FaceBreaker (PS3, Wii, 360)

30.09.2008 17:59 Antti Mutta

Nyrkkeilijät ovat harvemmin perinteisessä mielessä komeita, ainakaan kasvoiltaan. Tuhannet iskut näkyvät, eivätkä pahimmat häviä koskaan. Kehäkettujen kasvoja voikin lukea kuin karttaa; mitä kukkulaisempi pärstävärkki, sitä kokeneempi taistelija.

EA on tarttunut tosiasiaan humoristisessa mielessä. Piirretyltä näyttävän FaceBreakerin luvataan antavan mahdollisuuden rumentaa nyrkkeilijöitä absurdeissa mittasuhteissa. Animaatiohahmojen naamojen pitäisi venyä ja paukkua iskuista. Yhtälailla venytetään nyrkkeilysääntöjä.

Itse asiassa perinteisestä nyrkkeilystä on hyvin vähän jäljellä. Tästä muistuttavat vain kehä, hanskat ja jotkin lyönnit. Muuten FaceBreaker on silkkaa katutappelua ja liikkeet kuin mistä tahansa tekkenistä tai streetfighterista.

Omituisten otusten kerho

Aidot säännöt sopisivatkin huonosti pelimaailmaan, jossa hahmot näyttävät muovailuvahasta väännetyiltä. Taistelijat ovat kuin Warner Brosin piirretyistä repäistyjä – mutta vain tyyliltään. Hauskuus ja omintakeisuus puuttuvat.

Oman hahmonsa ulkonäöstä voi onneksi päättää itse. Muokkausmahdollisuuksia on paljon, mutta EA:n muihin peleihin valikoima vaikuttaa silti typistetyltä. Ehkä syynä on kasvoihin keskittyminen.

Hurjasti hehkutettuna ominaisuutena FaceBreakerissa voi nimittäin siirtää oman, tai oikeastaan minkä tahansa muun, kuvan hahmonsa naamaksi. Esimerkkinä valmiina hahmona on ennen Microsoftilla työskennellyt Peter Moore. Hilpeää, mutta toissijaista, sillä lopulta kamppailun toteutus ratkaisee kaiken.

Tekninen tyrmäys kolmessa erässä

Ja taistelu on juuri se osa-alue, jossa FaceBreaker ottaa itseltään näköön. Hyvä kamppailupeli näyttää yksinkertaiselta, mutta on todellisuudessa kaikkea muuta. Tässä tapauksessa kaikki on sitä, miltä se näyttääkin.

Ensimmäisessä erässä peli kompuroi huonon ohjauksen takia. Jostain kumman syystä pelintekijät ovat päättäneet, että on fiksua asettaa hyökkäys ja puolustus samoihin näppäimiin. Nappi pohjassa puolustetaan, näpäytyksestä hyökätään. Tämä vaikeuttaa lyöntien, torjumisien ja väistöjen ajoittamista merkittävästi.

Muutenkin liikkeitä on hyvin vähän. Mainittujen kolmen lisäksi on vielä heitto sekä koukkulyönti, jolla tehdään oikeata vahinkoa sekä heitto. Käytännössä paras strategia on vastustajan ahdistaminen kulmaan ja lyöntinäppäimien takominen naama punaisena. Jotain taistelujärjestelmästä kertonee, että tämä toimii useammin kuin harkittu toiminta.

Toinen erä menetetään tekoälylle. FaceBreakerin vastustajat toimivat nimittäin kuminauhalla. Jos pelaaja saa liikaa etumatkaa, hyökkää kumppani armotta takaisin. Lisäksi jokaisella vastustajalla on yksi heikko kohta, jota peli kutsuu rehellisesti Akilleen kantapääksi. Voitto onkin sitten vain tämän löytämisen takana. Puuha käy hermoille nopeammin kuin uskoisikaan.

Kolmannessa ja ratkaisevassa erässä seuraa tyrmäys, jonka syynä on pelin hehkutetuin ja odotetuin ominaisuus: vastustajan naaman uusiksi laittaminen. Hahmojen kasvot eivät nimittäin yksinkertaisesti muutu suuremmin, vaikka miten mätkisi kaveria näköön.

Vedetään lärvit

Ajatus kasvojenrumentamisen takana olisi ollut loistava, jos jokainen isku olisi muokannut hahmoa. Nyt pärstä turpoaa näkyvästi vasta, kun saa ajettua läpi FaceBreak-erikoisliikkeen, joka pudottaa vastapuolen edustajan kanveesiin, lopullisesti.

Puukkoa kierretään haavassa vielä erikoisliikkeiden animaatioiden määrän takia. FaceBreakia sekä vähemmän tehokkaita tyrmäysiskuja on vain muutama, joten samoja tylsiä animaatioita saa pällistellä loputtomasti.

Kuin anteeksipyydellen, tekijät ovat koettaneet keksiä edes jonkun hyödyn huonosti toteutetulle naaman venytykselle. Kun FaceBreakilla niittaa vastustajan, tämän pää saa kunniapaikan muokatussa muodossaan pelaajan palkintoseinältä. Nettipelissä tämä on hauska ominaisuus, varsinkin jos taistelutoverilla on omasta kuvasta tehdyt kasvot. Yksin pelatessa päiden kerääminen on merkityksetöntä.

Nintendo Wii -versio.

Vähemmän on vähemmän

FaceBreakerista täyden hinnan maksaminen on kuin ostaisi vanhan auton uuden hinnalla. Rahaa kuluu, mutta vastinetta saa vain nimeksi. Sisältö on jo riittämätön kaikin puolin, mutta se myös asetetaan esille köyhästi.

Peruspikamatsin rinnalla on yksinpeli, jossa kohdataan kamppailijoita vaikeusjärjestyksessä. Moninpelitiloja on muutama: kaverien kanssa taisteltava sessiokamppailu ja Xbox Live –matsaus kaksistaan. Toisin sanoen pakolliset vaihtoehdot on juuri ja juuri raavittu kasaan.

FaceBreakerissa rikotaan naamojen sijaan tehdyt lupaukset. Mainosten perusteella olisi odottanut hauskaa, sarjakuvamaista nyrkkeilyviihdettä. Tilalla on pelimekaniikaltaan onneton tuotos, joka on yhtä kaukana nyrkkeilystä kuin tasokkaasta taistelupelistä. Pikkunäppärä visuaalinen toteutus ja EA:n lisensoimat hittirallitkaan eivät pelasta tätä murskatappiota.

Tekijä: EA Canada
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Wii (FaceBreaker K.O. Party), Xbox 360
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivut: http://easports.com/facebreaker/