviin aikuisiin.

Kuva: © 2024 Universal Studios

Hatunnosto äänisuunnittelulle

Abigailista on nostettava esille sen äänisuunnittelu, jota ilman elokuva ei toimisi lainkaan näin hyvin. Ihmiskehon rusikointia ja kehosta jäljelle jääneitä eritteitä äänellistetään tavalla, joka aiheuttaa katsojassa tunteen kuin itsekin tallaisi keskellä sisälmysläjää.

Kun hahmo heitetään lattiaan pää edellä, kuuluu kuivakka, omassa niskassakin lähes sattuva rusahdus. Kun ihmiskeho räjähtää kasaksi punaista mössöä, se lussahtaa lattialle vetisenä, ja kun toinen hahmo joutuu kävelemään tuossa möhmässä, tästä kuuluva litinä ja lätinä luo kohtaukseen lähes käsinkosketeltavan ällöttävän – ja siksi aika hymyilyttävän tunnelman.

Musiikin osalta keskeisimpään rooliin nousee ballerinavampyyrin vuoksi ymmärrettävästi Joutsenlampi, mutta tunnelmaltaan ei huonommaksi jää myöskään kohtaus missä soi vastaavasti Danzig.

ABIGAIL

”Uusien Scream-elokuvien tekijöiden epätasainen mutta viihdyttävä kauhukomedia tarjoaa niminäyttelijöiden esittämiä, tolloja aikuishahmoja ja erinomaisen lapsihirviön – sekä runsaasti verta ja suolenpätkiä.”