Arvostelu Destiny 2: Lightfall ei häikäise tarinallaan, mutta laajennuksella on muita ansioita

Destiny 2:n Lightfall-laajennus on edeltäjästään poiketen tarinallisesti heikko suoritus, mutta muut ansiot pitävät sen kuitenkin pinnalla, kun pelisarja hakee lopullista muotoaan.

Julkaisupäivä: 28.2.2023
Studio: Bungie
Julkaisija: Bungie
Saatavilla: PlayStation 4 & 5, PC (Windows, testattu) & Xbox One & Series X/S
Ikäraja: K16
Pelaajia: 1-
Peliä pelattu arviota varten: 22 tuntia

Pimeys ja sitä aseenaan käyttävä Witness ovat täällä. Ihmiskunnan rippeiden suojelijana toimiva Traveller on piiritetty, eikä pääse enää pakenemaan viholliseltaan. On aika kääntää toiseksi viimeinen sivu valon ja pimeyden saagassa. Destiny 2:n panokset ovat kovemmat kuin koskaan. Nyt vastassa on taho, joka aiheutti ensimmäisen ihmiskunnan romahduksen, ja on tulossa viimeistelemään työnsä. Tämän rinnalla aiemmat avaruuspiraatit ynnä muut jumalhirviöt ovat hiekkalaatikkoleikkeihin verrattavia koettelemuksia.

Destiny 2: Lighfallin äärimmäisen kutkuttava alkuasetelma ei kuitenkaan realisoidu kutkuttavaksi kampanjaksi. Viimevuotisen erittäin onnistuneen The Witch Queen -tarinakampanjan jälkeen pettymys on varsin karvas. Eikä tilannetta helpota se, että The Witch Queenin loppuhuipennus oli varsin koskettava. Oletus oli, että samaa herkkua saadaan aimo annos lisää, mutta toisin kävi.

Uudessa kampanjassa pelaaja suuntaa Neptunukselle suojelemaan valonsa menettänyttä Osiris-hahmoa. Planeettaa asuttavan sivilisaation keskuksena toimii Neomuna-kaupunki. Sen syövereissä piilee myyttinen Veil-voima, joka on myös Witnessin intresseissä. Pahis lähettääkin paikalle pimeyden kasteen saaneen Cabal-muukalaisten keisarin Caluksen Shadow Legion -armeijoineen. Pelaajan ja paikallisten Cloudstridereiden tehtävänä on tietenkin estää pimeyden joukkoja pääsemästä käsiksi Veil-voimaan.

Lightfallin kampanjassa häiritsevintä on se, että koko sen ajan on painostava kiireen tunne. Veiliä on suojeltava kaikin mahdollisin keinoin. Ongelma on siinä, että pelaajille ei kerrota, että mikä tai mitä Veil on ja mikä sen merkitys on. On mahdotonta sitoutua kunnolla johonkin, jonka tärkeyttä tai merkitystä ei tiedä. Kuin hieroakseen suolaa haavoihin, välivideoissa ja dialogiosuuksissa Lightfallin hahmot puhuvat Veilistä kuin kaikki tietäisivät sen merkityksen. Tuon tiedonpuutteen takia muiden hahmojen tiuskima hoputus alkoi loppua kohti mennä ihon alle pahemman kerran.

Toinen kova kolaus tarinakokonaisuudelle oli kampanjan loppuratkaisu. Sanattomaksi se ei jättänyt, sillä viimeisen välianimaation myötä ilmoille kajahti spontaani kysymys ”mitä helvettiä juuri tapahtui?”. Loppuratkaisun myötä kampanja herätti enemmän kysymyksiä kuin tarjosi niihin vastauksia. Bungie on jo vahvistanut, että vastauksia kysymyksiin on luvassa tulevilla sisältökausilla. Ikävä kyllä se lohduta yhtään tässä kohtaa.

Hämmentävää oli myös keskeisten hahmojen suorastaan välinpitämätön suhtautuminen loppuratkaisun tapahtumiin. Ajatellaanpa esimerkiksi Avengers: Infinity War -elokuvaa. Millainen pätkä se olisi ollut, jos sankarit eivät olisi olleet tietoisia ikuisuuskivien merkityksestä ja siitä huolimatta joku olisi käskyttänyt Kostajia suojelemaan niitä samperin murikoita kaikin mahdollisin keinoin? Kaiken kruunuksi elokuva olisi sitten päättynyt siihen sormien napsautukseen, ilman että sen seurauksia olisi näytetty.

Tyypilliseen tapaan Destiny 2:n uusi laajennus esittelee runsaasti muutoksia, jotka muovaavat pelikokemusta. Yksi niistä on uusi supervoimien elementti, Strand. Elementtiin tutustutaan kampanjan aikana tipotellen, ja kokonaisuudessaan sen saa käyttöönsä kampanjan läpäisyn jälkeen. Uuden elementin kaikkien aspektien (valittavien ominaisuuksien) avaaminen vaatii jonkin verran grindiä, sillä avaamiseen tarvitaan melkoisesti ”Strand Meditation” -valuuttaa. Lisäksi aspektit on avattava jokaisella hahmoluokalla erikseen. Prosessi on kuitenkin huomattavasti helpompi kuin edellisen Stasis-elementin kanssa.

Yleisellä tasolla Strand tuntuu erinomaiselta lisältä valonkantajan kykyarsenaaliin. Elementtiin sisältyvät kyvyt ovat rivivihollisten kauhu, ja superhyökkäykset tekevät reilusti vahinkoa pomotaisteluissa. Erityisen paljon mieltä lämmittää Warlockin kyky loihtia vihollisten kimppuun luikertelevia keräkkäitä (Threadling). Ne ovat ihanan raivokkaita pikkulemmikkejä, jotka palaavat luojansa luokse, jos lähistöllä ei ole vihollisia.

Erityisen Strandista tekee se, että sen kykyvalikoimaan kuuluu heittokoukku, joka muovaa liikkumista ja liikettä radikaalisti. Heittokoukulla pelaaja pystyy kiskaisemaan itsensä pois vaaratilanteesta tai helpottamaan tasohyppelyosuuksia. Koukku ei tarvitse erillistä tarttumapistettä vaan tarvittaessa luo sellaisen itse. Sillä voi tarrata kiinni vaikkapa toisen pelaajan liikkeellä olevaan kiituriin tai jopa itse ampumaansa rakettiin. Valonkantajista ei tule kuitenkaan mitään taivaalla pörrääviä herhiläisiä, sillä kyseessä on latautuva kyky.

Merkittävä muutos on tapahtunut myös valonkantajien panssareiden modaamisessa. Käytännössä modausjärjestelmää on virtaviivaistettu merkittävästi. Panssareista ja modeista on poistettu elementtisidonnaisuus. Aiemmin Solar-elementin kypärään pystyi asentamaan vain samaisen elementin modeja. Nyt tuota rajoitusta ei enää ole. Muutoksen myötä modeja poistettiin ja sulautettiin yhteen. Uusi järjestelmä vetää kiistatta mutkia suoriksi, mikä harmittaa eniten heitä, jotka onnistuivat hiomaan valonkantajansa huippuunsa edellisessä järjestelmässä. Itse olen tyytyväinen, kunhan saan lisättyä tehoa aseisiin ja samalla paranneltua niitä.

Toinen modeihin tiiviisti liittyvä uudistus on mahdollisuus tallentaa rakentamansa hahmo (Loadouts). Käytännössä pelaaja pystyy taltioimaan määrittelemänsä varustuksen (aseistus ja modit), jonka voi myöhemmin ottaa käyttöön vain yhdellä klikkauksella. Ennen vaihtoehtona oli käyttää kolmannen osapuolen applikaatiota tai naputella varustus modi kerrallaan aktiviteettiin sopivaksi. Esimerkiksi ihmispelaajia vastaan pelatessa painottuu aivan erilaiset modit kuin tekoälyn kanssa nahistellessa.

Lightfallin myötä peliin on implementoitu aktiviteettien jälkeinen ”kiitollisuusnäkymä”, jossa voi halutessaan kiittää kanssapelaajiaan kiitoskorteilla. Järjestelmän tavoitteena on tarjota mahdollisuus kiittää hyviä suoriutujia muutenkin kuin kirjoitetulla ”gg” viestillä ja luoda positiivista henkeä. Saadut kiitokset vaikuttavat pelaajan kausittaiseen titteliin, mutta toimii myös avaimena lisäpalkintoihin. Joten kiitosten ansainta ja antaminen ei ole täysin vastikkeetonta. Alle viikon pelikokemuksella järjestelmästä ei keksi pahaa sanottavaa. Maailmaan mahtuu aina lisää positiivisuutta, vaikka sitten kiitoskorttien muodossa.

Destiny 2:n uusi sijainti, Neomuna, kuuluu laajennuksen positiivisiin puoliin. Värikäs ja futuristinen kaupunki on virkistävä näky viime vuoden kuumottavan Throne Worldin jälkeen. Värikkyyden ja pirteyden ei kuitenkaan pidä antaa johtaa harhaan, sillä paikalla partioivat viholliset ampuvat kovaa, ja kaikille pelaajille avoimissa ”Public Event” -tapahtumissa saa osallistujamäärästä riippuen pataansa ankarasti. Erityiskiitoksen ansaitsee Thrilladrome Lost Sector -luola, joka varsin vaarallinen pelihalli. Vilpittömästi toivon, että Neomunaa ei unohdeta kokonaan kausittaisessa sisällöissä, kuten tapahtui Throne Worldin kanssa.

Teknisessä toteutuksessa ei ole tälläkään kertaa sijaa moitteille. Lightfallin visuaalinen toteutus on kaikin puolin näyttävää ja moitteetonta. Joskin pahimpien taistelumyllytysten aikana ruudunpäivitys notkahtaa silminnähtävästi, mutta ei liian pahasti. Syynä lienee vihollismäärien selkeä kasvattaminen aiemmasta.

Ääninäyttelystä on niin ikään vaikea löytää moitittavaa, paitsi tietenkin aiemmin mainitut hoputtelut, mutta se ei liittynyt näyttelyyn vaan puheen sisältöön. Musiikillinen anti on jälleen kerran mestarillista. Laajennuksen ääniraidalta päätynee jatkuvaan kuunteluun useampikin kappale. Jos johonkin Destinyssä voi luottaa, se on säveltäjien ja soittajien ilmiömäinen taito tuottaa kerta toisensa jälkeen upeampia kappaleita elävöittämään seikkailua.

Kampanjatarinan haparoinnista huolimatta Lightfall-laajennuksesta jäi positiivinen vire.

Erityisesti kampanjan jälkeiset tehtävät, joissa jahdataan eksoottisia aseita, olivat varsin viihdyttävää puuhaa. Ehkä siksi, että kiireen tunne oli viimein väistynyt. Laajennus sisältää runsaasti muutoksia, jotka helpottavat pelaajien elämää ja pelaamista pitkässä juoksussa. Uusi supervoimien elementti Strand on vasta elinkaarensa alussa ja silti se tuntuu erittäin varteenotettavalta vaihtoehdolta vanhojen suosikkien rinnalla. Unohtamatta sitä, että myös vanhat elementit saivat laajennuksessa uusia aspekteja hahmon muokkaamiseksi, joiden testaaminen unohtui Strandin vuoksi.

Laajennuksen sisältöhän ei rajoitu pelkästään tarinakampanjaan. Luvassa on jälleen uusi raid-tehtävä (Root of Nightmares), joka on määrä julkaista muutaman päivän päästä. Mikäli uusi raid yltää samalle tasolle kuin edellisen laajennuksen Vow of the Disciple -raid, niin sitten olen valmis korjaamaan alta löytyvää pistemäärää, mutta tässä kohtaa se on vain jossittelua.

DESTINY 2: LIGHTFALL

”Lightfall kelpaa, mutta ei ole Destiny 2:a parhaimmillaan”.