Galak-Z: The Dimensional pursuaa jättiläisrobotteja ja avaruusromua (PC)
Tekijä: 17-Bit
Julkaisija: 17-Bit
Testattu: Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: PC, PlayStation 4
Laitevaatimukset: PC Windows Vista tai uudempi, Intel Core 2 Duo 2,6 GHz, 3 Gt muistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Muuta: ladattava peli, hinta 19,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: http://17-bit.com/galakz
Arvostelija: Miikka Lehtonen
80-luvun lapset muistavat telkkarissa viikonloppuaamuisin pyörineet japanilaiset piirrossarjat, joissa avaruusseikkailut, jättirobotit ja huono dubbaus vetivät huomiota puoleensa. Ne muistaa myös Galak-Z, sillä ne ovat niitä tunnelmia, joita peli tavoittelee.
Rempseän VHS-ulkoasun alla piilee kuitenkin myös syvyyttä ja sisältöä, mutta myös jonkin verran ongelmia.
Galak-Z nähtiin jo viime kesänä PlayStation 4:llä. Tuolloin pidin kovasti pelin ulkoasusta ja tunnelmasta, sekä sen toimivasta räiskintäpelattavuudesta. Ongelmiakin riitti, mutta ne olivat pääosin teknisiä. Jostain syystä PlayStation 4 ei vain kyennyt pyörittämään peliä ilman merkittäviä töksähtelyjä ja hidasteluja, mikä on nopeatempoisessa pelissä kuolinisku koko hommalle.
Nyt Galak-Z on kuitenkin julkaistu sille herrakansan luvatulle alustalle, PC:lle. Niinpä voisi toivoa, että tekniset ongelmat ovat historiaa ja Galak-Z nousee vihdoin niihin sfääreihin, joihin se potentiaalinsa puolesta olisi aina kuulunutkin.
Yksi mies ja alus
Galak-Z:n tarina voisi todellakin olla kotoisin kuin jostain 80-luvun animesta. Ihmiskunnan viimeisenä toivona taistelussa kamalaa kalamiesten rotua vastaan on yksinäinen pilotti, joka onnistui pakenemaan katastrofaalisesti menneestä taistelusta huippukehittyneessä prototyyppialuksessa. Yhdessä tukialuspilottikaverinsa kanssa kaksikko hyppii sektori sektorilta kohti turvaa etsien aseita ja keinoja kalamiesten kukistamiseksi.
Lennokasta menoa ryyditetään ilmeellä, joka on kuin niistä samaisista piirrosarjoista. Jokaisen tehtävän alussa nähdään ikään kuin sarjan jakson nimi, kirjoittajacrediitit ja muuta sellaista. Ja kun pelin pistää paussille, se näyttää samalta kuin pysäytyksen painaminen vanhalla VHS-nauhurilla vääristymiä ja merkkejä myöten.
Hurmaavan visuaalisen ilmeen ja sarjakuvamaisen ulkoasun alla piilee peli, joka on täysi paskiainen. Galak-Z kun on vaikea peli. Kaksiuloitteinen avaruuslentely vaatii nopeita refleksejä, kunnolla pelisilmää ja myös paljon opettelua, sillä vaikka toisin voisi kuvitella, Galak-Z ei ole mikään ihan perinteinen kahden tikun räiskintäpeli. Alusta lennetään pikemminkin samaan tyyliin kuin klassisessa Asteroids-pelissä, eli toisella tikulla ohjataan suuntaa ja sitten kaasun ja jarrun avulla annetaan vauhtia eri suuntiin. Ampuminen tapahtuu nokan osoittamaan suuntaan.
Aluksi olin itse sitä mieltä, että ratkaisu oli ongelmallinen ja että Galak-Z olisi ehkä toiminut paremmin niillä tyypillisemmillä kahden tikun kontrolleilla, mutta tutoriaalitehtävien jälkeen pelaajan kykypalettiin heitetään sen verran paljon erikoisia väistöjä ja pyörähdyksiä, että kokonaisuus alkaa hahmottua. Vaikeaa pelaaminen silti on.
Suuri osa haasteesta tulee siitä, että Galak-Z:ssä on paljon roguelike-piirteitä. Tarkoituksena ei ole pelata peliä läpi yhdessä putkessa, vaan kehitystiimi on laskenut sen varaan, että ennemmin tai myöhemmin peli päättyy kyyneliin. Vihollisia on paljon, ne ampuvat kovaa ja pelaajan alukseen saa palautettua kestopisteitä vain harvoissa kaupoissa rahaa vastaan. Kun tehtäviä riittää useita, jossain vaiheessa sitä vain tulee turpaan totaalisesti ja peli päättyy.
Tässä kohdin voisi kuvitella, että roguelike-pelien tavoin pelaaja saisi uuden pelin aloittaessaan pitää avaamiaan uusia aseita, osia ja parannuksia. Näin ei kuitenkaan ole. Suurin osa parannusosista ja uusista aseista on pelikertakohtaisia ja kun kuolee, ne menettää. Osa taas avautuu kauppaan ostettavaksi, mikä on toki pienoinen kädenojennus pelaajan suuntaan, mutta rahan tienaaminen on hidasta puuhaa.
Galak-Z siis vaatii pelaajaltaan paljon, mutta myös antaa. Kun homma sujuu ja pääsee siihen paljon puhuttuun zoneen, pelaaminen on todella hauskaa. Alukseen ostettavat ja löydettävät parannusosat tuovat peliin hauskaa lisämakua ja muuttavat merkittävästi sitä, miltä kalamiesten tykittäminen tuntuu. Myöhemmissä kentissä pelaaja saa alukseensa myös todella villejä uusia osia, kuten vaikka kyvyn muuttua jättirobotiksi, joka vaihtaa tykkinsä tehokkaaseen valomiekkaan.
Onkin harmi, että pelikerrasta toiseen ei tule vahvempaa progression tuntua, vaan pelin päätyttyä olo on aina sellainen kuin aloittaisi puhtaalta pöydältä ja nollapisteestä. PC-versio helpottaa ongelmaa lisäämällä mukaan uuden, helpomman vaikeustason, jossa tehtäviä saa yrittää uudelleen, eikä koko roska ala aina kauden alusta kuoleman seurauksena.
Versiolla on väliä
Puhutaanpa hetki teknologiasta. Aluksi ne hyvät uutiset: PC-versio todellakin pyörii paremmin kuin PlayStation 4 –versio. Omalla koneellani ruudunpäivitys oli vakaata ja ripeää, mikä on hyvä juttu. Nettitarinoiden perusteella joillain muilla ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri, sillä pelin Steam-keskustelualueelta löytyy purnausta tökkimisestä ja pätkimisestä. Lisäksi tietenkin pad-ohjaimet toimivat helposti ja ongelmitta, tarjoten myös sen parhaan tavan pelata Galak-Z:tä.
Hieman surkuhupaisasti PC-versiossa on myös enemmän sisältöä kuin konsoliveljessään. Galak-Z:n tarinatilan piti olla viisiepisodinen, mutta PlayStation 4 –versiosta puuttui jo alusta saakka se viides ja viimeinen kausi, eli viiden tehtävän rypäs. Kehitystiimi vannoi jo aikanaan, että päivitys lisäisi sen peliin pian, mutta tässä sitä ollaan, puoli vuotta myöhemmin, eikä kenttiä näy tai kuulu.
PC-versiossa tiettävästi tämä viides kausi on mukana. Sanon ”tiettävästi”, sillä en ole vielä onnistunut Galak-Z:ssä pääsemään neloskautta läpi. Vaikeustaso on brutaali.
Viime kesänä hajoilin Galak-Z:n parissa enimmäkseen teknisiin ongelmiin ja pohdin, että jos ne olisi pelistä korjattu, kyseessä olisi ollut todella hyvä peli. Nyt ne on korjattu, mutta jotain silti puuttuu. Epäilen, että kyseessä onkin vähän syvemmällä piilevä ongelma.
Kun Galak-Z toimii, se toimii erinomaisesti. Ne huippuhetket ovat oikeasti todella siistejä: peli on näyttävä, vauhdikas ja viihdyttävä. Mutta kun epäonnistuminen tulee – ja se kyllä varmasti tulee meistä useimmille aika useastikin, koska en voi korostaa pelin tylyä luonnetta liikaa – pudotus takaisin puhtaalle pöydälle tuntuu ikävältä. Olisin kaivannut peliin kovasti jonkinlaista progressiota ja uskon, että se olisi voinut olla se elementti, jolla Galak-Z olisi lähtenyt kunnolliseen lentoon.
Nytkin se on hyvä peli ja uskon monen hurahtavan siihen totaalisesti. Itse olisin vain kaivannut rogueliteltäni vähän enemmän rogueta.
Lisää aiheesta
Doom -moninpeliennakko – vauhdikasta räiskettä, ristiriitaisia fiiliksiä (PC, PS4, Xbox One)
Alienation – hektistä tuhoa, tykitystä ja meininkiä (PS4)
Nuclear Throne raivostuttaa, naurattaa ja koukuttaa (Linux, Mac, PC, PS4)
Enter the Gungeon puhkuu nopeatempoista räiskintäpotentiaalia (Linux, Mac, PC, PS4)
