UFO: Afterlight (PC)
Jos wanhan koulukunnan PC-pelaajilta kysyttäisiin heidän suosikkipelejään, monien listan kärkisijoilla komeilisi luultavasti UFO: Enemy Unknown. Syynä ei ole vain pelin mainio taso, vaan myös se, ettei sille ole tähän päivään mennessä tullut kunnollista seuraajaa.
Altar Software pitää ufoilun lippua korkealla hengellisillä perillisillään, mutta pelit ovat kärsineet yleisestä laadun puutteesta. Jokainen sarjan osa on kuitenkin ollut lähempänä huippupeliä ja tällä kertaa firma pääsee jo todella lähelle.
UFO-veteraaneille homma on tuttua, muille lyhyt kertaus pelien ideasta. Maa on muukalaisten hyökkäyksen kohteena. Pelaaja komentaa muukalaisia vastaan taistelevaa erikoisjoukkoa niin taistelukentällä kuin sen ulkopuolellakin. Tukikohtaa pitää rakentaa, teknologiaa tutkia ja sotilaita kouluttaa, jotta muukalaisten persiit eivät jäisi potkimatta.
UFO: Afterlight jatkaa samalla radalla, mutta Altarin pelisarjan jatkuvan juonen seurauksena Mars-planeetalla. Maapallo on nimittäin tuhoutunut jo aikaa sitten muukalaisten invaasion alla ja ihmiskunnan säälittävät rippeet sinnittelevät avaruusarkeissaan. Marsissa oleva pieni tiedetukikohta joutuu kuitenkin koko rotumme toivon keskipisteeksi, kun punaisella planeetalla alkaa tapahtua outoja.
Avaruuden insinöörit
Koska kyseessä on vain pieni tiedemiesten yhteiskunta, matka kynäniskaisista nörsseistä kivikoviksi karjuiksi on pitkä. Kaiken kehityksen keskipisteenä on luonnollisesti taistelukenttä, jossa ihmiskunnan värejä puolustetaan Mars-planeetan alkuperäisväestöä, suurisilmäisiä Harmaita, muinaisia kyborgeja ja ties minkälaisia muita laitapuolen kulkijoita vastaan.
Jotta sotilaat eivät saisi heti turpaansa, pitää tutkia teknologiaa. Erilaiset juonenkäänteet ja taistelukentältä löydetty romurauta avaavat uusia tutkimuskohteita, joiden kautta pääsääntöisesti opitaan joko taistelutaitoja, siviiliteknologiaa tai uusia aseita. Jotkut ovat puhtaasti taustatarinaa kehittäviä ja juonta kuljettavia löytöjä, joilla ei ole sen kummempaa pelillistä virkaa.
Jotta tiedemiesten villit ideat saataisiin muutettua konkreettiseksi hyödyksi, tukikohtaa pitää jatkuvasti laajentaa, tai oikeammin parannella. Tila on nimittäin jatkuvasti kortilla, eikä kiinteän kokoiseen pikkuiseen tukikohtaan mahdu paljonkaan laajennustavaraa. Vaikeita ratkaisuja täytyy siis tehdä.
Kaiken tämän sivussa pelihahmot oppivat uusia taitoja ja keräävät kokemusta. Hahmonkehitystä ei ole nimittäin suinkaan varattu vain taistelijoille, vaan myös tiedemiehet ja insinöörit oppivat uusia asioita. Tämä vaikuttaa käytännössä tutkimisen, valmistamisen ja planeetan pinnalla aluetta laajentavien sukkuloiden toimintanopeuteen.
Altarin UFO-sarjan ystäville tulee hyvänä uutisena, että aiempien pelien masentavan tylsä resurssisysteemi on nakattu nurkkaan. Tilalla on yksinkertainen asteikko, jolla mitataan kunkin raaka-aineen yleistä saatavuutta. Jos vallatulla alueella on vaikka öljylähde, öljyn saatavuus nousee pykälällä. Kun jonkin esineen tarvitsema taso on saavutettu, esineitä voi samalla vaivalla teettää vaikka sata. Rankkaa yksinkertaistusta, mutta pelattavuuden kannalta todellinen riemuvoitto, sillä resurssien valtaus on edelleen tärkeää, mutta ei enää aja pelaajaa itsemurhan partaalle.
Tympeää sodankäyntiä
Pelin keskipisteessä on luonnollisesti taktinen taistelumoottori. Ennemmin tai myöhemmin Marsin kartalle ilmestyy kiintopisteitä, jotka tarkoittavat joko hyökkäyskelpoista vihollisten aluetta tai omille maille höökääviä marsilaisia. Ensimmäisiä valtaamalla laajennetaan lebensraumia, jälkimmäisillä puolestaan pidetään se kotijoukkueen hallussa.
Taistelumoottori on trendikkääseen tyyliin puoliksi tosiaikainen. Menon voi pysäyttää milloin tahansa määräysten antamista varten ja sitten välilyöntiä näpäyttämällä antaa toiminnan ratketa omaan tahtiinsa.
Jotkut tykkäävät, toiset eivät. Mitään varsinaisia vuoroja ei tunneta, vaan kaikkien tapahtumien kesto mitataan sekunneissa. Jalkapatikka pisteestä A pisteeseen B kestää 10 sekuntia, pitkä sarja laserrynkyllä taas vaikka kolme.
Sotilailla on ainakin teoriassa jos jonkinlaisia vaihtoehtoja ryömimisestä juoksenteluun, joskaan pelin alussa he eivät osaa näistä muuta kuin kävelyn. Idioottimaiselta kuulostava ratkaisu menee alas kurkusta hieman helpommin kun järkeilee kyseessä olevan Marsin oloihin tottumattomia tiedemiehiä. Outoa touhua silti.
Pelaaja pystyy teoriassa pyörittämään useampaakin yhtäaikaista taistelijaporukkaa, mutta käytännössä tähän ei ole mitään tarvetta. Vihreinkin mortti oppii nimittäin jo parissa taistelussa kaiken oleellisen ja nappaa asevarastolta mukaansa idioottivarmat aseet. Näin ollen yksi kivikova ja kaiken osaava porukka rellestää ympäri Marsia potkimassa muukalaisia hampaisiin muiden vetäessä lonkkaa tukikohdassa. Pysyvät tai edes pitkäikäiset vammat olisivat olleet tervetullut ominaisuus, samaten kuin väsymyskin.
Taistelun suurin ongelma on sen uskomattoman puuduttava ja itseään toistava luonne. Kartalla vilkkuu pahimmillaan parin sekunnin välein, jolloin pelaaja joutuu suhaamaan taisteluun täysiä heittopusseja vastaan. Lopputuloksesta ei ole kahta kysymystäkään, mutta silti pitää sotia ja vielä yleensä metsästää minuuttikaupalla johonkin kulmaan eksynyttä viimeistä vihollista. Miksei taisteluita voi määrätä koneen ratkottavaksi?
Paranee, mutta ei osu
Tärkein ero entiseen on silti se, että Altarin UFO-pelejä vaivanneet bugiarmeijat ovat vihdoin kurissa. Peli ei enää kaatuile tai jumittele minuuttien välein, vaan pyörii jopa Vista-koneilla aivan pelattavasti. Täydellinen riemuvoitto se ei kuitenkaan ole, sillä jonkinlainen muistivuoto saa pelin takkuamaan useiden tuntien sessioiden loppua kohti.
UFO: Afterlight on kokonaisuutena mielenkiintoinen ja viihdyttävä strategiapeli, joskaan ei todellinen klassikko. Pelistä löytyy juonta ja tilanteet muuttuvat, mutta eivät tarpeeksi. Kun peliä on tahkonnut aikansa, se alkaa tuntua pahasti työnteolta, kun pelaaja saa muutaman minuutin välein ravata taistelemassa turhia vihollisia vastaan ja mikromanageroida tiedemiesten vuoroaikatauluja, jotta tuotantoteho ei kärsi.
Ei siis vieläkään napakymppiä Altarille, joskin firma on saanut ensimmäistä kertaa aikaan pelin, jota viitsii pelata pitempään. Se on jo suuri saavutus. Kenties ensi kerralla osuu jo nappiin?
Tekijä: Altar Games
Julkaisija: Cenega
Testattu: Core2Duo E6600+, GeForce 8800 GTS, 2 Gt DDR 800, Windows Vista
Laitevaatimukset: Windows 2000/XP, 1 GHz prosessori, 512 Mt keskusmuistia, DirectX 8.1 -yhteensopiva näytönohjain
Pelin kotisivu: http://www.ufo-afterlight.com
