Wrestlemania 21 (Xbox)

WWE-showpainisirkuksesta on vuosien varrella nähty monenlaisia pelejä, ja lisenssinhaltija THQ on viimeisten parin vuoden ajan julkaissut oman pelin joka konsolialustalle. Xboxilla on syystä tai toisesta painipelejä vähän, ja viime vuonna pelikone jäi jopa kokonaan ilman omaa WWE-peliään. Se päätettiin julkaista vasta vuodenvaihteen jälkeen, jotta peli voisi käyttää Wrestlemania 21:n luomaa nostetta.

Wrestlemania 21 -pelistä vastaa ensimmäistä kertaa painipelin tehnyt Studio Gigante, jonka kokemattomuus aiheen suhteen ikävä kyllä näkyy ja pahasti.

WWE-peleissä on tietenkin tärkeää, että show’n esiintyjät näyttävät niissä mahdollisimman paljon esikuviltaan. Tällä osa-alueella Wrestlemania 21 loistaakin. Pelihahmot ovat erittäin yksityiskohtaisia, ja niiden animaatio on ensiluokkaisen elävää. Jokainen hahmo liikkuu ja painii täsmälleen esikuvansa näköisesti, ja ne näyttävät kasvonpiirteitään myöten aidoilta. Tosin tekijät ovat päättäneet laittaa hahmoille sellaisen hikipinnoitteen, että kiiltoa on joka puolella on kuin vahanukeilla ikään.

Itse painisysteemi ei sitten kiitoksia kerääkään, päinvastoin. Vaikka iskut, painiotteet, vasta- ja muut liikkeet irtoavatkin melko ongelmitta, itse toteutuksessa on pahoja vikoja. Ensinnäkin painiminen on hidasta kuin mikä. Eiväthän painipelit mitään tekkeneitä tai muita taistelupelejä ole, mutta Wrestlemania 21:ssä pelihahmot, tai pelaaja itse, tuntuvat nielaisseen pari purkillista rauhoittavia, sillä sen verran hitaasti kaikki tapahtuu.

Pahinta on kuitenkin törmäyksentunnistus, joka seilaa kaukana ulapalla. Välillä liikkeet menevät perille, vaikka painija hakkaisi ilmaa. Ajoittain törmäillään näkymättömiin seiniin. Ja vaikka hahmo olisi kanveesissa, niin voi se sittenkin olla pystyssä, ainakin mitä tulee iskujen perillemenoon. Typerä tekoälykään ei auta. Tekoälypainijat käyttäytyvät vieläkin vähäjärkisemmin kuin esikuvat televisiossa.

Verkkopelikään ei pelasta

Peli sisältää lähes kaikki ottelutyypit, joita WWE:stä löytyy. Suurinta osaa niistä voi pelata myös Xbox Livessä maksimissaan neljän pelaajan kesken, Royal Rumblea lukuun ottamatta. Verkkopeli toimii itsessään hyvin, mutta ankea painikokemus vähentää sen arvoa. Mitään kunnon turnauksiakaan verkossa ei pysty järjestämään.

Yksinpelin pääanti on uratila, jossa pelaaja luo oman painijansa viimeistäkin yksityiskohtaa ja liikesarjoja myöten, ja luotsaa tämän kohti WWE-mestaruutta läpi suoraviivaisen tarinan. Uratilan välianimaatioissa painijoiden ääninä kuullaan niiden aitoja esikuvia. Toteutus on tosin hyvin keskinkertaista, eivätkä puheet tunnu kunnolla istuvan hahmojen animaatioon.

Uratila on taattua WWE-saippuaoopperaa, mutta tarinan etenemiseen ei voi itse vaikuttaa. Riittää kun voittaa kaikki vastaan tulevat ottelut. Oman painijan luontia, ja koko peliä muutenkin, vaivaavat myös äärimmäisen kankeat valikot. Niiden käyttäminen on hidasta ja turhauttavan hankalaa.

Wrestlemania 21:tä pelatessa mieleen tuleen väkisinkin kysymys, ovatko tekijät edes koskaan pelanneet muita painipelejä. Yuke’sin tekemä PlayStation 2:n Smackdown! -sarja on edelleen parasta pelillistä WWE-tarjontaa, joten voi vain toivoa, että THQ antaa kääntää sen seuraavan osan Xboxille.

Miika Huttunen