Toy Story Mania (Wii)
Toy Story on täällä taas. Vanhoista leffoista tekaistiin 3d-käännökset, ja kolmas osa julkaistaan ensi vuonna. Ei liene yllätys, että aiheesta pukkaa myös peliä.
Wii-tuotos Toy Story Mania perustuu samannimiseen huipputeknologiseen huvipuistolaitteeseen. Alkuperäinen vempele koostuu sarjasta virtuaalisia ampumaratoja. Miten konsepti mahtaakaan kääntyä kotikonsolille?
Ajatus huvipuistoajelun pohjalta väännetystä pelistä ei herätä järin suuria odotuksia. Toisaalta omaahan eräs nimeltä mainitsematon megaelokuvasarjakin vahvat Disneyland-juuret. Harmi vain, että siinä, missä piraatit viihdyttävät isolla kankaalla muikeasti, ei Toy Story -ammuskelun Wii-versio osu lähellekään maaliaan.
Moni kakku päältä kaunis…
Päällisin puolin asiat ovat kunnossa. Leluisan piirrosmainen grafiikka näyttää kivalta, joskaan ei mitenkään sykähdyttävältä. Välillä tutut hahmot piipahtavat ruudulla. Etukäteen purkitetut pätkät ovat melkein kuin alkuperäisestä elokuvasta, jos nyt muistetaan, ettei 1995 julkaistu raina vastaa ihan nykykäsitystä kauniista tietokoneanimaatiosta.
Erityishuomiota on annettava tunnelmaa luovalle fysiikkamallinnukselle. Havocia käytetään hyvällä maulla ammusten ja kohteena olevien lautasten, maalitaulujen ja kulissien liikkeiden simuloimiseen. Lopputulos näyttää ajoittain jopa yllättävän vakuuttavalta.
Pelaamista varten on tarjolla kaksi erilaista pelimuotoa. Tarinapelissä käydään läpi harjoitteluosio ja viisi erilaista ampumarataa. Välissä pysähdytään viettämään aikaa pienimuotoisempien minipelien parissa. Kun kaikki radat on selvitetty, saa käteensä läjän lippuja, joilla voi avata kaikkea kivaa, kuten uusia minipelejä ja keräilytarroja.
Pelaaminen käy niin yksinään kuin myös korkeintaan kolmen kaverin kanssa. Jokainen kerää pisteitä omaan pottiinsa, mutta kenttäkohtaiset erikoistavoitteet ovat yhteisiä. Kaikki tavoitteet saavuttamalla kenttä aukeaa automaattisesti käytettäväksi vapaassa pelitilassa.
…mutta silkkoa sisältä
Kelvollinen graafinen toteutus ei kuitenkaan riitä, jos pelattavuus haisee. Toy Story Manian tarjonnan yksipuolisuutta voisi haukkua pienen novellin verran, mutta ainahan voi vedota siihen, että tuote on yksinkertaisesti uskollinen esikuvalleen. Ongelmaksi muodostuu sen sijaan se, että annoksen pihvi, ampumaratailu, toimii myös kehnosti.
Tarkkuuslajista kun on kyse, siis teoriassa, olisi napakka ohjaustuntuma ensiarvoisen tärkeää. Lelutarinamaanikoiden tähtäimet seilaavat jatkuvasti vähän missä sattuu, kadoten välillä kokonaan. Sillä ei tosin ole edes suurtakaan väliä, sillä kenttäsuunnittelu nojaa kaaokseen.
Käytettävien ammusten määrää ei ole nimittäin rajoitettu millään tavalla. Tästä johtuen paras taktiikka on yleensä sohia vähän sinnepäin ja takoa A-nappulaa vimmatusti. Taitoa, harkintaa tai taktisia valintoja ei tarvita, kunhan vain rämpyttää.
Wii-peleille tyypilliseen tapaan vaihtelua haetaan välillä ohjaimen ravistelemisella. Vemputtaa saakin oikein viimeisen päälle, jotta saisi aikaan haluamansa tuloksen. Lopputuloksena peukaloon sattuu, rannetta jomottaa ja otsaan kasvaa mystinen kohouma. Ihan oikeasti, eivät penskat ole mitään idiootteja, joille riittää ihan mikä vaan. Aikuisella hajoaa pää pelin parissa jo vartissa enkä usko, että lapset jaksavat kauhean paljon pidempään.
Pienet asiat, iso harmitus
Ampumaratojen ulkopuolella tarjolla on myös muutama kertakäyttöinen minihaaste. Suoritusten pituus vaihtelee muutamasta sekunnista pariin minuuttiin, itse kokemuksen eliniäksi ennustaisin hieman vajaata tuntia. Liian vähän, liian yksinkertaista ja kyllä, arvasitte oikein, wiimoten heiluttelemiselta ei säästytä tälläkään rintamalla.
Kolmiulotteisuus on sekä elokuvien uusintajulkaisujen että alkuperäisen huvipuistoajelun myyntivaltti. Ei liene yllätys, että myös Toy Story Mania! markkinoi itseään samalla kikalla. Ominaisuus jää pettymykseksi. Kolmiulotteisuutta pääsee kokeilemaan vasta ostettuaan auki samojen kuuden ampumaradan 3d-versiot tavallisilla pelaamisella ansaituilla lipuilla. Miksi ihmeessä mainostettu ominaisuus on rajoitettu vain muutamaan kenttään?
Julkaisijan puolella on myös sorruttu vakavaan pihistelyyn. Mukana tulee vain kahdet lasit, vaikka pelaamaan mahtuisi yhtä aikaa neljä kilpailijaa. Ottaen huomioon sen, kuinka naurettavista räppänöistä on kyse, tuntuu pahasti siltä, että nyt säästetään ihan väärästä paikasta. Toisaalta koko 3d-toteutus on niin päänsärkyä aiheuttavan surkea, että siitä pysyy kertakokeilun jälkeen mielellään kaukana.
Jos tämänkin jälkeen joku vielä suunnittelee hankkivansa Toy Story Manian jaloissa pyörivien vaahtosammuttimien iloksi, kehotan vakavasti harkitsemaan uudestaan. Kyseessä on nimittäin jälleen kerran peli, jota ei olla vaivauduttu kääntämään suomeksi. Valtaosasta tehtäviä selviää ilmankin kielitaitoa, mutta tuntuuhan se vähän nuivalta, kun tutut hahmot eivät viitsi puhua kieltä, jota pikku Pirkko-Petterikin ymmärtää. Käännöksen puute on silkkaa laiskuutta ja kohdeyleisön tarpeiden laiminlyömistä.
Liian vähän ja vasemmalla kädellä toteutettua. Toy Story Mania säästyy vältä-peukalolta hiuksenhienosti kohtuullisen onnistuneen audiovisuaalisen toteutuksensa kautta. Pelinä se on silti pettymys. Markkinoilta löytyy myös aidosti hyviä lastenpelejä, miksi siis tuhlata rahaa ja aikaa tympeään rahastukseen?
Lopputiedot
Tekijä: Papaya Studio
Julkaisija: Disney Interactive Studios
Testattu: Nintendo Wii
Saatavilla: Nintendo Wii
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: http://www.disneyvideogames.eu
Juho Anttila
