Uusimmat

Star Wars: The Force Unleashed II (PC, PS3, Xbox 360)

15.11.2010 19:00 Henri Heikkinen

Tekijä: LucasArts
Julkaisija: LucasArts
Testattu: Xbox 360.
Saatavilla: PC, DS, iPhone, PlayStation 2, PlayStation 3, PSP, Wii, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai parempi, Core 2 Duo 2.4 Ghz tai vastaava, Direct X 9 -näytönohjain, jossa 256 Mt muistia, 2 Gt muistia, 10 Gt kiintolevytilaa
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu:www.lucasarts.com/games/theforceunleashed2
Arvostelija: Henri Heikkinen

Star Wars on eittämättä yksi maailman tunnetuimpia ja samalla myös lypsetyimpiä mediabrändejä. Pelkästään erilaisia Star Wars pelejä lisäosineen on tehty vuosien saatossa lähemmäs sata, tason vaihdellessa täydellisestä sonnasta pelimaailman klassikoihin. Tuttu nimi ei siis ole mikään tasaisen laadun tae.

Alkuperäinen Force Unleashed ei ollut mikään universaali arvostelumenestys, mutta upposi kansaan kuin häkä ja möi huomattavan hyvin. LucasArts laittoi luonnollisesti lypsykoneen taas laulamaan ja tuloksena on Tähtien Sota –saagan uusin teos, Star Wars the Force Unleashed II.

Olen jedi, kuten isäni ennen minua

The Force Unleashedit sijoittuvat juonellisesti Star Wars episodien kolme ja neljä välille, eivätkä varsinaisesti perustu elokuviin. Ensimmäinen osa kertoi Darth Vaderin oppipojasta Starkilleristä ja oli yllättäen varsin hyvin käsikirjoitettu, joka lieneekin pääsyy pelin menestykseen. Oikein muuta syytä en keksi, sillä yksinkertainen napinhakkaus ei muutoin oikein viehättänyt.

Kerronnallisesti Force Unleashed II jatkaa siitä mihin edellisessä osassa päädyttiin. Päästäkseen mukaan juoneen on edeltäjä hyvä olla pelattuna, jolloin tarina tuntuu kokonaisemmalta. Pelaamattakin tosin pysyy mukana, muttei sen vuoksi, että juoni olisi erittäin taitavasti käsikirjoitettu, vaan koska se on jatko-osassa siirretty suosiolla taka-alalle. Ilmeisesti Lucasin pojat ovat ajatelleet, että peli kaipaa vähän lisää toimintaa, räjähdyksiä ja jedivoimia. Kuka nyt mitään tarinoita seuraisi.

Taistele tai tapaa kohtalosi.

Force Unleashed on, kuten nimestäkin voi päätellä, varsinainen voimankäyttöpeli. Jedipelaaja vetelee vastaantulijoita halki, poikki ja pinoon valomiekalla ja jedivoimillaan. Vihollisten lisäksi etenemistä hankaloittavat erilaiset esteet ja rotkot, joista mennään voimien avulla yli tai läpi. Tasohyppely ei erityisesti mieltä lämmitä, mutta jedivoimien ja valomiekkojen yhteiskäyttö  on ajoittain erinomaista hupia. Mikäs sen hienompaa kuin tarttua onnettomaan tykinruokatrooperiin ja paiskata hänet sillalta alas. Tai sitten käyttää Jedi Mind Trickiä ja pakottaa toinen päättämään itsensä päiviltä.

Valitettavasti kontrolleilla on paha tapa pistää tiukassa paikassa hanttiin. Juuri sen tietyn objektin tai vihollisen nostaminen ilmaan tuottaa välillä vaikeuksia. Samoin hyppiminen kiusaa välillä epätarkkuudellaan. Voiman kanssa vahva olen, mutta tälle en mahda mitään. Kontrolliongelmat eivät noin yleisesti ottaen ole mitenkään pahimmasta päästä, mutta joka kerta kun kuolee sen vuoksi, ettei peli tee juuri niin kuin tahdotaan siirtyy pelaaja piirun verran Voiman pimeälle puolelle.

Meno ei edellisosasta ole paperilla ratkaisevasti muuttunut, muutamaa uutta liikettä ja temppua lukuun ottamatta. Ehkä olennaisimpana pelin päähahmolla Starkillerillä on nyt kaksi valomiekkaa yhden sijasta. Taistelua ja jedivoimien käyttöä on kuitenkin hiottu sieltä täältä, minkä seurauksena mättö maistuu huomattavasti paremmalta kuin aiemmin.  Kehittäjät tuntuvat God of Warinsa pelanneet, mutta saisivat pelata vielä lisää, sillä samalle tasolle ei taistelun sujuvuudessa eikä varsinkaan pomotaisteluissa vielä päästä.

Pelatessa tuli väkisin mieleen, että miksi puolijumalan voimat omaava sankari, joka voi vaikka repiä avaruusaluksen taivaalta, vaivautuu hyppelemään ympäriinsä ja taistelemaan jotakin perustroopereita vastaan? Tuhoaisi nyt vain kaiken ympäriltään, ottaisi vallan imperiumissa ja tappaisi kaikki gunganit sukupuuttoon. Niin minä ainakin tekisin.

Matka pimeälle puolelle on alkanut

Jatko-osaa kehittäessä on aina kunnon peliliike sössiä edellisen pelin varsinainen koukku, eli tässä tapauksessa juoni ja keskittyä vain pelimekaniikan kehittämiseen. Peli on kaiken lisäksi todella lyhyt ja sen pelaa kuka tahansa tumpelo läpi yhdessä illassa. Lucasin pojat ovat siirtyneet nopeiden voittojen toivossa yhä syvemmälle Voiman pimeälle puolelle, missä ei sinänsä ole mitään tuomittavaa. Viihdyn siellä varsin mainiosti itsekin.

Kuten Voiman pimeältä puolelta sopii olettaa, on pelin ulkoinen olemus parantunut merkittävästi parin vuoden aikana. Siinä missä edellisosa oli visuaalisesti kuin ryppyinen Yoda, henkii Force Unleashed II sithimäistä tyylikkyyttä. Kaikilla grafiikan osa-alueilla on parannettu ja etenkin hahmomallit ovat aivan eri galaksista. Peli onkin erittäin kaunis näyttävine välianimaatioineen.

Pimeän puolen Voimaa ei kannata aliarvioida. Tässäkin tapauksessa, vaikka juonta ei enää viitsi erikseen kehua, on pelattavuutta ja visuaalista loistoa parantamalla saatu aikaan kohtalaisen viihdyttävä paketti. Ei tämä koskaan ylene jedimestariksi, mutta jedit ovatkin heikkoja.

 

Toinen mielipide

Kun lajityyppiä itse vierastava sivustakatsoja kommentoi minuutin jälkeen, että tuohan näyttää aivan God of Warilta, voidaan olla varmoja siitä, minkälaisissa pelillisissä vesissä Force Unleashed II kalastaa. Pakettiin siis laitetaan vino pino vihollisia kera massiivisempien pomotaisteluiden ja satunnaisten reaktiopelien.

Perustoiminta on kunnossa. Erilaisia komboja löytyy hallittavissa oleva määrä ja liikkeet ovat myös hyvin Star Wars -hengen mukaisia. Vihollisia kierrätetään surutta, mutta uusiakin tuttavuuksia riittää sentään melkein loppuun saakka.

Ongelmiin törmätään sen sijaan sisällön puolella. Kuten Henrikin mainitsi, tarina ei ole kummoinen. Henkilökohtaisesta itsensä tutkiskelusta olisi varmasti saanut enemmän irti. Nyt pelinappulat asetellaan laudalle heti aluksi, eivätkä ne liiku siitä juuri mihinkään suuntaan koko matkan aikana. Hyvän tarinan edellytys on se, että keskeiset henkilöt kulkevat matkan. Tällä kertaa matkaa tehdään ainoastaan paikasta toiseen, eikä sitäkään kovin paljoa.

Kenttäsuunnittelu toistaa saman virheen. Huippukohdat ja käänteet jäävät puuttumaan. Pelistä löytyy käytännössä vain yksi todella eeppinen taistelu, enkä puhu nyt itseään toistavasta loppuhuipennuksesta. Samannäköiset käytävät ja liiallinen nojaaminen tusinavastustajiin ovat suuria puutteita, kun parhaat kilpailijat vyöryttävät elämää suuremmilla kohtaamisilla.

Tiedä sitten, mistä pelin tietty laimeus johtuu. Edellisen osan tuottanut ja kakkosen käsikirjoittajanakin häärinyt Haden Blackman lähti LucasArtsilta kesken projektin. Tarkempaa tietoa lähdön syistä ei ole, mutta lopputuloksen maistuessa kompromissilta ei spekulaatioilta voi täysin välttyä. Lykättiinkö peli markkinoille mieluummin nopeasti ja riskejä välttäen sen sijaan, että oltaisiin tavoiteltu kunnianhimoisempaa lopputulosta?

Joka tapauksessa Force Unleashed II jaksaa viihdyttää sen yhden läpipeluun verran. Pelin ollessa lyhyenläntä sitä ei kuitenkaan uskalla suositella täydellä hinnalla ostettavaksi. Star Wars -faneille mättö maistuu varmasti tavallista kuolevaista paremmin, mutta maineikkaan brändin alla on kyllä julkaistu maukkaampiakin pelikokemuksia.

Juho Anttila

 

Lisää aiheesta

Star Wars: The Force Unleashed (PS2, PS3, Wii, 360)

KOTOR saa lopulta vahvan haastajan. LucasArtsin The Force Unleashed on saagan historian hypetetyimpiä pelejä, eikä suotta. Lucasin uusimmat Star Wars –elokuvat ovat teknisiä riemuvoittoja, mutta juoneltaan korkeintaan keskinkertaisia. Videopelien saralla yllätykset jatkuvat – Unleashedin tarina on kunnossa mutta pelattavuudessa on säröjä.

Lue myös

Armored Brigade -ennakko (PC)

Dragon Age 2 -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Just Dance 2 (Wii)

Saw II (PS3, Xbox 360)

Vanquish (PS3, Xbox 360)

WRC FIA World Rally Championship (PC, PS3, Xbox 360)

 

Muropaketin uusimmat