Def Jam: Fight for NY (GC, PS2, Xbox)

Katutappelut, rap-musiikin suurimmat nimet ja japanilainen painipeleihin erikoistunut pelitiimi Aki muodostavat erikoisen yhdistelmän. Yhteistyön tuloksena oli kokeiluksi luokiteltava puolentoista vuoden takainen yllätysmenestys Def Jam Vendetta.

Jatko-osaa on tehty jo huomattavasti varmemmalla kädellä ja isommalla budjetilla. Rap-tähtiä on mukana pilvin pimein aina Russell Simmonsin vaimosta Kimorasta Carmen Electraan, soundtrack on entistäkin tiukempi ja pelitilat monipuolisemmat. Ei voi silti välttyä ajatukselta, että jatko-osaa on tehty enemmän kaupalliset mahdollisuudet kuin pelattavuus mielessä pitäen. Toisaalta Fight for NY on K-18-yleisölle, eikä EA ole yrittänytkään vesittää pelin dialogia tai väkivaltaa.

Ensimmäiseen peliin verrattuna varsinainen painiminen on jäänyt taka-alalle. Pelaamista on viety enemmän katutappelujen suuntaan, ja hahmoilla on käytettävissään erilaisia taistelutyylejä: street fighting, paini, martial arts, kickboxing ja submissions. Erilaiset tyylit näkyvät lähinnä hieman muuttuvissa animaatioissa, eivät niinkään erilaisten liikkeiden määrässä.

Taisteleminen tapahtuu tavallisista painipeleistä poikkeavilla areenoilla: klubit, talojen katot, sähkölaitoksen piha ja muut urbaanin maailman paikat tulevat tutuiksi. Köysien sijasta taistelualueen reunat muodostuvat seinistä tai ihmismassasta.

Pelin pääjuonen sisältävän story-tilan pelaa läpi reilussa kuudessa tunnissa. Sen aikana treenataan oma taistelija teräkuntoon Henry Rollinsin opastuksella, ja varustetaan hahmo näyttävillä ketjuilla, vaatteilla ja tatuoinneilla. Story-tila on lyhyt, mutta tarinan loputtuakin tarjotaan otteluita ja mahdollisuuksia hahmonsa kehittämiseen.

Ohjausta on yksinkertaistettu viime peliin nähden, mutta tarjolla on sopiva tasapaino pelattavuuden ja monipuolisen liiketarjonnan välillä. Ainoastaan puolustaminen on aluksi vaikeaa: pelaajaa heitellään tuon tuostakin. Yksinpelissä hiipii turhautuminen välillä pintaan. Konsolin käskyttämät taistelijat huijaavat ja tekevät liiankin yliluonnollisia comebackeja. Pelattavuudesta kertoo kuitenkin se, että pelaaja yrittää jaksaa aina vielä sen ratkaisevan kerran.

Yksinkertaistuneen pelimekaniikan ansiosta moninpeli hauskuuttaa nopeammin. Siellä ei kärsitä epäreiluista heitoista tai liikkeistä. Yhtäaikaiset Free for All -taistot, joissa mätetään neljän ihmispelaajan voimin, ovat todella viihdyttäviä huutomyrskyjä ja nostavat huomattavasti Fight for NY:n elinikää.

Def Jam Fight for New York on eittämättä valikoidun yleisön peli, mutta ajoittain kankeasta pelimekaniikasta huolimatta kyseessä on mainio peli, joka hyödyntää hyvin aihepiiriään. Pelitiloja on paljon, mutta yksinpeliä vaivaa taistelujen monotonisuus ja vaikeustason epätasaisuus. Välillä pelaaminen on helppoa, välillä pirun vaikeaa. Jos pitää urbaanista hiphop-kulttuurista, niin Fight for New Yorkin meininki iskee mitä parhaiten. Tarjolla on runsaasti poliittisesti ihailtavan epäkorrekteja hetkiä tässä machismon ja ns. gangsta shitin ylistyksessä. Pohjana on kuitenkin pelimekaniikka, joka toimisi ilman tällaista huippuluokan kuorrutustakin.