Arvostelu Viiden tähden Destiny 2: The Witch Queen on paras hittipelin laajennuksista
Vuonna 2017 julkaistu Destiny 2 ei osoita vieläkään väsymisen merkkejä. The Witch Queen on tarinallisesti ja uudistusten osalta Destiny 2:n paras laajennus tähän mennessä.
Julkaisupäivä: 22.2.2022
Studio: Bungie
Julkaisija: Bungie
Saatavilla: PlayStation 4 & 5, PC (Windows, testatu) & Xbox One & Series X/S
Pelaajia: 1-
Ikäraja: K16
Peliä pelattu arviota varten: 36 tuntia
Destiny 2 on kasvanut ja muuttunut viiden vuoden aikana hämmästyttävän paljon. Pelin uusin laajennus, The Witch Queen, jatkaa muutosten tuulien tiellä. Se muovaa jälleen pelikokemusta uusiksi, mutta suurimmaksi vahvuudeksi nousee tarina.
Uusi laajennus, uusi uhka ja uudet kujeet. The Witch Queenin kampanjassa keskitytään selvittämään, miten antisankari Savathûn on onnistunut tulemaan valonkantajaksi. Pahantahtoiselle valoa ei sallita, joten hänet on pysäytettävä. Mysteeriä lähdetään ratkomaan kuin rikostutkintaa. Johtolankoja seuraten pelaajalle paljastuu epämiellyttäviä totuuksia, jotka lisäävät runsaasti harmaansävyjä aiemmin varsin mustavalkoiselta vaikuttaneeseen tarinaan. Vaikka etsiväteema tuntuu hieman päälle liimatulta, se ei häiritse liiaksi. CSI Throne Worldin puitteissa tutkitaan uuden ”planeetan” syövereitä. Matkan varrella muistiin palautellaan vanhoja tuttavuuksia kuten Savathûnin veli Oryx, jolle guardianit antoivat valohoitoa ensimmäisen Destinyn Taken King -laajennuksessa.
Destiny 2:n edellisessä Beyond Light -laajennuksessa moitin tunnelmaa turhan latteaksi suhteutettuna valloillaan olevaan uhkaan. The Witch Queen parantaa sillä saralla merkittävästi. Hahmojen huoli ja suhtautuminen pimeyden uhkaan on nyt selvää. Pimeys on tulossa eikä sitä oteta enää kevyesti. Oikeastaan ainoa asia, joka jäi The Witch Queenin tarinassa harmittamaan on se, ettei Tangled Shoren ja sen kauppiaana toimineen Spiderin poistumista selitetty mitenkään. Ne vain katosivat. Tanakalle kauppiaalle olisi mielellään suonut hieman kunniakkaamman lähdön.
Jokainen Destiny 2:n suurlaajennus on tuonut mukanaan peliä ravistelevia tai ainakin muovaavia uudistuksia. Forsakenissa valonkantajat saivat jokaiseen elementtiin uuden ”Super”-ominaisuuden. Shadowkeep mullisti panssareiden modaamisen ja siniä esiteltiin myös rivivihollisten huomattavasti vahvemmat champion-versiot. Beyond Lightissa valonkantajat valjastivat pimeyden aseekseen Stasis-elementin muodossa. The Witch Queen jatkaa perinnettä mullistamalla aseiden craftausjärjestelmän ja päästämällä pelaajat rakentamaan itselleen unelmiensa kanuunan.
Ensimmäisenä on todettava, että uusi järjestelmä ei poista grindauksen tarvetta. Ennen kuin unelmien paukkurautaa pääsee rakentamaan, pelaajan pitää löytää halutun aseen kaava. Joidenkin aseiden kohdalla kaavoja tarvitaan useampi. Kun kaava on hallussa, aseesta saa tehtyä karsitun karvalakkiversion. Toinen grindausosuus on nostaa aseen taso niin korkealle, että kaivatut ominaisuudet (traits) saa avattua. Avatakseen kaikki ominaisuudet, ase pitää nostaa tasolle 16-17, jonka jälkeen sen koko potentiaali on hyödynnettävissä.
Ongelmaton järjestelmä ei ole.
Yksi ikävimmistä ominaisuuksista on se, ettei järjestelmä kannusta kokeilemiseen. Jos pelaaja haluaa kokeilla aseeseen vaihtoehtoisia ominaisuuksia, muokkaamisesta joutuu maksamaan varsin kovan materiaalihinnan. Esimerkiksi muokkaamiseen tarvittavat Ascendant Alloy -pallerot ovat kiven alla (kuvainnollisesti), ja niitä ei halua heittää missään nimessä hukkaan. Varsinainen ongelma piilee siinä, että jos uusi ominaisuus ei olekaan sitä mitä aseeltaan kaipasi, entisen ominaisuuden uudelleenaktivointi maksaa yhtä paljon kuin uuden valinta. Siedettävämpää olisi, jos aiemmin käytössä olleen ominaisuuden uudelleenaktivointi ei olisi niin julmetun kallista. Tai sitten aseen voisi jättää ns. testitilaan, jossa kokeilla eri vaihtoehtoja asetehtaan lähellä olevalla ampumaradalla.
Väite siitä, että järjestelmä veisi pohjan tavallisilta palkintoaseilta on yliampuva. Normaaleja aktiviteetteja läpi käyden yksittäisen aseen tasojen nosto vie varsin kauan. Esimerkiksi kampanjan puitteissa rakennettu glaive-keihääni ei ole vielä täysin avattu, vaikka olen sitä käyttänyt suhteellisen aktiivisesti. Eli matka unelmien pyssykkään on pitkä. Eikä pidä unohtaa sitä, että järjestelmässä ei ole vielä kaikkia mahdollisia asetyyppejä, puhumattakaan niiden eri varianteista. Esimerkiksi revolvereita (hand cannon) ei ole vielä mahdollista rakentaa.
Craftausjärjestelmä on kuitenkin itsessään suuri kädenojennus hahmon muokkaamiselle. Aiemmin muokkaus nojasi panssareiden modeihin ja tuurilla saatujen aseiden ominaisuuksiin. Craftausjärjestelmän myötä tuo tuurielementti poistuu kuviosta ja pelaajat pääsevät viimein rakentamaan omaan pelityyliin ja mieltymyksiin sopivan ”avaruusvelhon”.
Toinen kouriintuntuva muutos The Witch Queen -laajennuksessa on Void-elementin uudistus. Käytännössä se lisää oman kerroksen muokattavuutta hahmolle. Konkreettisin esimerkki uudistuksesta lienee se, että aiemmin tietyt kranaattityypit olivat sidottu hahmoluokkiin. Nyt tuo rajoitus on poissa. Uudistuksen myötä Void-elementti tuntuu selvästi aiempaa tuhovoimaisemmalta. Toki Void oli jo entuudestaan suosikkini, joten uudistuksesta ei voinut kuin tykätä. Jäljellä olevat Arc- ja Solar-elementit tulevat saamaan vastaavat päivitykset tulevan vuoden aikana. Toivottavasti Bungie tekee niiden kanssa yhtä hyvää jälkeä.
Uuden laajennuksen teknisessä toteutuksessa ei ole paljoa moitittavaa. Ainoaksi kritiikin kohteeksi muodostuu se, että laajennuksen myötä hahmoruudulle siirtyessä peli lataa varusteita huomattavan kauan. Aiemmin vastaavaa lataamista esiintyi todella harvoin, jos koskaan. Muilta osin ei sitten olekaan kuin hehkutettavaa. Throne World on visuaalisesti häikäisevän hieno ja yksityiskohtainen. Viimeistään linnakkeen ylätasanteella oleva kellotorni massiivisen kellonsa kanssa voitti minut puolelleen. Aiempi mestariteos, Dreaming City, kalpenee Savathûnin hiekkalaatikon rinnalla. Yksi asia, joka on unohtunut mainita aiemmissa arvosteluissa on pelin musiikki. Michael Salvatori tiimeineen on tehnyt ilmiömäistä työtä. Jotenkin he ovat onnistuneet luomaan uskomattoman hienoja kappaleita tunnelman luomiseen. Toki vähempää ei voikaan odottaa säveltäjältä, joka on työstänyt Halon tunnusmusiikin.
Destiny 2 on tunnetusti live-palvelupeli, jonka voima piilee yhteistyössä ja moninpelissä. Käytännössä jokaisen laajennuksen tarinakampanja luo ainoastaan perustukset tulevan vuoden sisällöille. Eli se noin 10 tunnin puristus kampanjan parissa on vain pisara meressä, kun kausikohtaisten sisältöjen parissa aikaa saa palamaan jopa satoja tunteja.
Destinyn suurin vahvuus on aina ollut asetuntuma. Sen ansiosta taistelu pysyy viihdyttävänä kerrasta toiseen. Toinen pelin koukuttavuutta lisännyt ominaisuus on hahmon muokkaus. Oman valonkantajan luonteeseen tai dialogiin pelaaja ei voi vaikuttaa. Niiden sijaan ”luonne” rakennetaan hahmon muokkauksella, jolla pelihahmostaan saa rakennettua omaan taistelutyyliin sopivan. Kun nämä kaksi tekijää lyövät kättä, syntyy varsin koukuttava kokonaisuus, tälläkin kertaa. Eikä unohdeta sitä, että pelaamisesta palkitaan hyvin aktiivisesti uusilla aseilla ja panssareilla. Aina on jotain tavoiteltavaa ja vaivannäkö palkitaan.
Omalla asteikollani The Witch Queen nousee Destiny 2:n parhaimmaksi laajennukseksi tähän mennessä. Se saa janoamaan lisää Destinyä, vaikka ”samaa” peliä on tahkottu jo yli neljä vuotta ja pelikelloon on kellotettu 1500 pelituntia. Laajennuksen mukanaan tuomat uudistukset yhdistettynä tarinalliseen antiin nostavat sen aiempien laajennusten yläpuolelle.
DESTINY 2: THE WITCH QUEEN
”The Witch Queen uudistaa viisi vuotta vanhaa Destiny 2 -peliä viiden tähden arvoisesti.”
