WWE 2K15 (PS4, Xbox One)

28.11.2014 14:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Yuke’s
Julkaisija: 2K Games
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella ja internetissä)
Pelin kotisivu: https://wwe.2k.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

WWE-painipeleillä on pitkä ja synkeä historia. Menneistä kunnian vuosista on tultu alaspäin ryminällä, mutta kun konsolisukupolvi vaihtui ja kehittäjät lupasivat uutta alkua, moni ehti innostua.

No, uusi alku saatiin. Mutta sitä toivoessa monelta unohtui, että uuden alun myötä usein kestää pitkään päästä edes entiseen vauhtiin…

Historiallinen fakta: painipelit saavuttivat huipennuksensa Nintendo 64:n painipelien myötä. WCW-pelit ja myöhemmin WWF No Mercy ja sen kumppanit olivat jotain, mihin Yuke’sin painipelit eivät vieläkään pysty.

On hankala sanoa, mikä niissä N64:n peleissä niin viehätti, mutta näin se vain on. Itse en ole koskaan pitänyt Yuke’sin näkemyksestä yhtä paljon, mutta sen kanssa nyt on vain täytynyt elää kun vaihtoehtojakaan ei ole ollut.

Mutta on myös todettava, että vuosien varrella Yuke’sin pelien kanssa on oppinut elämään. Niissä on omat hölmöytensä, mutta varsinkin kaverin kanssa pelattuna (tai sivusta katsottuna) homma toimii. Joskus.

Niinpä olin ennen WWE 2K15:n uusille konsoleille ruuvatun version julkaisua varovaisen innoissani. Ehkä Yuke’s saisi vihdoinkin riisuttua pelistä ne pahimmat hölmöydet ja nostaisi pelin tasolle, jolle sitä on jo pitkään haluttu.

Mahtoivatko nostaa?

Tuttua pelattavuutta

WWE 2K –pelisarjan, samaten kuin monien muidenkin painipelien, ongelma on se, että ne kohtelevat ammattipainia kuin oikeaa urheilua. Oikeastihan ammattipaini on kollaboratiivinen teatteriesitys, jossa kaksi ammattilaista yrittää yhteistuumin luoda mahdollisimman näyttävän ja jännittävän esityksen. Painipeleissä tämä idea hukataan ja peli muutetaan tylsäksi mätkimiseksi. Koska peleistä puuttuu yhteinen painijoiden välinen sopimus draaman kaaren nostattamisesta, peleihin on vuosien varrella täytynyt tunkea jos minkälaisia puolivillaisia ideoita, joilla yritetään pakottaa pelaajat noudattelemaan oikean painimatsin kasvavaa rytmiä.

Se tuorein idea on, että matsit alkavat lukkopainilla. Tunnusteluvaiheessa mennään kivi-paperi-sakset-henkisesti ja yritetään näin saada yliotetta vastustajasta. Kun liikkeet on valittu, alkaa tiirikointiminipeli, jossa ohjaimen tikkua pyörittämällä etsitään vastustajan heikkoa kohtaa. Tätä sitten toistetaan parista kerrasta useampaan, riippuen ilmeisesti kuun asennosta.

Ja tämän jälkeen? No, homma menee kuin Yuke’sin peleissä aina ennenkin. Mätkitään, heitellään, potkitaan, raavitaan ja kyttäillään pään päällä välähtävää RT-merkkiä, joka kertoo, että sen nanosekunnin aikana pitäisi painaa torjuntanappia, jos haluaa kääntää vastustajan iskun tätä vastaan.

Kuten aina ennenkin, tekoälyllä on kaksi asetusta: aivoton paske, jota voi piestä kuin märkää rättiä, tai yliluonnollinen tappokone, joka osuu niihin pelaajalle aivan liian tiukkoihin vastaisku-ikkunoihin konemaisen tehokkaasti.

Niinpä konetta vastaan pelattuna WWE 2K15 on turhauttava ja tylsä kokemus. Ongelmaa pahentaa se, että vaihtaessaan vanhoilta koneilta uusille Yuke’s on heittänyt suuren osan entisen pelin pelitiloista roskikseen. Hahmoja voi yhä tehdä, mutta niille ei voi kehitellä itse omia tarinoita. Niinpä esimerkiksi se jo mainittu VGCW joutuu pysymään jatkossakin vanhojen koneiden peleissä.

Mikäli peliltään haluaa muutakin kuin pelkkiä yksittäisiä matseja, tarjolla on helvetin tylsä uramoodi, jossa haalitaan Twitter-seuraajia ja matsien välissä luetaan ”hei, saat seuraavaksi mestaruustilaisuuden. Älä tyri sitä!” –tason Twitter-viestejä WWE-tyypeiltä.

Tarjolla on myös pelitila, jossa käydään läpi WWE-kohokohtia ja suuria tarinoita menneiltä vuosilta. Pääpaino on kuulemma John Cenan ja CM Punkin sekä Shawn Michaelsin ja Triple H:n välisissä kiistoissa. Paitsi että nyt on raavittu sen verran tiukasti tynnyrin pohjaa, että heikompaa hirvittää. Muistatko CM Punkin ja Big Shown Raw-matsin heinäkuulta 2012? En minäkään, mutta ilmeisesti se nyt oli jonkinlainen historiallinen huippuhetki. Ei tämä ihan edellisen pelin Wrestlemania-huippuhetkien tasolle pääse…

Turhauttava kokemus

WWE 2K15 on turhauttava pelikokemus. Pelattavuus ei ole sen parempaa kuin aiemminkaan, mitä nyt mukana on pieniä tuunauksia. Siitä nostan Yuke’sille hattua, että painijoiden liikevalikoimaa hyödynnetään paremmin. Tikkaita pitkin kiipeävää kaveria ei enää yritetä potkaista alas nilkkapotkulla, vaan paremmin tilanteeseen sopivalla liikkeellä. Jostain käsittämättömästä syystä matsien tempo ja animaatioiden nopeus tuntuu myös hämmentävän hitaalta. Painijat liikkuvat ja juoksevat kuin liisterissä. Myös kontrolleissa on ihmeellistä viiveen tuntua, eli kokonaisuutena pelikokemus tuntuu vähän lattealta pannukakulta.

Painijat ovat toki uusilla konsoleilla paremman näköisiä kuin ennen. Kuinkas muuten? Tulokset ovat vaihtelevia: nykyisten starojen kasvot on skannattu peliin hyvinkin tarkasti, kun taas esimerkiksi CM Punkin pärstä on vedetty vähän sinne päin. Minkäs teet, kun miehellä ja firmalla sukset ovat tiettävästi ristissä.

Pelikokemus, joka siis on parhaimmillaankin vain samaa tasoa kuin aiemmin, eli keskitasoa, saa rinnalleen vajaan ja puutteellisen kokoelman pelitiloja, joista ei hirvittävän pitkäksi aikaa hupia irtoa.

Niinpä tuloksena onkin selvä väliinputoaja: uusi alku saatiin, mutta kovalla hinnalla. Pelkään, että Yuke’silta menee vuosi jos toinenkin, ennen kuin peli on edes samalla tasolla kuin edeltäjänsä, eikä sekään niin hyvä ollut.