Arvostelu Rick and Morty -kehittäjän räiskintäpeli High on Life alkaa maistua puulta jo parin tunnin jälkeen

27.12.2022 12:00 Tuukka Hämäläinen

Värikäs indieräiskintä High on Life on kaatua oman hölmöilynsä alle, eikä peli visuaalisestikaan päätä huimaa.


High on LifeJulkaisupäivä: 12.12.2022
Studio: Squanch Games
Julkaisija: Squanch Games
Saatavilla: PC, Xbox One, Xbox Series X/S (testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arviota varten: 4 tuntia


Räiskintäpelejä on tehty maailman sivu, mutta omaperäisiä ja tyylillisesti erottuvia räiskintöjä ei turhan paljon. Siksi humoristinen scifi-räiskintä High on Life vaikutti alkuun lupaavalta. Pelin takana on Rick and Morty -sarjan luojana tunnettu Justin Roiland, ja pelin trailereilla nähtiin ripaus Oddworldin henkeä ja samanlaista kirjavuutta kuin vaikkapa Journey to the Savage Planetissa (2020).

Valitettavasti indiestudio Squanch Gamesin peli tuntuu lopultakin lähinnä haaskatulta mahdollisuudelta. Hyvät ainekset katoavat pian tylsän räiskinnän ja jatkuvan vitsitykityksen alle.

High on Life alkaa rymisten, kun nimetön ja äänetön päähenkilö joutuu keskelle avaruusolioiden invaasiota. Kirjavat limanuljaskat hyökkäävät maapallolle, jolloin jää päähenkilön, hänen siskonsa ja puhuvien ase-olentojen kontolle pelastaa koko planeetta ulkoavaruuden G3-kartellin käsistä.

High on Life on alkumetreiltä asti kevytmielistä menoa, ja se jopa alkaa Doom-henkisellä parodiapelillä, jonka kautta opetetaan kontrollit. Alkuun itsetietoinen pelihuumori toimii yllättävän hyvin, mutta se alkaa muuttua pian väsyneeksi. Peli tuo huonolla tapaa mieleen Borderlands-sarjan pakotetun vitsailun, vaikka oman makuuni High on Lifessa on paremmin kirjoitettua huumoria. Tässä sentään tulee jonkun verran naurettua, toisin kuin edellisissä Borderlandseissa.

Ääninäyttely on kyllä tasokasta, ja mukana on lukuisia elokuvista, tv-sarjoista ja peleistä tuttuja näyttelijöitä, kuten J.B. Smoove, Thomas Middleditch, Nolan North, Jennifer Hale, Jack Black ja Susan Sarandon. Taitava näyttelijäkaarti ei kuitenkaan onnistu pelastamaan kliseistä ja muka-kärkevää huumoria, jota muutenkin tarjoillaan aivan liian kanssa. Oli suorastaan masentavaa kuunnella Middleditchin tuttua ääntä lukemassa repliikkejä, joissa ei ole mitään hauskaa. Monia dialogeja ei myöskään voi ohittaa, joten jos vitsit eivät pure, pelaaminen on pian pelkkää kidutusta.

Huumori voi jakaa mielipiteitä runsaasti, mutta sitä suurempi ongelma on räiskintä, joka muuttuu liian nopeasti puuduttavaksi pakkopullaksi. Viholliset ovat geneerisiä, tasosuunnittelu ennalta-arvattavaa, ja vaikka pelillä ilmeisesti tavoitellaan metroidvania-tyyliä, tuntuu pelimaailmassa eteneminen ainakin alkupuolella todella lineaariselta.

Kirjavaa maailmaa lähtisi mieluummin koluamaan omin päin, mikä voisi tuoda vaihtelua myös pelaamiseen. Sen sijaan samanlaiset taistelut seuraavat toisiaan, eivätkä erilaiset aseet ja niiden ominaisuudet tuo riittävää vaihtelua. Useiden vihollisten samanaikaiset kohtaamiset tuntuvat myös hallitsemattoman kaoottisilta, vaikkei peli varsinaisesti vaikea olekaan.

Myös High on Lifen ilmeikkyys jää pintapuoliseksi. Vaikka hahmojen ja maailman suunnittelussa on myös hyvää, tuntuu peli lopultakin jälleen yhdeltä parodiselta scifi-maailmalta. Jo Futuraman jälkeen olisi ollut suotavaa keksiä jotain oikeasti omaperäisempää, mutta High on Life tyytyy toistamaan kaavoja.

Ehkäpä koska High on Lifen päähenkilö päätyy palkkionmetsästäjäksi, tulee peliä väkisin verranneeksi aliarvostettuun Oddworld: Stranger’s Wrathiin (2004). Jälkimmäinen oli myös äkkiväärä ja mustan humoristinen FPS-räiskintä, mutta outoa kyllä, se tuntuu yhä mielenkiintoisemmalta ja innovatiivisemmalta kuin 18 vuotta uudempi peli. Ja siinä missä Oddworld-peleillä on aina ollut jotain sanottavaa, ei High on Lifella ole mitään oikeaa sisältöä.

Loppu viimein High on Lifesta ei ole paljon sanottavaa. Visuaalisesti pelin taso vaihtelee, sillä vaikka esimerkiksi elävät Gatlian-aseet on suunniteltu tarkasti ja ilmeikkäästi, ovat monet muut hahmomallit ja pelimaailman elementit jotenkin piirteettömiä ja ankeita. Kirkkailla väreillä ja lentävillä limapalloilla ei pysty loputtomiin peittelemään High on Lifen geneerisyyttä.

Ei High on Life silti loputtoman huono peli ole, mutta ärsyttävän keskinkertainen. Aika ajoin se saa vähän naurahtamaan ja parhaina hetkinä räiskintäkin viihdyttää, mutta ei peliä silti voi suositella kuin alennuksesta tai Game Passin valikoimasta poimittuna. Jos huumorin tyylilaji puree, voi arvosanaan lisätä yhden tähden lisää.

HIGH ON LIFE

Arvosana: 2/5

”High on Life tarjoilee mitäänsanomatonta filleriä parempien pelin puutteeseen.”