2011 aliarvostetuin peli: Duke Nukem Forever
Pyysimme lukijoitamme äänestämään joulun ja uudenvuoden välissä kymmenessä eri äänestyssarjassa muun muassa vuoden 2011 aliarvostetuinta peliä, parasta pelihahmoa, parasta käsikirjoitusta ja yllättävintä peliä. Ja tulokset näyttävät… Tältä.
Tulokset on laskettu lukijoiden antamien äänten yhteenlaskun perusteella. Valintojen höysteeksi on valittu yksi tai useampi lukijoiden perustelu. Voittajan ja muiden hyvin pärjänneiden lisäksi olemme listanneet ehdokkaita, joita on perusteltu erityisen hyvin, vaikka ne eivät olisikaan yltäneet äänimäärällisesti tai kriteereiltään listakärkeen.
Sisennetyt kappaleet ovat lainauksia Domen aihetta käsittelevästä jutusta, pallukalla merkityt puolestaan lukijoiden perusteluja mielipiteilleen.
Vuoden 2011 aliarvostetuin peli:
1. Duke Nukem Forever
Lue juttu: Duke Nukem Forever (PC, PS3, Xbox 360)
Duke Nukem 3D oli omalla tavallaan pelikentän uudistaja. Jatko-osan eväät tällä alueella ovat vähissä. Väsähtäneen räiskimisen lisäksi vaihtelua yritetään tarjota lähinnä jo moneen kertaan muualla nähdyillä konsteilla. Tykkitornijumppaa annostellaan aivan liian usein, pelin sinällään hetken hauskoja ajo-osuuksia pitkitetään turhaan ja satunnaiset puzzlet tuntuvat väkisin väännetyiltä. ”Vihaan vipupuzzleja” toteaa Dukekin ääneen pelaajan ihmetellessä, miksi peliin piti silti sellaisiakin lisätä.
Duke Nukem 3D:tä pelataan joidenkin retrohenkisten toimesta moninpelinä vieläkin. Foreverin kahdeksan hengen verkkotaisteluille sen sijaan ei uskalla ennustaa paria kuukautta pidempää elinaikaa. Laginen ja yllätyksetön räime ei sillä pelastu, että lipun sijaan ryöstettäviä naikkosia saa läpsiä takamukselle. Moninpeli tuntuukin viime hetkessä päälle liimatulta pakkopullalta, joka ei innosta pelaamaan paria matsia enempää.
- Kyseessä ei ollut missään määrin huono peli kuten jotkut väittävät vaan ihan kohtalaisesta pelistä oli kyse.Tottakai kyseinen peli ei ollut semmoinen kun odotettiin mutta kun miettii kuinka monta kertoo Peli moottoria vaihdettiin, kuinka monta kertaa tekijä vaihtui, niin siihen määrin kyseinen peli oli ihan hyvä. -Ukas112
- Ei ole huonon maineensa arvoinen. Oli se ihan jees peli.-Haukku
- Myönnetään, että peli ei kovasti näyttänyt vuoden 2011 peliltä. Arvostelijat kuitenkin poistuivat asialinjalta jo heti alkuunsa, jonka jälkeen alkoivat nähtävästi kilpailla keskenään siitä kuka kehtaa antaa huonoimman arvosanan. 14 vuoden odotuksia ei tietenkään voi mitenkään saavuttaa, ja siihen nähden tämä oli tietenkin pettymys. Peli oli kuitenkin mielestäni hauska pelata, eikä missään tapauksessa ansainnut arvosanoja tyyliin 3/10. Tämä on vähintään 7/10. Kulutin pelkästään moninpeliin yli 130 tuntia. -Rixa
- Vähälle huomiolle jäänyt peli, joka on todellakin melko keskinkertainen mutta outo peli-idea ja äärimmäisen absurdi toteutus nostavat sen ikimuistoisten pelikokemusten sarjaan. -MustaPastori
2. Dark Souls
Lue juttu:Dark Souls (PS3, Xbox 360)
Kuten Demon’s Souls, myös Dark Souls on varsin epälineaarinen ja antaa pelaajille lukuisia haastavuudeltaan vaihtelevia etenemispolkuja. Etenkin alussa pelaajalla ei ole juuri mitään hajua siitä mitä pitäisi tehdä, ja pelin tarinasta alkaa saada jonkin tason selkoa vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa.
Toisin kuin eri maailmoihin jaettu Demon’s Soulsin maailma, on Dark Soulsin maailma suurempi mutta myös täysin yhtenäinen. Lataustaukoja ei ole kuin peliä ladatessa tai kuollessa, ja muuten pelaaja saakin nauttia täysin lataustauottomasta pelaamisesta.
Nauttiminen on kuitenkin suhteellista, sillä Dark Souls on varsinkin alussa suorastaan hävyttömän vaikea. Jo Demon’s Soulsin myyntivalttina oli sen murhaavan brutaali vaikeustaso, mutta Dark Souls vie tämän vaihteen täysin uusille urille.
3. Gray Matter
Lue juttu: Gray Matter (PC, Xbox 360)
Jensenin pelit ovat aina pyörineet erilaisten myyttien ympärillä. Ensimmäisen Gabriel Knightin kantava teema oli voodoo, kakkososan ihmissudet ja kolmososan vampyyrit. Gray Matter lähtee astetta villimmälle linjalle, sillä taikuuden lisäksi sen toisena teemana on ihmisaivojen käyttämätön potentiaali.
Gray Matterin keskiossä on kaksi henkilöä: Samantha Everett on nuori, lupaava taikuri, David Styles taas kuuluisa neurobiologi. Kun erakkona tunnettu ja jopa pelätty herra Styles hakee apuria, Samantha eksyy tämän talolle, kuin kohtalon oikusta. Assistentiksi tuleva nainen joutuu kuitenkin ovella ”jonkin” pois raahaamaksi. Niinpä Samantha huomaakin olevansa Stylesin täysipäiväinen apuri, pelkän satunnaisen vierailijan sijasta.
Alun hanttihommien jälkeen Samantha huomaa, että Stylesin historia, toimet ja Oxfordin yliopistokaupunki kätkevät paljon salaisuuksia. Pian mikään ei ole sitä miltä näyttää. Samalla pitäisi tutkia Oxfordissa vaikuttavan mystisen taikurikerhon salaisuuksia.
- Gray Matter – yhden kaikkien aikojen parhaimmista pelikäsikirjoittajista (Jane Jensen) paluu oikeiden pelien pariin. Kuten aina, hahmot, tarina (paitsi ehkä loppuratkaisu), hahmot, tunnelma ja hahmot valovuosia edellä käytännössä kaikkia muita pelejä. Todennäköisesti aliarvostetuimman genren paras peli todella moneen vuoteen – peli joka kaikesta huolimatta (ja erityisesti törkeän huonosta markkinoinnista johtuen) ei ilmeisesti saavuttanut lähellekään edes kohtuullisia tavoitteita. Peli, josta todella monen muun pitäisi ottaa oppia, ja joka todella ansaitsisi jatko-osan (koska ensimmäinen oli vasta lämmittelyä). -P. Soirila
Muita joko runsaasti ääniä saaneita tai hyvin perusteltuja ehdokkaita:
Alice Madness Returns
Lue juttu: Alice: Madness Returns (PC, PS3, Xbox 360)
- Huolimatta pienistä puutteistaan kyseessä on erinomainen ja koukuttava peli. Synkkä tarina ja pelin tunnelma palkitsee pelin edetessä ja saa pelaajan jatkamaan vielä ”sen pienen hetken”. -Jani M.
Dragon Age 2
Lue juttu: Dragon Age II (PC, PS3, Xbox 360)
- Tämä Biowaren mainio jatko-osa Dragon Age: Originsille on selkeästi yksi aliarvostettuimpia tulokkaita vuoden pelitarjonnassa. Se otettiin vastaan innolla, mutta yllättävän moni tuntui pettyvän saadessaan pelin pelattua (/pahimmassa mahdollisessa tilanteessa pelattuaan sitä vain pari tuntia). Sitä syytetään mm. liian tylsästä juonesta, ympäristöjen kierrättämisestä, pelimekaniikan vanhuudesta ja siitä, että se hienous mikä teki Originsistä niinkin mahtavan pelin, on täysin kadotettu tässä jatko-osassa, ja peliä on lähdetty viemään väärille urille. Mielestäni Dragon Age 2 on kuitenkin onnistunut uudistamaan juontaan Originsista virkistävällä tavalla, sekä liikkeiden sulavuus että tarinankerronta on edistynyt huomattavia määriä (oma hahmo pystyi jo puhumaan omalla äänellään, taikurit eivät näyttäneet seipään nielleiltä kivipatsailta heiluessaan sauvojensa kanssa, ym). Dragon Age 2 ei ehkä ollut kaikkein tyylipuhtain jatko-osa, mitä Originsille olisi voinut toivoa, mutta mainio peli nevertheless. Sen hienous piileekin siinä, ettei ota sitä välittömänä vertailukohtana Originsille, vaan pelin itsenäisenä jatko-osana. Jollei minkäänlaista kehitystä tapahdu, siitäkin purnattaisiin. Ympäristönkierrättäminen oli kyllä ikävää minustakin, muttei tuhonnut kuitenkaan koko pelin hienoutta. -Allu
Killzone 3
Lue juttu: Killzone 3 (PS3)
- Alkuhuuman jälkeen (tosin tämä vuosi on ollut mahtava pelirintamalla) jäi muiden pelien varjoon. -Patrik S.
Legend of Zelda: Skyward Sword
Lue juttu: Legend of Zelda: Skyward Sword (Wii)
- Jotkut kuuntelivat liikaa ihmisiä jotka sanoivat että liikeohjaus on täyttä kuraa joka ei todellakaan ole totta. Loistavat hahmotkin ovat upea plussa tarinankerronnalle, bossfighteille ja upealle soundtrackille -Daniel A.
- Eeppisen pelisarjan uusin osa on jäänyt vähälle huomiolle mediassa. Yhdeksi kaikkien aikojen parhaaksi peleistä tituleeratun Ocarina of Timen jatko-osa on kuitenkin parasta, mitä wii-konsolille ja yksinpelattavaksi peliksi vuosi 2011 on tuottanut. -P
Brink
- Pelin alkutaipaleen bugit karkoittivat aivan liian suuren osan pelaajista. -Pokeduke
Saint’s Row The Third
Lue juttu: Saints Row The Third (PC, PlayStation 3, Xbox 360)
- Loistokas avoimen maailman sekoilu katosi suurempien julkaisujen jalkoihin marraskuussa. Skyrim ja MW3 veivät kaiken huomion mutta Saits Rowta hauskempaa elämystä saa etsiä. -J
- Pelin ulkoasu hämää mut täyttä kultaa sisältä. Harva kaveri omistaa tämän steamissa. Harmi :( -Sami O.
Sonic Generations
- Peli hakkaa lähes kaikki aikaisemmat 3D-Sonikit mutta hittovie, jäi aika kiven alle koko peli. Kukaan ei ole kuullut Sonic Generationista. -Juho T.
Stone of Ages
- Vähälle huomiolle jäänyt peli, joka on todellakin melko keskinkertainen mutta outo peli-idea ja äärimmäisen absurdi toteutus nostavat sen ikimuistoisten pelikokemusten sarjaan. -Olli N.
Witcher 2: Assassins of Kings
Lue juttu: The Witcher 2 (PC)
- Onhan peli saanut hyviä arvosanoja mutta ihmettelen että peli on voittanut tähän mennessä vasta muutamia vuoden peli palkintoja eri kategorioissa. Itseni mielestä tämä peli on paljon Skyrimiä parempi. -Jani P.
World of Tanks
Lue juttu: World of Tanks -ensikosketus (PC)
- Tämä loistava tankkimoninpeli ei ole saanut valtamediassa paljoakaan palstatilaa, vaikka onkin vuoden parhaita moninpelejä. Parastahan pelissä on sen maksuttomuus sekä huijareiden puuttuminen. -Kimmo K.
