Tifanfall on upeasti tasapainoitettu ja täynnä huippuhetkiä, mutta…
Miikka Lehtonen ja BattleMechit. Hyvä kombo! Vaan miten käy, kun raaka julmuripäätoimittaja vie Miikan ’Mechin avaimet ja lähettää äijän ihan toiseen universumiin, jossa MechWarrior joutuukin sotimaan puolet ajat mosurina, puolet jonkin Titaanin ohjaksissa?
Titanfall on siitä kiva peli, että se luo luonnostaan jatkuvasti huippuhetkiä. Näyttävä, todella nasevasti animoitu ja liikkumaan kutsuva peli saa kuin vahingossa koko ajan aikaan todella hienoja hetkiä ja sotatarinoita, joita kelpaa kaverin kanssa vaihdella tuoppien ääressä. ”Siinä minä olin, Atlas-titaanin selässä, ampumassa sitä rynkyllä paskaksi, kun pilotti hyppäsi ulos ampumaan minua haulikolla. Mutta minähän olin kylvänyt titaanin täyteen kasapanoksia, joten kun paskiainen avasi luukkunsa, minä hyppäsin pois ja räjäytin ilmalennon aikana panokset, pamauttaen titaanin räjähdyksellä pari muutakin sotilasta kappaleiksi” ja niin edelleen.
Oikeastihan tämä ei tietenkään ole mikään vahinko, vaan vuosikausien työn tulos ja osoitus siitä, että Respawnin tytöt ja pojat osaavat hommansa. Erinomaista pelisuunnittelua, siis. Ja tuntuuhan se Titanfall muutenkin todella hyvältä. Itse en aina jaksa nettiräiskinnöistä niin innostua, mutta jotenkin tällä kertaa oppimiskäyrä ja haasteen taso on saatu viilattua juuri kohdalleen.
Ehkä se johtuu osittain siitä, että pelaajia on kentällä verrattain vähän. Titanfallhan on maksimissaan 6v6-peli, joskin taistelukentällä juoksentelee koko ajan kymmenittäin tekoälyn sotureita. Näitä tappamalla voi myös auttaa tiimiään, joten vaikka ei ihan sillä hetkellä juuri päriseviä CS-teinejä vastaan pärjäisikään, voi aina auttaa tiimiään. Mainio oivallus.
Lue koko arvostelu: Titanfall (PC, Xbox 360, Xbox One)
Lisää aiheesta
Battlefield 4: Second Assault DLC (PC, PS3, PS4, Xbox One, Xbox 360)
Deadfall: Adventures (PC, PS3, Xbox 360)
Rambo: The Video Game (PC, PS3, Xbox 360)
Titanfall –ennakko (PC, Xbox 360, Xbox One)
