The Secret World (PC)

31.07.2012 17:30 Miikka Lehtonen

Tekijä: Funcom
Julkaisija: Funcom
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce 570 GTX
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP SP1, 2,6GHz Core 2 Duo -prosessori, 2 Gt keskusmuistia, 30 Gt kiintolevytilaa
Pelaajia: tuhansia
Muuta: MMO, vaatii aktiivisen tilauksen. Kuukausimaksu 14,99€
Pelin kotisivu: http://thesecretworld.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Funcomin MMO-historia on pitkä, mutta ei kovin loistokas. Pari kertaa petetyksi tulleet pelaajat suhtautuivat jo ennakkoon todella penseästi firman tuoreeseen The Secret Worldiin ja epäilivät nytkin pahinta. Mutta turhaan.

The Secret World ei ole aivan ongelmaton peli, mutta se sisältää valtavat määrät hyviä oivalluksia, yhden MMO-historian parhaista maailmoista ja oikeasti toimivaa tarinankerrontaa. Sitä voisi hyvällä syyllä kutsua ensimmäiseksi oikeasti erilaiseksi MMO:ksi sitten World of Warcraftin.

Tarkkaavaisimmat lukijat huomaavat, että tämä ei suinkaan ole Domen ensimmäinen The Secret World –juttu, vaan olen kirjoitellut pelikokemuksistani koko heinäkuun ajan. Niinpä tämä arvostelu toimiikin niiden yhteenvetona ja tarkkoja kommentteja kaipaavat voivat tutustua matkapäiväkirjoihin. Näin siis siksi, ettei juttu venähdä kahdeksan sivun mittaiseksi. Mutta itse asiaan!

Salaisuuksien maailma

The Secret Worldin lähtökohta on hieno ja välittömästi mielikuvitusta kutkutteleva: kaikki kuulemasi salaliittoteoriat, aavetarinat ja pelottavat kansantarut ovat totta. Me emme kuitenkaan ole nähneet niitä kuin vilauksilta, sillä niiden tyyssijana on normaalisti se kulisseihin kätkeytyvä salainen maailma. Tässä salaisessa maailmassa kolme salaseuraa on jo vuosisatojen ajan sotinut pimeyden voimia ja toisiaan vastaan.

Nyt on kuitenkin käynyt niin ikävästi, että maailmat ovat törmänneet. Pimeyden voimat purkautuvat maailmaan, aavetarinat muuttuvat tosiksi ja veri virtaa pitkin maailmaa. Niinpä myös salaseurojen on aika astua esiin varjoista ja tehdä ikiaikainen tehtävänsä maailman pelastamiseksi.

Pelaajat ovat näiden salaseurojen – templarien, illuminatin tai lohikäärmeiden – rivisotilaita. Jo alkuintrossa tehdään selväksi, että et suinkaan ole mikään tarinoiden luvattu messiashahmo, vaan yksi mies tai nainen muiden joukossa. Hyvä idea, joka selittää mainiosti sen, miksi maailmalla juoksee tuhansia sankareita samojen keikkojen parissa.

Hyvä idea on muutenkin oiva termi kuvaamaan The Secret Worldin maailmaa, sillä itse olin kauhufanina messissä jo alkumetreiltä saakka. Ensimmäisenä alueena kun toimii pieni kaupunki Yhdysvaltojen kaakkoisrannikolla. Sumua, lonkerohirviöitä ja Star Spawn of Cthulhu. Aika tiukka aloitus. Siitä juostaan Stephen King –henkisempiin maisemiin, helvetin voimien valtaamaan motelliin, Innsmouthin noita-akatemiaan, Yhdysvaltojen alkuperäiskansojen perinnetarinoiden täyttämälle vuoristolle ja niin edelleen.

Väliiin mahtuu monta hienoa paikkaa ja hetkeä, jotka saavat viiittauksillaan ja vaikutteillaan varmasti jokaisen kauhufanin sydämen värisemään. Vielä ilahduttavammin maailmasta otetaan myös hyöty irti tehtävien muodossa.

Tarinaa ja värinää

Vaikka The Secret Worldiin mahtuu myös paljon ”tapa 10 zombia” –henkistä settiä, ilahduttavan moni tehtävä nojaa rankasti tarinaan ja ottaa siitä paljon irti. Kaikkia tehtäviä edeltää välianimaatio, joissa luodaan pohjia ja fiilistellään vaikka merestä nousseilla ja ihmisiä sieppaavilla zombeilla tai haudoistaan nousseilla esi-isillä.

Ja onhan se todettava, että tulee niihin perustehtäviinkin vähän lisää värinää, kun niiden tapahtumapaikkana on vaikka kummitusten täyttämä kartano, jossa pelaaja matkustaa läpi ajan tutustumaan talon verisimpiin hetkiin ja yrittämään muuttaa niitä, jotta nykyhetki olisi vähän onnellisempi. Kummituskartanot, hirviöluolat, kirotut risteilyalukset, zombien valtaamat rannikkokaupungit ja Egyptin pyramidit ovat aika siistejä paikkoja kummitusseikkailuille!

Mutta selkeästi sitä kirkkainta parhautta ovat The Secret Worldin investigation-tehtävät. Ne ovat usein monta tuntia pitkiä eepoksia, joissa fokus on lähes puhtaasti tarinalla ja ongelmanratkonnalla. Oikeasti haastavia ja mielenkiintoisia ongelmia ratkotaan etsimällä pelin sisäisellä nettiselaimella tietoa feikkiyrityksistä, purkamalla morsekoodia sekä monilla muilla tavoilla.

Investigation-tehtävät ovat aivan ratkiriemukkaita ja jos peli koostuisi pelkästään niistä, kehittäisin todennäköisesti kyvyn kehrätä.

Tokihan tämänkin asian voi nähdä toisin päin: jos minun pitää kerran avata nettiselain ja katsella sieltä tipsejä tehtäviin, miksi en saman tien katso sieltä koko ongelman ratkaisua? Niin, miksipä et? Ei sitä mikään estä ja jos haluaa investigation-tehtävistä vain nopeat kokemuspisteet, ei se ole keneltäkään pois.

Niinpä toteaisinkin, että The Secret Worldin maailma ja sen sisältämät tehtävät ovat selvästi pelin parhaita osa-alueita ja se suurin syy sille, miksi peliä kannattaa ehdottomasti testata, jos massiivimoninpelit kiinnostavat. Mutta sitten alkavat ongelmat.

Kykyä kyvyn päälle

Eräs pelin fanien yleisimmistä kehun aiheista on se, että The Secret World ei sisällä lainkaan kokemustasoja. Tämä on puolittain totta. Mikään geneerinen kokemustasomittari ei tosiaankaan nouse kokemuspisteiden karttuessa, mutta hahmonkehitystä mitataan silti numeroilla. Kykynumeroilla.

Kullakin hahmolla on pitkä lista erilaisia asekykyjä, joihin pitää sijoitella pisteitä, jotta saa käyttöönsä kovempia sen tyypin leluja. Ero quality level 6:n ja quality level 1:n rynkyn välillä on kuin yöllä ja päivällä, mutta QL6:n asetta ei saa käteensä, ennen kuin on tarpeeksi kokenut rynkkyampuja. Ja niitä kykypisteitä taas hankitaan kokemuspisteillä. Jokainen kokemustaso on jaettu pylväisiin, joiden täyttyessä saa pisteen joko näihin geneerisiin ominaisuuspalkkeihin tai niiden alla aukeaviin kykypuihin.

Aseiden QL taas vaikuttaa vähän kaikkeen. Jos yrität sohia QL7:ää varten tasapainotettua hirviötä QL2:n – tai vaikka QL5:n — aseella, tuloksena on vain itkua, porua ja wipe. Systeemin vahvuus on se, että hahmoa luotaessa ei valita mitään hahmoluokkaa. Kaikki kykypuut ovat kaikkien ostettavissa, kunhan vain käyttää pisteitä. Ja niihin voi sijoitella pisteitä aivan vapaasti. Ainoa rajoitus on, että käytössä saa kerrallaan olla vain kaksi asetta, mutta repussa voi olla vaikka täysi valikoima muita leluja, jos haluaa vaikka vaihdella healer- ja DPS-roolien välillä.

Systeemin ongelma on se, että peli ei sisällä minkäänlaista respec-mahdollisuutta, eli mahdollisuutta sijoitella kerran käytettyjä ominaisuus- ja kykypisteitään uusiksi. Niinpä esimerkiksi yksinään tehokkaalla DPS-specillä pelaava, mutta instansseissa healeriksi haluava pelaaja joutuu sijoittamaan kykypuihinsa tuplamäärän pisteitä ollakseen yhtä hyvä molemmissa hommissa. Samaten myös erilaisia asevaihtoehtoja kokeilevan tai itselleen huonon buildin rakentanut joutuu liemeen, kun vaikeustaso yllättäen pomppaa noin 15 pelitunnin jälkeen.

Tämä on aivan mahdollista, sillä The Secret Worldin koko kykysysteemin ideana on synergia. Useat kyvyt hyödyntävät erilaisia debuff-tiloja, joten ideana olisi valita sellainen asepari, joka heittelee ristiin näitä sopivia debuffeja ja täten tukee toisiaan. Ongelmana on se, että näiden synergioiden selvittely vaatii joko pelin ulkopuolista googlailua tai valtavien kykypuiden omatoimista selailua ja muistiinpanojen tekemistä. Se on aika paljon vaadittu pelin pariin saapuvalta nyypältä, joka on muissa peleissä tottunut vähän erilaiseen menoon.

Ratkaisu näihin kaikkiin ongelmiin on aika tyly: palaa takaisin ja tee vanhoja tehtäviä uudelleen. The Secret Worldissa käytännössä kaikki tehtävät ovat ns. dailyja, eli ne voi tehdä uudelleen kerran päivässä. Niinpä moni pelaaja onkin joutunut juoksemaan vanhoja alueita uudelleen pariin kertaan saadakseen itselleen uuden ja toimivamman buildin tai boostatakseen sitä healauspuutaan sen verran, että sillä kehtaa mennä instanssiin.

Taistele henkesi edestä

Pelasipa sitten rikkinäisemmillä tai toimivammilla speceillä, The Secret Worldin taistelu on sangen aktiivista puuhaa. Mitään auto attackia ei ole, vaan pelaaja hyökkää vain jotain seitsemää aktiivista kykyä käyttämällä. Hirviöt mätkivät passiivisesti hieman kevyemmin, mutta tekevät usein suurempia ja tehokkaampia hyökkäyksiä. Kaikki nämä tapahtuvat hitaampien animaatioiden ja kenttään piirtyvien vaikutusalueiden kera ja tällöin pitää itse tajuta aktiivisesti väistää alta.

Tarjolla on myös PVP:tä, vieläpä aika merkittävässä roolissa. Erillinen PVP-sota-alue on ainoa, jossa voi mättää muiden salaseurojen edustajia turpaan, pelimaailmassa kaikki ovat samaa pataa. PVP-vyöhykkeellä taas kisataan sitä täplittävien tukikohtien hallinnasta, sillä niitä hallussaan pitävä ryhmittyvä pokkaa itselleen kivoja bonuksia.

PVP:ssä on kuitenkin pari todella pahaa ongelmaa. Ensimmäinen näistä on tasapaino. Pari pelin lukemattomista buildeista on niin rikki, että jos ei satu pelaamaan niillä, ei kannata edes pelata. Turpaan tulee 100-0 ja aivan kättelyssä. Toinen ongelma on se, että koska kaikki pelin kolme joukkiota taistelevat omissa nimissään, se suurinumeroisin porukka väistämättä jyrää muut alleen. Muut pystyvät yön hiljaisina hetkinä nappaamaan itselleen bonuksia, mutta kun zerg herää, se suurin salaseura jyrää taas koko maailman haltuunsa.

PVP:n penseyden tympein sivuvaikutus on se, että se on merkittävä osa The Secret Worldin todella vaisusta endgamesta. Loputtoman sodan ohella voi ajaa Nightmare-versioita jo aiemmin läpi juoksemistaan instansseista. Kehitystiimi on luvannut lisää sisältöä, mutta aikataulut ovat vielä hämärän peitossa.

Niiden olisi syytä konkretisoitua nopeasti, sillä The Secret World on nyt monen muun aloittelevan MMO:n tavoin tienhaarassa. Sen perustat ovat lujat, sillä maailma on todella kiehtova ja pelaaminen hauskaa. Peli kuitenkin tarvitsee sen lisäsisällön ohella tuunausta mekaniikkoihinsa, sekä ämpärikaupalla bugikorjauksia. Edelleen, kuukauden pelin ilmestymisen jälkeen, monet tehtävistä on mahdollista jumittaa niin totaalisesti, että kukaan ei saa enää tehtyä niitä ennen kuin serverit restartataan. Se on aika heikkoa se.

Peli kaipaisi myös lisää ominaisuuksia. Mitään varsinaista looking for group –työkalua esimerkiksi ei löydy, vaan pelaajat kasaavat itse ryhmiä chatissa huutelemalla. Jotkut sanovat, että tämä rakentaa yhteisöjä. Itse totean, että koska The Secret Worldia joka tapauksessa pelataan vain muutamalla valtavalla serverillä, automatisoitu LFG-työkalu olisi vain puhdasta parannusta. Modituki löytyy, mutta ei silläkään näin isoja ominaisuuksia tehdä.

Teknisesti suurempaa valittamista ei ole. Itse olen pelaillut DirectX 11 –clientilla ja nauttinut näin motion blurista ja muista komeista efekteistä. Niistä huolimatta FPS on vakaa ja korkea. Hitaammille koneille tarjolla on myös DirectX 9 –versio, joka näyttää vähän vaatimattomammalta (mutta silti komealta) pyörien pehmeämmin.

Toteaisinkin, että The Secret World on kokeilemisen arvoinen peli. Se on oikeasti EVE Onlinen ohella ensimmäinen MMO, joka World of Warcraftin jälkeen uskaltaa kokeilla jotain uutta. Todella upea maailma, mielenkiintoiset tarinat ja pelottava vapaus ovat vahvoja valttikortteja, joiden avulla moni muukin varmasti innostuisi pelistä, kunhan uskaltaisi kokeilla sitä.