Arvostelu: The Division 2: Warlords of New York tarjoaa monta hyvää syytä palata Massive Entertainmentin huippupelin pariin, mutta ei silti tarpeeksi monta

Loppupelin uudistava Warlords of New York antaa monta hyvää syytä palata The Division 2:n pariin, vaan riittävätkö ne ylläpitämään eloa vielä kuukauden jälkeenkin?

Julkaisupäivä: 3.3.2020
Studio: Massive Entertainment
Julkaisija: Ubisoft
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 1-4
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: 25 tuntia

Massive Entertainmentin The Division -pelisarja on tällä hetkellä ajankohtaisempi kuin koskaan. Maailmalla leviävä koronapandemia on suistanut osan ihmisistä hysteriaan, kun kauppojen tyhjyyttä ammottavat vessapaperihyllyt ovat kadonneet ensimmäisten hamstraajien tuomiopäiväbunkkereihin. Onneksi vielä toistaiseksi kadut eivät ole täyttyneet ongelmajätteestä tai tartunnan saaneita elävältä polttavista jengeistä, joten meillä on vielä toivoa.

The Division 2: Warlords of New York -dlc jatkaa pandemiatoiminnan vuosi sitten julkaistua viimeisintä osaa keskittymällä parantamaan alkuperäisteoksen loppupeliä. The Division 2 tarjosi heti julkaisussa äärimmäisen muhkean jälkiruoan kampanjan läpäistyä, mutta ilmeisesti kattaus jäi siitä huolimatta pinnalliseksi. Palautetta saatiin niin heikosti kyhätystä metapelistä kuin sisällön köyhyydestä todellisen loppupelin alettua ensimmäisen loppupelin jälkeen, joten tätä kaikkea paikkaamaan tuodaan Ison Omenan sotaherrat takaisin kuvioihin.

Nimensä mukaisesti laajennus vie takaisin ensimmäisen The Divisionin tapahtumapaikkana toimineeseen New Yorkiin, joskin täysin uudelle pelattavalle alueelle eteläiseen Manhattaniin. Aika ei ole ollut kuitenkaan suopea Manhattanille, sillä aivan aivan kuin tappava virus ei olisi ollut tarpeeksi, on saarta myllertänyt myös hiljattain iskenyt hurrikaani. Sekä uhka entistä tappavammasta viruksesta, joka on ensimmäisestä osasta tutun luopioagentti Aaron Keenerin hallussa.

Uudelle alueelle päästään vanhan maksimikaton saavutettua helikopterilla, mutta sieltä ei ole paluuta Washingtoniin ennen kuin laajennuksen kampanja on läpäisty. Tähän menee hieman pelityylistä riippuen noin kuutisen tuntia, jonka aikana pelaajat kukistavat Keenerin neljä uutta lutia päästäkseen itse pääpirun perään.

Tarinallista pelattavaa on viiden pää- ja parin sivutehtävän edestä, mutta kunnollista juonta odottavat joutuvat taas pettymään. Laajennus sysää pelaajat nimittäin välittömästi sotaherrojen perään vapaassa järjestyksessä, mutta yhtenäisen langan sijaan kerronta koostuu näiden yksittäisistä motiiveista siirtyä aidan vehreämmälle puolelle. Sitten koittaakin paluu loppupeligrindiin.

Vaan miten se poikkeaa aiemmasta?

Warlords of New York julkaistiin kaikille saapuvan päivityksen kera, jonka myötä Massive esittelee kansalle Gear 2.0:n. Uudistunut meta muokkaa perustavanlaatuisella tavalla pelaajien varusteet sekä kyvyt suoraviivaistamalla näissä olevia statseja entistä selkeämmiksi. Aseita ei myöskään tarvitse heittää välittömästi mäkeen, sillä vanha gear score poistuu laajennuksen ostaneille ja kamat ovat maksimitason jälkeen aina tapissa.

Varusteissa on toki edelleen prosentuaalisia eroja – puhumattakaan eksoottisista varianteista sekä seteistä – joten parasta tuliluikkua joutuu edelleen metsästämään. Tätä helpottamaan peliin on lisätty rekalibrointiasema, johon turhia kamoja syöttämällä voi varastoida pankkiin parempia statseja ja siirtää ne sitten omaan lempiaseeseen tai haarniskaan. Lisäys on äärimmäisen tervetullut, eikä se poista kuitenkaan täysin ”jumalheittojen” saamista varusteista, sillä siirron voi tehdä vain kerran.

Nykkiin lähtevät saavat lisäksi täysin tarpeettoman tasonnoston kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen, joka onneksi saavutetaan jo lyhyen kampanjan aikana. Ylimääräisten tasojen turhuus on siinä, etteivät ne avaa mitään uutta, vaan laajennuksen kaikki neljä uutta kykyä on sidottu pomojen kukistamiseen. Todellisen kehityksen sijaan lisätasot tuntuvatkin lähinnä keinotekoiselta. Kampanjan läpäistyä aukeaa vielä uudet käytännössä loputtomiin jatkuvat SHD-tasot, jotka ovat entuudestaan tuttuja lukuisista loottipeleistä. Tällöin kukin kokemuspiste nostaa promillen verran esimerkiksi omaa kestävyyttä, vahingontuotantoa tai kykyjen kestoa.

Pitkäikäisyyttä laajennus pyrkii puolestaan ruokkimaan sisäänrakennetulla kausipassilla, joka tuo seuraavan kolmen kuukauden ajan viikottain uutta tehtävää ja kerättävää. Tähän lukeutuu myös koko kauden mittainen ajojahti, joka jatkaa tarinaa ensimmäisen kohteen perusteella heppoisesti eteenpäin ja palkitsee pelaajat lopulta uudella kyvyllä. Valitettavasti ensimmäinen kausi sijoittuu Washingtoniin, joten tarve pyöriä New Yorkissa jää laajennuksen kampanjan jälkeen hyvin vähäiseksi. Tämä on entistä suurempi harmi siksi, että viruksen ja hurrikaanin riepottelema Nykki on aika pirun upeaa katsottavaa ja kehittäjille luontaista maailmanrakennusta. Sen ahtaammat kadut tekevät myös taisteluista Washingtonia klaustrofobisempia koitoksia, mikä on niin ikään piristävä lisä.

Toisekseen Washingoniin sijoittuvat uudet tehtävät ovat vain toisintoja aiemmista aktiviteeteista, joten sisältö ei varsinaisesti poikkea millään tavalla entisestä. Jos siis samojen tehtävien, palkkioiden ja pesäkkeiden putsaukseen kyllästyi jo aiemmin, ei Warlords of New York todennäköisesti muuta mielipidettä. Toki niistä palkitaan nyt konkreettisemmin muutoinkin kuin vain kosmeettisten vaatteiden osalta, joten loottiaddiktio on todellinen.

Entistä haastavampaa menoa kaipaavat saavat myös liudan uusia vaikeustasoja ja lisähaasteita, joita aktivoimalla saa luonnollisesti entistä enemmän kokemusta sekä parempaa loottionnea. Valitettavasti vaikeus on toteutettu lähinnä kasvattamalla vihollisten hipareita ja vahingontuotantoa, joten vastustajat muuttuvat jo naurettaviksi luotisieniksi, joista vaniljanmakuinen The Division 2 pääsi onnistuneesti eroon.

Reilun kahdenkymmenen lisätunnin jälkeen en koe kuitenkaan suurta paloa palata enää Washingtoniin tai New Yorkiin, vaikka Warlords of New York tekee kaiken periaatteessa oikein. Se uudistaa loppupelin sellaiseksi, että se tuntuu palkitsevalta niin varusteiden kuin kehityksen osalta. Lisäksi erinomainen taistelumekaniikka ja tekoäly ovat yhä genrensä parhaimmistoa, joten räiskiminen taistelusta toiseen on silkkaa nautintoa, kunhan vaikeustasoa ei nosta liiaksi. Silti loppupelistä jää uupumaan Se Jokin ™, joka saisi minut palaamaan takaisin päivä toisensa perään. Tai kenties olen itse kasvanut eroon näistä peleistä, joiden lopulliseksi koukuksi jää vain promillen parempi lootti. Ainakin tiettyyn pisteeseen – tai peliin – saakka.

THE DIVISION 2: WARLORDS OF NEW YORK

”Warlords of New York on suunnattu täysin loppupelistä kiinnostuneille, joille laajennus tuo liudan pitkäkestoista kehitettävää ja kerättävää.”