Gettysburg: Armored Warfare (PC)

16.04.2012 17:06 Janne Mikola

Tekijä: Radioactive Software
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: PC Windows 7 64-bittiä, Intel Q9550, 4 Gt muistia, Radeon HD6870.
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP, Vista tai 7, Intel Core 2 Duo 2.0GHz tai parempi, 2 Gt muistia, 6 Gt kiintolevytilaa, 256 Mt näytönohjainmuistia, DirectX-yhteensopiva äänikortti, internet-yhteys, DirectX 9.0c.
Pelaajia: 2-64 (internetissä)
Pelin kotisivu: Gettysburg: Armored Warfare
Arvostelija: Janne Mikola

Reaaliaikastrategiaa ja räiskintää on yritetty yhdistää saumattomaksi kokonaisuudeksi jo vuosia. Battlezone ja Natural Selection ovat luultavasti risteytyksistä onnistuneimpia, mutta täydellistä tasapainoa genrejen välillä ei oikein koskaan ole kuitenkaan löytynyt. Battlezone lähestyi risteytysprosessia hieman strategiapuoli edellä, ja Natural Selectionilla taas taisi jäädä enemmän kuin yksi jalka räiskintäpelin puolelle.

Gettysburg: Armored Warfare on paperilla loistava 3PS:n ja RTS:n yhdistelmä. 64 pelaajaa. Sekä räiskintä-, että strategiavoittoiset pelimoodit. Vaihtoehtohistoriaa, scifiä, Gettysburg, Antietam. Mikä voisi enää mennä pieleen?

Muistan joskus nuorempana miettineeni, millainen olisi se ultimaattinen tietokonepeli. Olin tuolloin ehkä liian nuori haaveilemaan mistään Illuminatuksen kaltaisesta. Sen sijaan pohdintani johti aika johonkin reaaliaikastrategian kaltaiseen peliin, jossa koko maailma olisi yksityiskohtaisimmallakin tasolla minun tutkittavissani. Red Alert, jossa voisin halutessani seikkailla Half-Lifen näkökulmasta kiväärimiehen saappaissa ja kävellä sisään siihen punakattoiseen voimalaitokseen.

Muistan myös, kuinka täpinöissä olin, kun ensimmäiset huhut C&C: Renegadesta saavuttivat suomenkielisen pelilehdistön sivut. No, Renegade osoittautui myöhemmin joksikin aivan muuksi, mutta onneksi meillä on tasaisin väliajoin tarjolla uusia yrittäjiä.

Dream come true

Tuorein esitys tällä saralla on Gettysburg: Armored Warfare. Aivan kuin unelmaani täydellisestä pelistä, tuntuu siltä, että tämän pelinkin taustaideaa on valmisteltu jo jonkun esiteinivuosilta lähtien. Vaihtoehtoishistorian tyylilajiin istuva taustatarina kertoo Amerikan sisällissodasta, johon on onnistuttu aikamatkaamalla toimittamaan sotakalustoa jännittävältä 2060-luvulta. ”Mitä jos”- ja ”kumpi voittais” -hiekkalaatikkoleikkejä parhaimmillaan.

Tutustuttuani pintapuolin Gettysburg: Armored Warfareen, en ollut aivan varma, että kuulostiko se tosi hyvältä, vai aivan järkyttävän hirvittävältä. Saatuani testiversion kätösiini harvinaisen vaivattomasti, oli hyvin nopeasti selvää, että nyt tuli haukattua kasa haisevaa. Ehkäpä veteroituneemmat arvostelijakollegani haistoivat tilanteen jo kaukaa.

Pikainen painajainen

Peliin on mahdoton uppoutua. Vaikka taistelukentällä voi olla periaatteessa jopa neljä armeijaa kurmottamassa toisiaan, tai vaihtoehtoisesti 64 pelaajaa aiheuttamassa kaaosta, ei suuren mähinän fiilistä synny lainkaan. Vaikka monesti kuulee väitettä siitä, kuinka pelin audiovisuaalinen puoli ei ole oikeasti pelin hyvyyttä tai huonoa määriteltäessä tärkeää, on Gettysburg isku vyön alle tämän toitottajille.

Tykistön ja muun raskaan kaluston aikaansaamat räjähdykset ovat munattomia tussahduksia ja loputtomasta harmaanvihreästä maailmasta on mahdoton erottaa vihollisia edes aukean toisella puolella olevasta metsiköstä. Ja en puhu tästä erottamisongelmasta hyvässä mielessä (miettikää Battlefield 3:ea), vaan loputon harmaanvihreä maiseman ja 100 metrin päässä spriteiksi muuttuvien vihollisten ansiosta tuntuu, että taistelukentällä on yksin. Siis kyllä: spriteiksi. Ai että, kun tulee ysäri mieleen.

Suhtautumisongelmia

Gettysburg: Armored Warfare on niitä pelejä, joista miettii mielipidettä muodostaessa, että paljonko tässä nyt pitää antaa anteeksi. Lähtökohdat ja lieventävät ympäristötekijät kun ovat mitä ovat.

Pelin on toteuttanut yritys nimeltään Radioactive Software. Käsi ylös, kaikki jotka ovat kuulleet tästä legendasta? No, ei se mitään, en minäkään ollut. Kerrottakoon kuitenkin kaikille, että Radioactive Softwarella on kaksi työntekijää: ohjelmoija Danny Green ja raha-asioista vastaava Terri Green. Kustantaja Paradox Interactive on kyllä tarjonnut jääkärijoukkueen verran apua grafiikassa, tuotteistuksessa, testauksessa ja muissa tavallisissa pelinkehittämiseen liittyvissä tehtävissä, mutta tämä jos mikä on pikkuresursseilla toteutettu peli.

Ja sitten on tietysti pelin hinta. Alle kympin maksavalta peliltä ei tietysti voi vaatia eikä odottaa kaikkea samaa, mitä kuusi kertaa enemmän maksavalta AAA-titteliltä.

Yleensä nämä edullisemmat pelit kuitenkin perustuvat siihen, että ne tarjoavat jotain vähän yksinkertaisempaa ja sitäkin sisällöllisesti vähän vähemmän, kuin mitä Battlefield-sarjan kulloinkin tuorein tekele tarjoilee. Gettysburg: Armored Warfare taas sortuu klassisesti siihen aivan kohtuuttomaan kunnianhimoon, ja koittaa tarjota kaiken saman ja vielä vähän päälle. Lisähaastetta Gettysburgin kehityksessä tarjoaa se tosiasia, että reaaliaikanaksun ja turpeen kanssa tuttavuutta tekevän räiskintäpelin yhdistäminen on juttu, missä täydellistä suoritusta ei ole koskaan vielä nähty.

Tämäkö muka teknologiademo?

Maailmalla Gettysburgia on luonnehdittu teknologiademoksi. No, kyllä peliä pelatessa sellainen fiilis vähän on. Pelistä puuttuu pelaamisen ilo, tarjolla on vain joitain ominaisuuksia testailtavaksi ja konsepteja kikkailtavaksi. Välillä ruudulle ilmestyy teksti, jossa todetaan jonkun voittaneen jotain, mutta kaikki pelilliset tasapaino-ongelmat jotka vaikuttavat pelien voittamiseen, ja jotka normaalin pelin tapauksessa kaipaisivat pikaista päivitystä, ovat Gettysburgin tapauksessa täysin sivuseikkoja. Ei sillä oikein ole mitään väliä, että pelaaminen itsessään degeneroituu nopeilla APC:eillä ajeluksi jalkamiesten juostessa armeijan teltoilta mähinäalueille käsittämättömän hitaasti.

Eikä sillä oikein ole mitään merkitystä, että hevosmiehet ovat turhia, ja zeppeliinit ovat täysin ylivoimaisia tuhokoneita, joita vastaan ei ole olemassa mitään ilmeistä vastaliikettä. Edes zeppeliini vastaan zeppeliini ei toimi, koska ilmalaivojen aseistus ja tähtäysmekanismi ovat suunniteltu ilmasta-maahan -sodankäyntiin.

Toisaalta yleensä teknologiademoja yhdistää sellainen tekijä, että ne ovat, noh, teknologisesti edistyksellisiä. Ei tällä kertaa. Teknologiademo vai ei, en tiedä. Hauska peli ei ainakaan.

Paljon samaa, kuin…

Vaikka Gettysburg: Armored Warfare on siis videopelinä aivan hirvittävä, kristallipalloni sanoo, että kyseinen tekele jää Radioactive Softwaren viimeiseksi tekeleeksi. Eikä suinkaan siksi, että lafka olisi painumassa kölin alle. Vaan siksi, että kyllä Danny Greeniä ihan valoisa tulevaisuus odottaa. Tämänkaltaisen projektin läpivientiin kykeneminen on ehdottomasti osoitus jostain. Varmasti pelimoottori myös sisältää ohjelmakoodia, jota minä en ikipäivänä osaisi naputtaa.

Oikeissa olosuhteissa, oikean pelinkehitysprosessin tavoin tuettuna, kaverista voi tulla aika nopeastikin jonkun tunnetun pelitalon kuukauden työntekijä. Valokuva seinällä ja kaikki. Ilmeisin veikkaus olisi tietysti Gettysburgin kustantanut Paradox, mutta internetin (epä)luotettavat lähteet kertovat, että yksi Gettysburgin huonouden syistä olisi nimenomaan pelin julkaisun portaalla Paradoxin suunnasta tapahtunut maton kiskaisu Greenin jalkojen alta. Viimeistelemätön peli ja niin edelleen.

Itse en tuohon kuitenkaan usko. Gettysburgista ei saa hyvää peliä, ei millään määrällä viimeistelyä. Lyhyesti: ei tähän peliin kyllä kannata rahoja uhrata. Tai jos niin teette, niin älkää ainakaan tulko sanomaan, etten varoittanut teitä. Jos pelistä voi jotain irti repiä, niin tietynlaista nostalgiaa. Siitä on vajaa kaksi vuosikymmentä, kun naksuttelin edellisen kerran RTS-peliä, jossa kartan toisesta päästä toiseen päähän käskytetyt soltut jäävät matkan varrelle pysyvästi kusitauolle. Tuolloin kyseessä oli Warcraft. Se alkuperäinen.

Tuli kyllä vähän paha omatunto tuosta Warcraft-vertauksesta. No, kun tälle tielle lähdettiin, niin toinenkin asia näitä pelejä yhdistää: molemmilla on suurin piirtein saman verran aktiivista peliseuraa verkossa satunnaisena keskiviikko-iltana.

Toinen mielipide

Kun Gettysburgista oli kerran useampi latauskoodi tarjolla, niin otinpa viikonlopun huvittelumielessä yhden itsellenikin. Käynnistämistä seurannut elämys oli nostalginen. 90-lukuinen ruma grafiikka yhdistyi hämmentävän kömpelöön peliin. RTS-osioon en parin yrittämisen jälkeen uskaltanut enää koskeakaan, jalkaväkihommat olivat typerintä 3PS-räiskintää 20 vuoteen ja ainoastaan sotazeppeliineillä lentäminen tarjosi jonkin verran hupia, kun sain paiskoa kanuunankuulia maassa etenevien joukkojen niskaan.

Graafinen kauheus, käyttöliittymän karseus ja voi hyvä luoja miten surkea pelattavuus yhdistyvät Gettysburgissa ainutlaatuisella tavalla kiinnostavaan konseptiin ja luokattomaan toteutukseen. Vaikka en etukäteen ihmeitä odottanutkaan, niin pettymyksen mittakaavaa on mahdoton pukea sanoiksi, etenkin kun olen aivan hillitön vaihtoehtohistorioiden fani.

Jos joku on Jannen mukaisesti väittänyt että Paradox olisi vetänyt kehittäjältä maton alta ja julkaissut pelin keskeneräisenä, niin nostan pöydälle hevonpaska-kortin. Sori, tämä tekele saattaisi täpärästi nousta huonojen pelien kastiin, jos sitä tunkattaisiin puoli vuotta lisää. Silloinkin se olisi vahva ehdokas vuoden 2012 huonoimpien pelien äänestyksessä. Ja jos pelin alta on vetäisty matto, niin se on tehty aivan liian myöhään. Tätä ei olisi koskaan pitänyt edes ottaa julkaisulistalle.

Nykyisellään suosittelisin odottelemaan Gettysburgin -90% alennusmyyntejä, jotta voisitte ihan silkaksi riemuksenne tsekata miten kauheaa roskaa joku ihan oikeasti kuvittelee myyvänsä kaupallisena tuotteena. Voin vain kuvitella miten Paradoxilla ovat naamat mutruilleet, kun peli jäi jumittamaan alkujaan esitellyn alpha-version tasolle.

Jukka O. Kauppinen