Titan Quest: Immortal Throne (PC)
Antiikin mytologia on tällä hetkellä kova juttu. TV-sarjat, elokuvat, sarjakuvat ja kirjat yrittävät ammentaa villityksestä kaiken mahdollisen vielä kun ehtivät. Tosimies (tai nainen) heittää kuitenkin niskaansa kuparipanssarin, tarttuu keihääseensä ja lähtee itse potkimaan myyttisiä vihollisiaan persiille. Titan Quest on palannut!
Alkuperäisessä Titan Questissa pelaaja kulki pitkän tien lantsarin sandaaleista titaanintappajaksi, mutta edes tämä herkuleaanien saavutus ei ole vielä mitään edessä olevaan rupeamaan verrattuna. Titan Quest: Immortal Throne heittää pelaajan vastaan jumalten lisäksi myös Hadeksen legioonat.
Tarjolla on jos jonkinlaista kivaa. Pääseikkailu jatkuu reilun kymmenen tunnin mittaisella luvulla, joka sisältää 30 uutta tehtävää, pari tusinaa uutta hirviötä ja rekka-autollisen uusia varusteita. Omia varusteitaan voi myös tehdä itse, kiitos uusien alttarien. Matkaltaan löytää reseptejä, jotka yhdessä tarvittavien raaka-aineiden kanssa tuottavat mielettömän voimakkaita artifakteja. Näitäkin löytyy joka lähtöön.
Yksi pelin parhaista uudistuksista on silti karavaanien lisäys. Jokaisesta suuremmasta kaupungista löytyy iloinen karavaanari, jonka arkkuun voi varastoida romppeitaan. On mukavaa, kun ei tarvitse enää kuljetella mukanaan viittä eri panssarisettiä tai myydä pois vaihtoehtoisia kamojaan, koska niitä ei enää mahdu kuljettamaan mukanaan.
Mukana on myös kokonaan uusi kykypuu. Unimagia erikoistuu apurien ominaisuuksien nostamiseen, vihollisten kiroamiseen ja voimakkaisiin alue-efektiloitsuihin. Uudet loitsut ovat mauttoman voimakkaita ja on vaikea kuvitella, että monikaan haluaa enää pelata Titan Questia valitsematta unimagiaa toiseksi kykypuukseen.
Uudistuksia siis piisaa, mutta entä itse peli?
Helvetillistä menoa
Pian seikkailun alettua saa huomata, että pelin vaikeustaso on väännetty kaakkoon ja mittari nykäisty irti. Jo ensimmäinen pomo on vähänkään väärin kykypisteensä sijoittaneelle hahmolle vaikea ja käyrä vain nousee tästä eteenpäin aina jyrkemmin ja jyrkemmin. Loppua kohti törmäsin jo pomoihin, jotka pistivät hahmoni päreiksi ennen kuin ehdin edes parannuspulloon koskea.
Vaikeustaso tosin helpottui huomattavasti, kun otti lusikan kauniiseen käteen ja kävin keräämässä muutaman ylimääräisen kokemustason ennen uuden seikkailun aloittamista. Grindausta vierastavat varokoon.
Näiden saatanallisten pomojen kellistyksessä auttavat myös uudet, kertakäyttöiset kykykääröt, joilla saa hetkeksi itsestään lähes kirjaimellisesti jumalan veroisen soturin, tai vaihtoehtoisesti tehtyä vihollisiin hirvittävän määrän vahinkoa. Hintaakin toki löytyy.
Alkuperäisestä pelistä tutut korkeammat vaikeustasot ja mahdollisuus pelata kaverin kanssa pitävät huolen siitä, että kun Hadeksen legioonat on kaadettu, ei sankaria kannata suinkaan kuopata vaan heittää entistä kovempaan liemeen kiehumaan.
Muuten Immortal Throne on juuri yhtä riemukas tai puiseva kuin alkuperäinen Titan Questkin, mieltymyksistä riippuen. Itse tykästyin vuosi sitten täysillä Diablo-tyyppiseen naksutteluun, upeaan grafiikkaan ja reippaaseen kreikkalaisroomalaisen mytologian lainailuun. Samat eväät pätevät edelleen ja Immortal Throne hurahti läpi ennätysajassa. Uskon, että myös muut Titan Quest -veteraanit saavat pelistä kaiken irti.
Tekijä: Iron Lore Entertainment
Julkaisija: THQ
Testattu: Intel Core2Duo E6600+, Geforce 8800 GTS, 2 Gt DDR2-800
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows 2000/XP/Vista, Pentium 4 1,8 GHz, 512 MT keskusmuistia, 64 MT DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelin kotisivu: http://www.titanquestgame.com/
Lue lisää eDomesta
Titan Quest – 2000-luvun Diablo?
